Katso, kenguru loikkaa

Mikäli pelasit tasoloikintoja vuosituhannen taitteessa, saatat vielä muistaa Kao the Kangaroon. Varhaisdementiaa ei silti tarvitse epäillä, vaikka nyrkkeilevä kenguru ei herättäisi mitään mielikuvia. Dreamcastilla ja pc:llä alkunsa saanut puolalainen hyppelysarja lukeutuu niihin moniin Ty the Tasmanian Tigerin ja Gexin kaltaisiin pienempiin tapauksiin, jotka mainitaan lähinnä viitteenomaisena kuriositeettina tasohyppelyjen historiassa. Nyt pussieläin on päätetty elvyttää takaisin elävien kirjoihin, eikä hetki voisi olla otollisempi. Perinteiset 3D-loikat ovat enemmänkin poikkeus kuin sääntö pelijulkaisijoiden nykytarjonnassa, joten pienemmillekin yrittäjille on kysyntää lajityypin ystävien keskuudessa.

Vaikka uunituore Kao the Kangaroo jakaa nimensä alkuperäisen hyppelyn kanssa, uusioversion sijaan kyseessä on sarjan puhtaalta pöydältä aloittava uudelleenkäynnistys. Kengurun uusiin koitoksiin on selkeästi haettu nykyaikaisempaa ilmettä Crash Bandicootin viimeisimpien seikkailujen hengessä, mutta pelillisesti Kao modernisoi 2000-luvun taitteen aavistuksen avarampia tasoloikkia.

Kao the Kangaroo

Kaon paluu onnistuu useissa viihdyttävälle hyppelylle keskeisissä perusasioissa. Niistä oleellisin on maagisia nyrkkeilyhanskoja heiluttelevan sankarimme ohjaustuntuma, joka on yllättävänkin tarkka ja reagoiva lähes tilanteessa kuin tilanteessa. Vanhan ajan loikkana Kao the Kangaroon hyppelyhaasteet voivat vaatia nopeaakin reagoimista, tuplahyppyjä, köyden varassa heilumista ja tasanteiden aktivoimista ilmalentojen aikana. Monipuolistuvista elementeistä huolimatta loikkien etäisyyksien ja suuntien arvioiminen tuntuu luontevalta melkeinpä ensikosketuksesta asti, mikä tekee kentissä etenemisestä hauskaa puuhaa.

Myös kenttäsuunnittelu on hyppelyn osalta toimivaa. Melko avarilta tuntuvat tasot ovat yleensä pitkähköjä mutta silti riittävän vaihtelevia ja hyvin rytmitettyjä. Vehreissä viidakkomaisemissa, lumisissa temppeleissä ja pelottavissa sirkuskylissä riittää myös sopivissa määrin persoonallisuutta ja kiintopisteitä, ettei suuntavaisto pääse hukkumaan. Tasanteet, liu’uttavat kaiteet ja salaisuuksia kätkevät herkkureitit pitävät mielenkiintoa yllä.

Samaa voi suurimmilta osin sanoa myös taisteluista ja etenemisen hetkellisesti pysäyttävistä pulmatilanteista. Molemmissa turvaudutaan hieman päälle liimattuihin elementaalikykyihin, joita voi noukkia varastoon otollisiin paikkoihin ripotelluista reliikeistä. Kahinointi itsessään on silti sopivan yksinkertaista. Napinhakkauksen lomassa voi toisinaan latoa voimakkaampia tehohyökkäyksiä, mutta nyrkkien liian innokas heiluttelu kostautuu isompia vihollislaumoja ja hyökkäyskuvioihin turvautuvia pomohahmoja kohdatessa. Ennen kaikkea kentissä olevan irtaimiston pirstominen tuntuu kivalta.

Kao the Kangaroo

Kao the Kangaroon keskeisimmät ongelmakohdat ovat tiettyjä hiomattomuuksia, kuten pikkubugeja ja vaikeustason notkahteluja. Esimerkiksi pelin ensimmäinen pomotaistelu lienee pelin haastavin, kun taas loppuyhteenottoa voi pitää melko läpihuutojuttuna. Joku saattaa kritisoida kenttien välitallennuspisteiden harvuutta, mutta se ei pelin suoraviivaisen etenemisen ja yleisen vaikeustason ansiosta suuremmin haittaa. Tietyissä pulma- ja taistelutilanteissa pelaajalle ei viestitetä riittävän selkeästi, mitä tältä odotetaan, mutta tällaisten tapauksien laskemiseen riittävät onneksi yhden käden sormet.

Kao the Kangaroo jää silti monin paikoin plussan puolelle. Mikäli sitä vertaa esimerkiksi hieman samaa yrittäneeseen Yooka-Laylee-hyppelyyn, kokonaisuus on monin paikoin harkitumpi ja eheämpi. Pyörää ei missään nimessä lähdetä keksimään uudelleen, eikä moiselle välttämättä ole edes tarvetta. Mikäli kaipaa perinteistä 3D-loikintaa entuudestaan koluttujen rinnalle, Kao the Kangaroo ajaa asian notkahduksistaan huolimatta.

7/10
KehittäjäTate Multimedia
JulkaisijaTate Multimedia
PeligenretTasohyppely
Pegi-ikärajatK-7
Pegi-merkinnätVäkivalta