Hyrule Warriors: Age of Calamity -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden joulukuun 2020 numerossa 217. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Sitä samaa sadan vuoden takaa
Tässäpä tapaus, jollaiseen en ole aiemmin törmännyt pelien parissa. Omega Forcen Dynasty Warriors -sarjaan pohjautunut Hyrule Warriors oli parhaimpinakin hetkinään lähinnä ihan siedettävää fantasiamätkettä, jonka yleisilme ja silkalta fanifiktiolta haiskahtanut tarina eivät tehneet syvempää vaikutusta pitkän linjan Zelda-veteraaniin. Näillä meriiteillä seuraaja olisi ollut helppoa ohittaa lähinnä olankohautuksella, mikäli Nintendo ei tietäisi liiankin hyvin, mistä naruista vetää.
Hyrule Warriors: Age of Calamity on tällä kertaa sidottu perin pohjin uusimpaan Zelda-uranuurtajaan Breath of the Wildiin, mikä pakottaa tarkastelemaan sitä hieman erilaisin silmin. Ruokahalua toisin sanoen herätellään Warriors-pelien perinteisesti kädenlämpöisen pelimekaniikan sijaan suoralla linkillä yhteen sukupolven suurimpaan merkkiteokseen. Ennenkuulumatonta!
Breath of the Wild -kytkös on kieltämättä saanut Omega Forcen nostamaan rimaa aavistuksen verran, mistä osittainen kunnia varmasti kuuluu myös kehitystä entistä tiiviimmin valvoneille Zelda-tiimiläisille. Hyrule Warriors: Age of Calamityn suurin meriitti onkin, että kokonaisuus näyttää ja tuntuu kauttaaltaan osalta Breath of the Wildin maailmaa. Näin siitäkin huolimatta, ettei tarinalliseksi esiosaksi mainostettu peli kerrokaan totuudenmukaista versiota sadan vuoden takaisesta taustatarinasta, josta suurseikkailussa vihjailtiin vain ohikiitävin muistoin.
Uutta tulkintaa kuljettavat välivideot voisivat kuitenkin olla laadullisesti suoraan Breath of the Wildista repäistyjä, sillä sen verran osuvasti ne ovat tavoittaneet saman hengen ja tunnelman. Esikuvaa jäljitellään riittävissä määrin myös valikoissa ja peliosuuksissa, vaikka Hyrulen maiden ja mantujen kansoittaminen jättimäisillä vihollislaumoilla onkin johtanut graafisten yksityiskohtien karsimiseen.
Age of Calamity ei sinänsä muuta Warriors-kaavan nopeatempoista ja suoraviivaista toimintaa merkittävästi. Massiivisia peruslaumoja niitetään kuin heinää kepein napinpainalluksin, mutta jykevämmät kenraalit ja vihollispesäkkeet kaipaavat pelaajalta jakamattomampaa huomiota. Tämä tarkoittaa juoksentelua vihollismassojen läpi leiristä toiseen, kunnes viimeinenkin isompi vastus on kaatunut. Tehtävien tahti on yhä säntäilevä, eikä maisemia usein ehdi ihastella, kun etsii ruudun alalaidan kartalta reittiä seuraavalle kohteelle.
Tehtäväkaavojen toistuessa kentästä toiseen pintapuolinen napinhakkaus käy pidemmissä erissä puuduttavaksi, vaikka varsinainen hahmogalleria tarjoaakin riittävästi vaihtelua. Omaksi suosikiksi kehkeytyi lopulta Impa, sillä ninjahahmon kyky monistaa itseään osoittautuu erittäin tehokkaaksi – ja hauskaksi katseltavaksi. Jokainen hahmo pystyy turvautumaan myös erikoiskykyihin, kuten pommeihin, jäätorneihin ja tarttumamagneettiin, jotka keskeyttävät oikein ajoitettuna voimakkaampien vihollisten erikoishyökkäykset.
Oma lukunsa on kolossaalisten pyhien petojen ohjaaminen, mikä kuulostaa Breath of the Wildinsa pelanneille tajunnanräjäyttävältä konseptilta. Suoraviivaiset ammuskelukentät eivät silti pääse aivan ansaitsemiinsa mittasuhteisiin, ja mekaanisten jättirobottien ohjaaminen kaikessa kankeudessaan jättää joka kerta kylmäksi. Isoimmatkin tuhohurmokset hyytyvät turhan usein teknisiin hidasteluihin. Kuten useimmat Warriors-pelit, myös Age of Calamity leikittelee hienoilta näyttävillä ja kuulostavilla asioilla, mutta samaa intoa ja syvyyttä ei aina tavoiteta pelimekaniikassa.
On silti myönnettävä, että lajityyppinsä peliksi Age of Calamity tekee asioita riittävän hyvin. Tehtäväkokonaisuuksia ja hahmonkehitystä rytmitetään edeltäjäänsä tyydyttävämmin, sillä päätehtävien lomassa avautuu myös sopivissa määrin kepeämpiä sivukenttiä, keräilyhaasteita ja kauppoja, joista voi hankkia tarvikkeita hahmojen kehittämiseen. Tekeminen juohevoituu myös siltä osin, että taskuihin kertyvällä valuutalla voi parannella aseiden tehoa ja nostaa käyttämättömien hahmojen tasoa ilman itseään toistavaa grindaamista.
Hyrule Warriors: Age of Calamity on lopulta tuttua ja turvallista Warriors-toimintaa. Breath of the Wild -kuorrutus toimii kuitenkin edellispelin päättömämpää fanipalvelua tyydyttävämmin, mikä tekee siitä ihan passelia ajanvietettä seuraavaa suurta Zelda-seikkailua odotellessa.