Hyper Scape -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden syyskuun 2020 numerossa 214. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Pliisu räiskintäkokemus
Niin kutsutut battle royale -pelit tulivat ja suurelta osin myös menivät. PUBG ja Fortnite puksuttavat omissa korkeuksissaan, mutta lukemattomat muut pyrkyrit ovat epäonnistuneet yrityksissään kiivetä edes lähelle niitä. Silti jotkut vielä yrittävät, kuten Ubisoft Hyper Scapellaan. Niin kuin miljoonassa muussakin battle royale -pelissä, Hyper Scapessa pelaajat pudotetaan suurelle ja avoimelle pelialueelle joko yksinään tai kolmen pelaajan tiimeissä. Sitten juostaan ympäriinsä etsimässä aseita, ammuskellaan muita ja paetaan koko ajan kutistuvan kartan laitoja tavoitteena olla viimeinen elossa oleva pelaaja ja pokata matsin voitto.
Hyper Scape lisää turhankin kuluneeseen kaavaan muutamia hauskoja ja hyviä ideoita. Merkittävin on se, että pelaajat eivät ole mitään sotilaslarppaajia vaan käytännössä supersankareita. Jo matsin alussa jokainen pystyy juoksemaan kuin rasvattu salama, tuplahyppimään omakotitalojen ylitse ja liukumaan selällään vähintään viritetyn mopon vauhdilla.
Matsien edetessä kerätään uusia supervoimia, joiden avulla voi muuttua korkeuksiin pomppivaksi superpalloksi, tehdä itsestään hetkeksi haavoittumattoman tai hypätä taivaalle ja laskeutua sieltä räjähtävän paineaallon saattelemana vihollisten niskaan.
Supervoimat mahdollistavat kenttäsuunnittelun, jossa huomioidaan pystysuuntainen toiminta tavallista enemmän. Hyper Scapea pelataan korkeiden mutta umpinaisten talojen täyttämässä virtuaalikaupungissa, ja katuja täplittävät esteiden ja suojien ohella myös hyppyalustat, joiden avulla voi ponnahtaa lähimmän talon katolle.
Pelin tempo on todella nopea pelaajien singahdellessa ja pomppiessa pitkin maailmaa hirmuisella vauhdilla. Idea on mitä mainioin, ja hyvin toteutettuna se olisi voinut olla se Hyper Scapen massasta erottava juttu. Nyt se on pelin suurin ongelma.
Hyper Scapen pelaaminen on turhauttavaa, koska pelaajat ovat yksinkertaisesti liian nopeita. Tarjolla on laaja arsenaali erilaisia rynnäkkökivääreitä, haulikoita, konepistooleita ja raskaampia aseita, kuten sinkoja, kranaatinheittimiä, tarkkuuskivääreitä ja hitaasti lentäviä energiakuulia ampuvia tieteisvehkeitä. Nopeasti ampuvia sarjatuliaseita lukuun ottamatta miltei kaikki aseet ovat täysin hyödyttömiä.
Aseiden tehot on säädetty kohtalaisen matalalle, joten raskainkaan supertykki ei tapa pelaajia kertalaakista, vaikka sen päivittäisi huipputehoonsa keräämällä matsin aikana useita saman aseen kopioita. Niinpä on täysin hyödytöntä yrittää sniputtaa kerran kolmessa sekunnissa ampuvalla torrakolla hyperaktiivisena kärpäsenä singahtelevaa pelaajaa, koska itse ehtii kuolla, ennen kuin saa mitään aikaiseksi. Tämä tarkoittaa myös sitä, että jos ei satu löytämään pelin alussa parhaita aseita ja supervoimia, on käytännössä niin valtavassa alakynnessä, että voi miltei jättää pelin sikseen ja säästää itsensä kyyneleiltä.
Hyper Scape taitaa jäädä yhdeksi lukemattomista pyrkyreistä, sillä hyvistä ideoista huolimatta se on turhan huonosti tasapainotettu ja lopulta myös turhan mitäänsanomaton pelikokemus. Veikeiden supervoimien takana piileskelee vain perustason battle royale -peli, joka ei erotu tuhansien vaihtoehtojen joukosta.