Flower-pelin lähtökohta saa varmasti monet ”vakavat peliharrastajat” kauhun valtaan. Mikä on tämä epäpeliviritys, jossa vain kuunnellaan pianon pimputusta ja ohjataan kukkien terälehtiä kuljettavaa tuulenvirettä? Moinen hippitouhu on kuitenkin parhaimmillaan juuri pelaajille, jotka tarvitsevat hetkellistä pakoa normipeleistä.
Kukkaisteema vetoaa ehkä casual-kansaan, mutta Flower on ihan oikea peli – vaikkakin lyhyt sellainen. Flower ei tarvitse tarinansa kertomiseen sanaakaan tekstiä. Kaikki alkaa kerrostalon parvekkeelta, kun ruukussa riutuvasta kukasta lennähtää yksinäinen terälehti. Se päätyy niitylle, joka on puoliksi vehreä ja puoliksi ankean kuivunut. Nyt PS3-ohjaimen kallistelu ohjaa tuulenvirettä, jolle annetaan vauhtia mitä tahansa nappia painamalla.
Lair ja muut PS3:n lentopelit vain uneksivat näin luonnollisesta ja tarkasta ohjauksesta. Hetken päämäärättömän lentelyn jälkeen pelaaja tajuaa, että tarkoitus on lennättää yksinäinen terälehti muihin kukkiin ja koota kokonainen terälehtien laivue. Kuollut luonto herää hiljalleen henkiin tavalla, joka tuo mieleen Okami-pelin. Siinä missä Cloverin jumalpeli oli kuitenkin vesivärimaalattu, Flower on niin tarkka ja kaunis, kuin nykyajan HD-peliltä voi vain toivoa.
Pidemmälle edetessään Flower on entistä vähemmän taidekokemus ja enemmän perinteinen peli, vaikka HUD:ista tai pistelaskurista ei ole tietoakaan. Kuuden kentän aikana siirrytään huomaamatta maisemien ihailusta tarkkoihin lentosuorituksiin ja kenttien tarkkaan tutkimiseen. Hyvä tunnelma ja pelattavuus yhdistyvät harvoin tällä tavoin, mutta kokemus on ohi aivan liian äkkiä. Joka pelaajan on mietittävä, onko kymmenen euroa liikaa parin tunnin hyvistä viboista. Tässä on taas yksi todiste siitä, että PlayStation Network tarjoaa tämän hetken kiinnostavimmat latauspelit.