Morsmaikun jäljillä

Fist of the North Star on 80-luvulla alun perin ilmestynyt mangasarja, joka on edelleen suosittu Japanissa. Lännessä se sen sijaan on tuntemattomampi, minkä vuoksi Sega otti suuren riskin julkaistessaan Lost Paradisen länsimarkkinoilla. Syy riskinottoon on kuitenkin helppo nähdä, sillä pelillä on paljon yhteistä kulttisuosioon nousseen Yakuza-pelisarjan kanssa.

Pelin päähenkilö on Kenshiro, vähäpuheinen taistelulajien harrastaja ja myyttisen hokuto shinken -taistelutyylin perijä. Hän vaeltaa ydinsodan runtelemassa maailmassa etsien kadonnutta morsiantaan Yuriaa ja auttaen heikkoja siellä missä kulkee. Kenshiro kuulee Yurian matkustaneen Edenin kaupunkiin, ja lähtee seuraamaan tämän jälkiä. Etsintä osoittautuu kuitenkin hankalaksi, sillä joku yrittää selvästi pitää parin erillään. Lisäksi kuvioihin ilmestyvät hokuto shinkenin toiset perijät mutkistavat tilannetta entisestään.

Fist of the North Star: Lost Paradise -arvostelu

Fist of the North Starin tunteminen ei ole tarpeellista Lost Paradisen juonen ymmärtämiseksi, mutta se auttaa. Tarina on uusi, mutta se lainailee sarjakuvan hahmoja ja avaintapahtumia sekä antaa niille kokonaan uuden kontekstin. Toisinaan nämä tapahtumat jäävät tosin epäselviksi, ellei tunne alkuperäistä tarinaa. Juonelta ja peliltä ylipäänsä kestää kauan päästä kunnolla vauhtiin, mutta sen jälkeen siinä on yllättävän paljon vetovoimaa. Tarinan parhaat hetket vetävät paikoin jopa vertoja alkuperäisen sarjakuvan tähtihetkille.

Itse peli on suora kopio Yakuza-peleistä. Tutkittavana oleva Edenin kaupunki on pieni mutta täynnä kaikenlaista tekemistä. Juonitehtävien lomassa voi vaikka käydä sekoittamassa drinkkejä baarissa, pelaamassa uhkapelejä kasinolla tai metsästämässä etsintäkuulutettuja rikollisia. Lisäksi pääsee autoilemaan aavikolle, mistä voi vaikka etsiä kätkettyjä aarteita. Kaikki minipelit eivät sovi yhtä hyvin Lost Paradisen postapokalyptiseen maailmaan, mutta ainakin tekemistä piisaa kuin Yakuzoissa ikään.

80 sivutehtävää ovat parhaimmillaan suorastaan absurdin ilahduttavia. Parhaimmillaan ne jopa tuovat uutta ja yllättävää syvyyttä pelin hahmoihin, kuten eräässä tehtävässä, jossa kyseenalaistetaan Kenshiron verinen omankäden oikeuden jakaminen. Pelin humoristinen tyyli ylipäänsä on kuin suoraan emosarjasta lainattua.

Fist of the North Star: Lost Paradise -arvostelu

Taisteluissa käytetään Yakuzoista tuttua parin napin komboihin pohjautuvaa taistelusysteemiä. Suurimpana erona emosarjan peleihin Kenshiro voi käyttää rakenneltavia talismaaneja, jotka antavat väliaikaisia etuja, kuten lisää hyökkäysvoimaa. Kun vihollisia on heikentänyt tarpeeksi, heidät voi lopettaa hokuto shinkenin erikoisliikkeillä, kuten ikonisella Atatatata!-hyökkäyksellä. Lopetusliikkeet alkavat usein käytettynä nopeasti toistaa itseään, mutta toisaalta ne myös välittävät täysin Kenshirona olemisen voimafantasian. Mikään ei ole niin tyydyttävää kuin nähdä ilkimöiden päiden räjähtävän kauniin verisuihkun saattelemana.

Riviviholliset ovat silkkaa tykinruokaa eivätkä aiheuta vaikeuksia, mutta mielenkiintoiset pomotaistelut vaativat vähän enemmän strategiaa. Niissä on tosin hieman venytyksen makua, kun monesti pitkän kombon jälkeen pomon terveyspalkista näyttää kadonneen vain parin millin palanen.

Kaiken kaikkiaan Lost Paradise on hyvä muttei erinomainen peli. Visuaalisesti se on hyvin karkea, ja siitä puuttuu Yakuzojen persoonallisuus. Fist of the North Starista pitäville peli on ilman muuta ostamisen arvoinen, ja Yakuzan-nälkäisten kannattaa sitä ainakin harkita.

7/10
JulkaisijaSega
PeligenretSeikkailu, Toiminta
JulkaisualustatSony PlayStation 4
Pegi-ikärajatK-18
Pegi-merkinnätKiroilu, Uhkapeli, Väkivalta
Lisää luettavaa