Uusintaversiona ensi kertaa Eurooppaan
Harva uusintaversio ansaitsee julkaisunsa yhtä selkein perustein kuin Final Fantasy Type-0 HD. Alkuperäistä PSP:n toimintaroolipeliä Final Fantasy Type-0 (2011) ei ole nimittäin aiemmin käännetty englanniksi, vaikka kyseessä onkin suositun sarjan suurielkeinen osa.
Maineikkaiden ohjaaja Hajime Tabatan sekä tuottajakaksikko Yoshinori Kitasen ja Tetsuya Nomuran luotsaama peli tarjoaa vauhdikasta ja taktista taistelumekaniikkaa, joka kannustaa kehittämään ja hyödyntämään useita pelihahmoja kerralla. Viihdyttävien viholliskohtaamisten ohella Final Fantasy Type-0 HD vakuuttaa kiintoisalla audiovisuaalisuudellaan ja sodan runtelemalla ympäristöllään. Sekava ja poukkoileva tarinankerronta sen sijaan tekee kokonaisuudesta epätasapainoisen.
Peli alkaa suoraan toiminnan keskeltä. Päähenkilö Ace, korttipakkaa aseistuksenaan käyttävä nuori eliittisoturikokelas, suorittaa ryhmänsä kanssa tehtävää, josta pelaajalla ei ole täyttä käsitystä. Taustatiedoksi annetaan kahden suurvallan välinen sota, jossa toinen osapuoli on tehnyt yllätyshyökkäyksen. Syy kietoutuu maagisiin kristallikiviin, jotka henkivät elinvoimaa ympärilleen. Näitä valtakristalleja on maailmassa neljä, ja jokaisen ympärille on kasvanut kukoistava yhteiskunta.
Hajanaisen prologin jälkeen pelin ranka alkaa osittain hahmottua. Tarina kertoo poikkeuksellisista kadeteista, jotka pelin aikana käyvät koulua, tutustuvat toisiinsa ja suorittavat tärkeitä sotatehtäviä. Sota onkin tarinan kantava teema. Sen karmeat vaikutukset heijastuvat niin pelihahmoihin kuin matkan varrella kohdattuihin sivullisiinkin. Tunnelma on kiintoisan vakava ja surumielinen.
Valitettavasti kerronta on kuitenkin kokonaiskuvassa kovin rikkinäistä ja hataraa. Harmillisinta on, että hahmoista on vaikea saada käsitystä pitkänkään pelaamisen jälkeen – tunnesiteistä tai tarinan kokonaiskaaren tajusta puhumattakaan. Tarjolla on joka tapauksessa päteviä yksittäisiä jaksoja, joista painokkaimmat käsittelevät rakkautta ja luonteenlujuutta, mutta epäselvyys leimaa kokonaisuutta liikaa. Irrallisia kohtauksia ja sivuhahmoja leikataan yhteen ilman käsitystä luontevasta tarinanjuoksusta. Pelaajalle annetaan luettavaksi laaja ja taustoja seikkaperäisesti käsittelevä ensyklopedia, mutta tämä on kaukana mielekkäästä kerrontatavasta.
Kömpelön kerronnan johdosta Final Fantasy Type-0 HD:n rytmi sakkaa, mutta onneksi ansioita löytyy muualta. Tässä on tuore ja mielenkiintoinen näkemys sarjaan, vaikka mukana onkin moogleja, chocoboja, ilmalaivoja, hahmo nimeltä Cid, maailmankartalla liikkumista ja Nobuo Uematsun ikimuistoisten teemojen uusintakäyttöä.
Ohjaaja Tabatan meriitteihin kuuluvat muun muassa Crisis Core: Final Fantasy VII ja The 3rd Birthday. Kitase tunnetaan esimerkiksi Chrono Triggeristä sekä Final Fantasy VII:stä ja Nomura puolestaan Kingdom Heartsista ja Final Fantasy VII: Advent Children -elokuvasta. Tämän kokemuksensa perusteella nokkamiehet näkevät viholliskohtaamiset pelin oleellisimmaksi osaksi, joten siihen on luotu omaperäinen taistelusysteemi.
Kamppailut käydään reaaliajassa pelaajan ohjatessa yhtä hahmoa vapaasti. Mukaan tulee myös kaksi apuhahmoa, jotka toimivat automaattisesti. Väistöliikkeet ja vihollisten tarkkailu ovat tärkeitä haastavassa pelissä, sillä oikea-aikaisilla iskuilla voi tehdä kymmenkertaista vahinkoa tai jopa kukistaa vastapuolen kertalaakista. Kamppailuissa on myös tiettyä vuoropohjaisuutta: hahmojen hyökkäysanimaatiot eivät katkea uuden komennon takia, vaan annetut käskyt tehdään aina loppuun. Taikapisteet pitävät puolestaan huolen, että tehokkaimpia hyökkäyksiä ei voi suorittaa jatkuvasti. Kaatuneilta vihollisilta pitääkin imeä taikapisteitä takaisin taistelun tuoksinassa. Hahmot myös nousevat taitotasoja viholliskohtaamisten aikana. Ja pelihahmon voi uhrata kesken kaiken, jotta tilalle saa jonkun vahvoista Eidelon-hirviöistä.
Pelihahmoja on paljon, yhteensä neljätoista. Niitä myös kannustetaan käyttämään tasaisesti, sillä jokaisella on omat kykynsä, jotka soveltuvat aina kulloiseenkin tehtävään. Ja jos hahmoja pitää vain reservissä, ne eivät saa lainkaan kokemusta. Hahmonkehitys on puolestaan mieluisaa ja tuo tekemiseen strategisia tasoja.
Ulkoisissa odotuksissa kannattaa turvautua uuden sukupolven Final Fantasy -haavekuvien sijaan realismiin. Kyseessä on alkujaan ahtaiden teknisten raja-aitojen sisällä tehty PSP-peli, joka on käännetty – tosin pätevästi – nykyisille tehokonsoleille. Tämä näkyy heikkolaatuisissa yksityiskohdissa, pelkistetyissä hahmomalleissa, tyhjissä ympäristöissä, lataustaukoihin jaetuissa pienalueissa ja käsikonsolille ominaisessa kameranliikkeen sumuisuudessa. Myös kenttäsuunnittelu jää turhan suoraviivaiseksi.
Osa hahmomalleista ja taustoista on tehty uusiksi, mutta tarkoituksellisen maltillisesti ja osittain huomaamattomasti. Pelin aikana nähdään nimittäin runsaasti PSP-grafiikalla pyöriviä välianimaatioita, joita ei ole enää voinut kohentaa. Näin Final Fantasy Type-0 HD tavoittaa tasapainon alkuperäisen ulkoasun hengessä: uusi ei korvaa liiaksi vanhaa, eikä pistä tökerösti silmään. Vaihtoehtona tosin olisi ollut tehdä koko esillepano uudestaan, mutta silloin kyseessä olisi ollut jo aivan eri luokan tuotanto.
Mutta siinä missä Final Fantasy Type-0 HD:n tekninen puoli jää vaatimattomaksi, henkevä kuvasuunnittelu nostaa annin mielenkiintoiseksi ja näkemykselliseksi. Tetsuya Nomuran hahmosuunnittelu nousee oleellisesti pintaan, sillä pääosin koululaisista koostuvassa hahmokastissa, eläimellisissä hirviöissä ja futuristisissa vihollisissa on jännittävä särmänsä. Värimaailma on puolestaan omintakeisen tunnelmallinen, sillä lämpimästi kultaan taittavat sävyt antavat kokonaisuudelle omaa, kiehtovaa ilmaa. Tarjolla on myös visuaalista vaihtelua, mikä pitää mielen raikkaana ja kannustaa tutkimaan. Ja aiemmin The World Ends with Youn (2007) musiikilla huomiota herättäneen Takeharu Ishimoton kauniit sävellykset täydentävät osaltaan vallitsevan seikkailun tunnun. Japanilaisen Bump of Chicken -yhtyeen akustisen kitaran säestämä teemalaulu jää puolestaan erityisen hienovaraisena mieleen.