Final Fantasy IV-VI (Pixel Remaster) -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden toukokuun numerossa 233. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Sekavia muistoja
Ensimmäiset kuusi Final Fantasy -pääosaa ehostanut Pixel Remaster -sarja on saatu päätökseensä. Arvostelimme Pelaajan numerossa 225 kasibittisellä Nintendolla alkunsa saaneiden Final Fantasy I–III -osien uusiokäsittelyt. Nyt vuorossa on Super Nintendo -pohjalta ponnistaneen jälkimmäisen kolmikon tarkastus.
Osien IV–VI ehostustyötä on tehty pääasiallisesti samaan malliin edellisten Pixel Remaster -julkaisujen kanssa. Järjestelmiltään teokset ovat kohtalaisen koskemattomia 90-luvun nuoruusvuosiltaan. Selkeimmät muutokset ovat ulkoasussa ja äänimaailmassa, sillä niin pikseli-ilmettä kuin musiikkiakin on sovitettu tuoreissa julkaisuissa uusiksi.
Selkein onnistuminen on tapahtunut jälleen äänipuolella, sillä klassiset roolipelikappaleet on saatu tanssahtelemaan korvissa miellyttävällä eloisuudella. Pikseliuudistukset ovat pääasiallisesti pätevää luokkaa ja auttavat viilaamaan esimerkiksi pelimaailmojen yksityiskohtaisuutta. Silmiinpistävää eroa vanhaan on nähtävissä silti Final Fantasy VI:ssa, jonka uniikki ulkoasu on uusintajulkaisussa kirkastunut tuntuvasti. Tämä ei pilaa seikkailua mutta saa pelin näyttämään tuntuvasti haalistuneemmalta kuin pitäisi.
Ylipäänsä Final Fantasy VI on kolmikosta erikoisimmalla tavalla käsitelty julkaisu. Ikonisen elokuvamainen johdanto on jostain syystä riisuttu pelin avainkehittäjät listaavista alkuteksteistä, mikä karsii kohtauksen vaikuttavuutta ja samalla tekee siitä lähes tarkoituksettoman kaikessa pitkäveteisyydessään. Yhtä lailla muistettavimpiin hetkiin kuuluva oopperakohtaus on luotu täysin uudelleen ääninäyttelyllä ja Octopath Travelerista tuttua 2D-teräväpiirtotyyliä mukaillen, mikä saa sen nousemaan prameudellaan jopa liikaa esille.
Tuloksena on outo sekamelska, mikä kuvastaa omalla tavallaan koko Pixel Remaster -hanketta. Uudelleenjulkaisuihin on laitettu mukaan paljon rakkautta, mutta samalla tiukat tuotannolliset realiteetit ovat ajaneet tekijät erikoisiin ratkaisuihin ja oikaisuihin.
Useat ensimmäisessä kolmessa Pixel Remaster -julkaisussa nähdyt ongelmat ovat yhä läsnä. Järkyttävä fonttiratkaisu kummittelee edelleen jokaisessa, eikä esimerkiksi kokoruututilassa ilmenevästä pelikuvan repeilystä ole päästy eroon. Sisällöllisesti Pixel Remasterit on riisuttu kaikesta ylimääräisestä, kuten pomoista, aseista ja luolastoista, joita pelien aiemmissa henkiinherätyksissä on nähty.
Final Fantasy I–III:n tavoin myöskään IV–VI:n Pixel Remaster -uusiojulkaisut eivät ole parhaimpia versioita, joita klassikoista on tähän asti julkaistu. Osaltaan ei sovi kuitenkaan aliarvioida sitä, että tällä hetkellä ne ovat vaivattomin tapa kokea eräät parhaimmista 90-luvun alun japanilaisista roolipeleistä. Automaattitallennuksen ja taistelujen nopeutuksen kaltaisten käytettävyysparannuksien ansiosta onkin ollut taas hankala päästää irti Cecilin, Bartzin ja Terran eeppisistä seikkailuista, jotka ovat yhä mestariteoksia lajityypissään.