Uudistamisen vaikeus
Joskus kauan sitten halusin itsekin olla tekemässä futisvideopelejä, mutta olen sittemmin tullut toisiin aatoksiin, sillä vuosittain julkaistavien urheilupelien tekeminen on todella haastava homma. Sen ovat Konami ja Electronic Arts vuosien saatossa oppineet.
FIFA-sarja on tarjonnut edellisen neljän vuoden aikana markkinoiden parasta virtuaalifutista. Haasteena EA Sportsilla onkin ollut se, mitä uutta tuoda peliin ja mitä muuttaa. Pienetkin muutokset vaikuttavat valtavasti pelin rytmiin ja pelattavuuteen, minkä lukemattomia matseja pelanneet pelaajat huomaavat nopeasti. EA on jo ehtinyt julkaista FIFA 14:ään merkittävän päivityksen, jolla korjailtiin ja muokattiin etenkin verkkomatseissa esille tulleita turhan helppoja keinoja tehdä maaleja. Jotkut pitävät, toiset eivät.
FIFA 14:n isot muutokset ovat hieman samanlaisia kuin uudessa PESissä. Uusittu animaatiojärjestelmä vaikuttaa hyvin paljon pelaajien liikkumiseen ja siten pelaajien väliseen dynamiikkaan. Yksinkertaisesti sanottuna taitopelaajat ovat entistäkin vaarallisempia hyvien pelaajien käsissä ja huonommat pelaajat taas kuolettavat palloa tuskallisen heikosti. Muutoksilla ja hieman hidastetulla pelitempolla on kuitenkin se vaikutus, että palloa voi siirrellä paremmin keskikentällä, eikä nopea läpisyöttö pakkien väliin ole enää ainoa tapa luoda vaarallisia hyökkäyksiä.
Uusi Pure Shot -ominaisuus sallii aiempaa realistisempia laukauksia ottamalla huomioon entistä enemmän erilaisia tekijöitä, kuten pelaajan asennon, kyvyt ja niin edelleen. Uusitulla pallofysiikalla on tässä myös osansa. Lopputulos on se, että boksin sisällä vedot lähtevät välillä edelleen oudon lussusti, mutta kauempaa tulevat pommit ovat usein upeita putoavia lehtiä tai kunnon banaanipotkuja. Tuntuu siltä, että vetoanimaatioita on lähes loputon määrä, sillä erilaisia tilanteita syntyy todella paljon hätäisistä kärkkäreistä upeisiin garethbalemaisiin ulkokierteisiin vetoihin. Vetopaikkoihin pääsee myös hieman aiempaa helpommin tekoälyä vastaan pelatessaan.
Nykyinen pelisukupolvi on kestänyt niin kauan, että matkan varrella FIFAan on ehditty änkeämään hillitön määrä sisältöä. Alkuvalikot ovat lähestulkoon pelottava kokemus, jos ei tiedä, mistä pitäisi aloittaa. Uusitut Windows 8 -henkiset valikot toimivat nopeasti ja ovat hienoja, mutta silkka pelitilojen runsaus on hengästyttävä. Siitä on paha valittaa, mutta tarjontaa on niin paljon, että monet suurella vaivalla luodut monipuoliset pelitilat jäävät varmasti monilta pelaamatta. Oman joukkueen rakenteluun keskittyvä Ultimate Team on edelleen erittäin addiktiivinen ja monipuolinen paketti, jota täydennetään uusilla kahden pelaajan yhteistyössä pelaamilla verkkosarjoilla.
Nettimatsit ovat toki usein nettiviiveen armoilla, ja sitä tulikin vastaan julkaisuviikon jälkeisinä aikoina yllättävän paljon. Ottelut myös katkeilivat kummallisen usein. Sitä enemmän minua vaivasi kuitenkin se, että päivityksen jälkeenkin nettimatsit tuntuivat usein olevan keskikentän puuroa, eikä pelinrakentelua pysty hallitsemaan yhtä hyvin kuin offline-tilassa pelatessaan.
Loppujen lopuksi FIFA 14 on erittäin hyvä futispeli. Se on ehkä edelleen enemmän simulaatioon kuin puhtaaseen hupiin luottava kokonaisuus rankemmista vedoista ja pelinrakentelupainotuksesta huolimatta. Nähtäväksi jää, kuinka PS4:n ja Xbox Onen versiot muuttavat pelattavuutta – vai muuttavatko lainkaan.