Dishonored: Death of the Outsider

Aiemmat Dishonoredit tahkonneille faneille tehty Death of the Outsider viimeistelee pelisarjan tyylillä.

6.10.2017 05:15

Paholaista puukottamassa

Onko pelisarjan päättävä laajennus vuoden kuuma trendi? Ensin Uncharted sai pisteen i:n päälle The Lost Legacysta, ja nyt Dishonored-saaga kuitataan Death of the Outsiderilla. Molemmissa pääosaan nousee sivuosasta kovapintainen naissankari, ja kumpikin sekoittaa uutta ja vanhaa kymmenen tunnin paketissa. Mikä tärkeintä, molemmat ovat hyviä.

Kun Corvo ja Emily kaappasivat keisarikuntansa takaisin Dishonored 2:ssa, pelaaja piti päämajaansa Dreadful Wale -laivalla. Sen kapteeni Meagan Foster paljastui Billie Lurkiksi, joka petti oppi-isänsä mestaritappaja Daudin sarjan ensimmäisen osan laajennuksessa. Murhajengistä lähtenyt ja parannusta yrittänyt Billie on nyt kuin kuuluisa Schrödingerin kissa, joka on olemassa kahdessa eri olotilassa samaan aikaan, sillä aikamatkustus loi kakkososassa kaksi eri aikalinjaa. Toisessa Billie on käsi- ja silmäpuoli ihmisraunio, mutta Death of the Outsiderissa terve Billie tuntee vaihtoehtomaailman vammansa ja tietää, että jotain on vialla.

Viimeisiään vetelevä Daud värvää Billien kostoretkelle, jossa pitäisi tappaa pelimaailman saatana eli mystinen Outsider. Aiemmille Dishonored-sankareille ja -vihollisille noitavoimat antanut olio on Daudin mielestä kaiken pahan alku. Jostain syystä Outsider avustaa Billietä (itse)murhassaan antamalla tälle punaisena hohtavan mulkosilmän ja luurankokäden, joista saa tietysti supervoimat. Kaikki tarinassa liittyy tavalla tai toisella Outsideriin, ja vastassa on häntä vuosituhansia palvonut kultti.

Kenttäsuunnittelu on pelisarjan suurin vahvuus, mutta tässä suhteessa laajennus ei yllä Dishonored 2:n tasolle. Tehtävät eivät ole yksinkertaisesti niin laajoja ja monimutkaisia, minkä lisäksi Death of the Outsider on osaksi silkkaa kierrätystä. Yksi pelin viidestä kentästä on yksi Dishonored 2:n huippuihin kuulunut Royal Conservatory, joka antaa nyt pelaajan nähdä pääpelin kostoretken seuraukset. Loput ovat sentään uutta, ja nyt tutustutaan Karnacan slummeihin ja hienostokortteleihin. Hiiviskelypelien mittapuuna toimiva vakiokenttä eli pankkikeikka on vihdoin saatu mukaan Dishonorediin, eikä se kyllä petä.

Dishonored: Death of the Outsider -arvostelu

”Moraalia mittaava kaaosjärjestelmä on poissa, joten  pelaaja voi riehua ja tehdä mitä lystää.”

Dishonored: Death of the Outsider -arvostelu

Pelattavuus on tuttua Dishonoredia eli mausta riippuen toimintaa, hiiviskelyä tai molempia. Moraalia mittaava kaaosjärjestelmä on poissa, joten pelaaja voi riehua ja tehdä mitä lystää. Toimintaa hillitään nyt joka tehtävästä löytyvillä sivutehtävillä, joilla on tarkat onnistumisen rajat. Yhdessä tehtävässä sellainen voi vaatia täyttä pasifismia, ja toisessa ylimääräisen palkkion saa vain tappamalla liki 60 pahista. Läpäisyn jälkeen kenttiin voi palata uudella voimavalikoimalla, joten paketin tarjoama peliaika riippuu valtavasti pelityylistä ja perfektionismin asteesta.

Isoin ero on Billien voimavalikoimassa. Käytössä on nyt teleportti, joka on hitaampi ja lyhyempikantamainen kuin tuttu Blink. Sitä on käytettävä yhdessä vihollisten reitit ja aarteiden paikat paljastavan astraaliprojektion kanssa. Näkymätön aave-Billie voi jättää teleporttia varten maailmaan kohdepisteen, johon voi siirtyä, kunhan sen näkee edes pienestä kolosta.

Kolmas voima on vihollisten naamat kirjaimellisesti varastava Semblance, joka kuluttaa voimia vain kävellessä. Se tuo peliin Hitman-tyyliä ja antaa pelaajan seisoskella vaikka vihujen nokan edessä. Kaikki voimat liittyvät jollain tavalla liikkumiseen ja hiiviskelyyn, eikä Billiellä ei ole Emilyn ja Corvon kaltaisia kykyjä suoraan toimintaan. Sitä voi kompensoida varusteilla, kuten miinoilla ja kranaateilla. Toisaalta Billien luonnoton silmä on ehtymätön voimanlähde, joten mana palautuu takaisin itsestään reippaaseen tahtiin ja voimia tulee käytettyä jatkuvasti.

Draamana Death of the Outsider jää jälkeen aiemmista Dishonored-peleistä, sillä Billie on yksinkertaisella kostoretkellä eikä Daudistakaan saada paljoa irti. Tarinana se onkin tehty lähinnä niille innokkaille Dishonored-faneille, jotka haluavat selvittää viimeisetkin salaisuudet pelisarjan okkultistisesta ja metafyysisestä puolesta. Outsiderin, Voidin, noitien ja magian salaisuudet ruopataan läpikotaisin, ja lopussa peli vihjaa, että jos jatkoa ikinä tulee, Dishonoredin maailma on silloin kovin erilainen paikka. Hyvä niin, sillä vaikka pelisarjassa on vielä ytyä, turhalta tuttuuden tunteelta oli nyt vaikea välttyä.

8/10
KehittäjäArkane Studios
Peligenrethiiviskely, Toiminta
Pegi-ikärajatK-18
Pegi-merkinnätKiroilu, Väkivalta
Lisää luettavaa