Isien synnit
Rampauttavan energiakriisin kurimukseen ajautuneen Maan tiedemiehet olivat jo onnistuneet taluttamaan hidasta kuolemaa tekevän planeetan pois kadotuksen reunalta. Kuuhun rakennetun edistyksellisen tuotantolaitoksen astroenergia antoi ihmiskunnalle uuden mahdollisuuden, mutta sitten koitti katastrofi. Kuuasema hiljeni, tuotanto pysähtyi kuin seinään ja epävarmuus uudesta huomisesta palasi planeetallemme.
Mysteeriä tutkimaan lähetettiin yksinäinen astronautti, jolle selvisi lopulta karu totuus: kuuaseman henkilöstön keskuudessa oli tapahtunut pienimuotoinen vallankumous. Osa tiedemiehistä oli päättänyt kaapata asemalle parkkeeratut massiiviset arkkialukset ja karauttaa kohti vehreämpiä – tai siis punaisempia – laidunmaita. Näihin tunnelmiin päättyi kolmisen vuotta sitten julkaistu Deliver Us the Moon.
Deliver Us Mars on nimensä mukaisesti pääasiassa aurinkokuntamme punaiselle planeetalle sijoittuva tarinapainotteinen seikkailupeli, joka on suoraa jatkoa edeltäjälleen. Sarjan aiempi osa kannattaa siis olla pelattuna ja muistissa ennen uutukaiseen uppoutumista.
Peliä tähdittää yhden Mars-evakkoon loikanneen tiedemiehen tytär Kathy. Teknisesti lahjakas nuori nainen työskentelee sisarensa kanssa Maan viimeisellä avaruuslaitoksella ja kamppailee perheensä menneisyyden kanssa. Hän on sijaiskärsijänä, kun isän tekojen kalavelat ovat yhä ihmiskunnalla perinnässä. Hupeneva energia on kuitenkin Maan ongelmista pienin, sillä luonnon kuihtumisen sekä ravinto- ja resurssikadon myötä tuomiopäivän laskuri kiihtyy päivä päivältä.
Sitten avaruuslaitos vastaanottaa katkonaisen viestin Marsista. Se sisältää vain yhden sanan, Kathyn isältään saaman lempinimen. Lumipallo notkahtaa liikkeelle, eikä aikaakaan, kun Kathy istuu avaruusaluksessa pienen tutkimusryhmän kanssa ja matkustaa kohti Marsia. Paikan päältä löytyy kuuaseman tavoin hiljaiseksi hiipuneita asutuksia, joiden salaisuuksia Kathy ryhtyy selvittämään etsiessään luopioksi leimattua isäänsä.
Deliver Us Marsin pelaaminen on hyvin lähellä Deliver Us the Moonin henkeä, eli kaikki pelillinen sisältö palvelee kerrontaa. Tarinan ehdoilla etenevä kokonaisuus on suurelta osin 2001: Avaruusseikkailu -elokuvan henkeen maalaileva, suureellinen ja eepoksen mittasuhteita tavoitteleva kokemus, jonka pelaaminen on parhaimmillaan ilman kiirettä.
Hahmojen välisten jännitteiden ja joka suuntaan kipeän henkilöhistorian arpikartaston ensisijaisena kartturina toimivat Marsin asemakompleksista löytyvät hologrammit. Niiden avulla ihmiskunnan hylänneen tiedemiesten kolonnan traagiset vaiheet avautuvat pelaajalle pala palalta. Autioituneen Marsin mysteerien selvittämisen ohella Kathy ratkoo roppakaupalla eritasoisia pulmia, joiden pääasialliset työkalut ovat plasmaleikkuri sekä asemalta löytyvät, vapaasti kohdistettavat energiasäteet. Valtaosa Deliver Us Marsin haasteesta kumpuaa hahmotuskykyä ja rakenteellista silmää vaativista pienen mittakaavan pulmista, joiden vastapainona mukana on myös jonkin verran nopeatempoisempia, toiminnallisia osioita.
Avaruusaseman kolkkien verkkaista tutkimista kehystää upea, samanaikaisesti mahtipontisuuden ja salaperäisyyden tunnelmia tapaileva musiikkiraita. Ääninäyttely on myös kautta linjan parasta a-luokkaa ja hyvä niin, sillä vuolas, loistavasti kirjoitettu käsikirjoitus ansaitsee tulla tulkituksi näin osaavan näyttelijäkaartin voimin.
Deliver Us Mars uppoutuu rohkeasti valtavan kokoisiin eettisiin kipukohtiin ihmisen kokoisen näkökulman kautta. Se vuorottelee suurten yhteiskunnallisten kysymysten, törmäyskurssille ajautuneiden perspektiivien ja tulehtuneiden ihmissuhteiden välillä tavalla, joka on samaan aikaan mutkikas, inhimillinen ja helposti lähestyttävä. Kerronta alkaa takellella vasta aivan tarinan loppusuoralla, kun valtaosan ajasta sopivan harmaalla alueella viihtyneen käsikirjoituksen käänteisiin eksyy muutama liian mustavalkoinen kaneetti.
Osapuilleen samoihin aikoihin, kun pelin tarinallinen anti notkahtaa, Deliver Us Marsin tekninen takeltelu alkaa turhauttaa toden teolla. Kathyn ilmava, paikoin lähes nestemäisen olennon ohjastamiselta tuntuva kontrollointi on pulmanratkonnan tiimellyksessä lähinnä kevyttä huvitusta herättävä tekninen lapsus. Nopeaa toimintaa vaativissa osioissa huithapeli ohjattavuus ja pelimoottorin alituinen onnahtelu käyvät koettelemaan kärsivällisyyttä. Varsinkin pelin viimeisellä neljänneksellä eteen etsiytyy muutama todellinen alisuoritus, kun peli on toistuvasti ratketa liitoksistaan. Se yrittää haastaa pelaajaa tarjoamatta kuitenkaan riittävän luotettavasti toimivia työkaluja sujuvaan ja tarkkaan toimintaan.
Pelimekaanisten ydinasioiden ohella Deliver Us Marsin ristiriitaisinta antia on pelin visuaalisuus. Marsin ja sen pintaa kansoittavien rakennusten ulkoasu on parhaimmillaan henkeäsalpaava, mutta nukkemaiset ja puolivalmiin näköiset hahmomallit ovat toisinaan todella karua katseltavaa. Varsinkin takaumia tähdittävä lapsivuosien Kathy on melkoinen näky, sillä pelaaja ohjastaa painonnostajan harteilla ja jättimäisellä päällä varustettua pikkutyttöä. Hahmojen olisi toivonut saaneen reilusti enemmän digipakkelia kasvoilleen jo siitä syystä, että viimeistelyn puute tekee karhunpalveluksen erinomaiselle ääninäyttelylle.
Teknisestä hapuilusta huolimatta Deliver Us Mars tarjoaa mukaansatempaavan ja sydämellisen scifi-tarinan kiehtovissa puitteissa. Krumeluureista riisutun tarinan ytimessä on taiten ja maltillisesti kerrottu koskettava perhedraama, joka etenee elämänmakuisella sykkeellä kohti alakuloista päätepistettä. Pelin tunteellisimmat hetket saavat kurkun kuivahtamaan ja silmäkulmat kostumaan, mikä on millä tahansa mittapuulla erinomainen saavutus videopeliltä. Toivottavasti pienimuotoiseen cliffhangeriin päättyvä tarina saa jatkoa, sillä riittäähän taivaalla planeettoja kolmannellekin pelille.