Eriskummallisten ottelijoiden kerho
Microsoft kohahdutti vuoden 2018 E3-messuilla ilmoittamalla, että se oli napannut markkinoilta peräti neljä pelistudiota haaremiinsa. Tulokkaisiin kuului muun muassa DmC: Devil May Crysta ja Heavenly Swordista tunnettu Ninja Theory. Brittistudion ensimmäinen julkaisu Xbox Game Studiosin osana on Bleeding Edge, puhtaasti verkkopeliksi tarkoitettu tiimivetoinen areenataistelupeli, joka toivottavasti jatkaa kehittymistään vielä pitkään julkaisunsa jälkeenkin.
Bleeding Edgessä astutaan kyberpunkahtaville areenoille neljän pelaajan tiimeissä. Sankarivetoisille moninpeleille tyypillisesti oma hahmo valitaan kolmesta kategoriasta eli tankeista, parantajista ja varsinaisista syömähampaista. Tavoitteena on kerätä pisteitä sekä vihollisia kurittamalla että pelimuodosta riippuvia tavoitteita suorittamalla.
Ninja Theoryn teos pyrkii erottautumaan kilpailijoista panostamalla räiskinnän ohella lähitaisteluun, sillä yli puolet hahmoista luottaa vihollisten mäiskimiseen räiskimisen sijaan. Jokainen sankari hallitsee viisi aktiivista kykyä. Kolme erikoistaitoa vaatii lyhyen lataustauon käytön jälkeen, ja taustalla marinoituu lisäksi harvinaisempi superisku. Perushyökkäystä näpyttämällä saa aikaan yksinkertaisia lyöntikomboja jatkuvalla syötöllä, mutta lähitaisteluun erikoistuneet vastustajat voivat oikein ajoitetulla painalluksella myös torjua iskuja.
Lähitaistelun ja räiskimisen yhdistelmä sekoitettuna hahmon takana kelluvaan kameraan sopii mainiosti Bleeding Edgen kaltaiseen areenataisteluun. Värikkäät ja toinen toistaan eriskummallisemmat hahmot pääsevät hyvin esille ulkonäkönsä, repliikkiensä ja erikoistaitojensa kautta. Hyökkäykset tuntuvat parhaimmillaan meheviltä lennokkaiden kuolinanimaatioiden maustamina. Lähikahakat eivät kuitenkaan yllä mätkintäpelien nyanssien tasolle yksinkertaisuutensa vuoksi. Lähellä pysyttelevä kamera yhdistettynä ainakin Xbox-versiota vaivaavaan verkkoviiveeseen tekee tappeluista toisinaan tarpeettoman sekavia, eikä torjuntoihin törmää kentällä yhtä paljon kuin sopisi odottaa.
Bleeding Edgen vahvuudet ovat muista sankarivetoisista moninpeleistä tuttuja. Oman hahmon taitovalikoiman hallitseminen tuottaa parhaimmillaan äärimmäistä tyydytystä. Toisaalta minkäänlaiselle yksinyrittämiselle tai oman roolinsa rajojen ylittämiselle ei ole tilaa, sillä vaikkapa yksinäiselle parantajalle tulee auttamatta turpaan, mikäli sivukujalla törmää yhteenkin vastustajaan. Neljän hengen tiimit ovat herkkiä myös luovuttajille tai muuten vain pelleileville pelureille.
Bleeding Edge kärsii ainakin vielä julkaisussaan ennen kaikkea laihasta sisällöstä. Hahmoja on valittavissa vain kymmenisen kappaletta, karttoja viisi ja pelimuotoja kaksi. Sankarien ulkonäköä ja kykyjä voi muokata jossain määrin, mutta kun pelissä mennään jatkuvasti iholle, hahmojen kosmeettiseen muokkaukseen on panostettu liian vähän. Näitä ongelmia voidaan kuitenkin korjata päivityksillä ajan mittaan. Jääkin nähtäväksi, antaako Microsoft Ninja Theorylle riittävästi siimaa pelin kehittämistä varten, sillä ei olisi ensimmäinen kerta, kun vasta jatkuvat päivitykset nostavat tällaisen pelin kukoistukseensa.