Jokeri vai kaveri?
Telltalen interaktiivisten tarinoiden parasta antia viime vuosina on ollut studion näkemys Lepakkomiehestä. Ei siis ollut yllätys, että Telltalen Batmanin kehuttu ensimmäinen viiden episodin kokonaisuus sai jatkoa. Tämän The Enemy Within -nimellä kulkevan kakkoskauden päätösosa ilmestyi maaliskuun lopussa, joten on aika katsoa, minkä tasoinen kokonaisuus on kyseessä.
Telltalen Batmanin kiinnostavin piirre on ollut sen hieman erilainen näkemys monista perinteisistä hahmoista. Tämä korostuu etenkin John Doessa, johon Bruce Wayne ensimmäisessä pelissä vankilassa ollessaan tutustui. Doen kohtalo on selkeästi muuttua tulevaisuudessa Jokeriksi, ja juuri tästä The Enemy Within kertookin. Mutta on kiinni pelaajasta, minkälainen Jokeri hänestä tulee ja onko hän Lepakkomiehen ystävä vai vihollinen.
Kokonaisuutena The Enemy Withinin viisi episodia ovat ailahtelevaa tasoa. Kolme niistä on selkeästi hyviä mutta kaksi muuta enemmänkin täytettä. Tarinan keskiössä on Bruce Waynen ja John Doen välinen suhde, jota käsitellään suuremman juonikuvion kautta. Gothamia uhkaa uusi Arvuuttajan johtama superkonnien liittouma, jonka riveihin Bruce Wayne soluttautuu Doen avustuksella. Paljon ehtii tapahtua, ja kuvioissa vilisee muitakin tuttuja hahmoja, kuten Kissanainen, Bane, Harley Quinn, Amanda Waller, Lucius Fox, Pakkasherra ja tietenkin Waynen uskollinen hovimestari Alfred.
”Voivatko Jokeri ja Lepakkomies ikinä olla mitään muuta kuin vihollisia?”
Pelaaja pystyy valinnoillaan vaikuttamaan monien hahmojen kohtaloon ja suhteeseen Lepakkomieheen tai Bruce Wayneen, mutta eniten niillä on oikeaa merkitystä John Doen tapauksessa. Doe ei nimittäin ole mikään pahantahtoinen ilkimys vaan vähän reppanan oloinen ja itsestään epävarma hylkiö, joka etsii epätoivoisesti hyväksyntää ja johon on helppo vaikuttaa. Siksi jokainen kohtaus hahmon kanssa on yllättävän kuumottava, kun koko ajan joutuu miettimään sanomisiaan ja lupauksiaan John Doelle nähdäkseen, voiko estää tätä muuttumasta Jokeriksi.
Käsikirjoitus toimii parhaiten juuri Bruce Waynen ja John Doen välisissä kohtauksissa. Kiitos siitä kuuluu myös heidän ääninäyttelijöilleen Troy Bakerille ja Anthony Ingruberille, joista etenkin jälkimmäinen onnistuu herättämään aitoa sympatiaa hahmoaan kohtaan.
Varsinainen pelaaminen on sitä tavallista Telltale-pelien muottia, jossa vuoropuheluita höystetään kevyellä tutkimisella ja reaktiominipeleihin perustuvalla toiminnalla. Jälkimmäistä tapahtuu tietenkin eniten Lepakkomiehenä pelatessa. Viimeisen episodin tappelut kasvavat jopa yllättävän eeppisiin mittasuhteisiin, reaktiominipeleistä huolimatta. On kuitenkin selvää, että näitä pelejä pelataan tarinan ja loppuratkaisun vuoksi, ei toiminnan takia.
Neljän episodin jälkeen pelaaja palkitaan kahdella tyystin erilaisella päätösosalla riippuen siitä, minkälainen suhde pelaajalla ja John Doella on ollut. Jokerin syntyminen on lopulta pakollista, mutta se minkälainen hän on, on kiinni pelaajan tekemistä valinnoista. Tuleeko Jokerista Bruce Waynen ja Lepakkomiehen vihollinen vai ystävä – ja voivatko Jokeri ja Lepakkomies ikinä olla mitään muuta kuin vihollisia? Loppuratkaisu on kummassakin tapauksessa hyvin kirjoitettu, joten tavalla tai toisella The Enemy Within saa ansaitsemansa lopun.
Vaikka tarina parin episodin kohdalla vähän laahaankin, The Enemy Within on kiistämättä erittäin mielenkiintoinen kokemus etenkin Lepakkomiehen faneille. Johtuen kahdesta täysin erilaisesta päätösosasta on pelillä myös tavallista Telltale-peliä enemmän uudelleenpeluuarvoa.