Arvostelussa Warframe: The Duviri Paradox. Arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden kesäkuun 2023 numerossa 246. 

Uutta otetta

Jo kymmenen vuoden ikään ehtinyt tieteisfantasia Warframe on pelejä, joiden aloittamisen kynnys on hilautunut vuosien varrella maanrajasta Everestin nokkaan. Yksinkertaisena mutta turbovauhtisena kolmannen persoonan räiskintänä aloittanut peli on nyt erilaisten pelimuotojen ja erikoisuuksien täyttämä mammutti, jossa aloittelijaa odottavat kymmenet pelimekaniikat ja satojen tuntien edestä pelailtavaa. Tuorein laajennus The Duviri Paradox esittelee uuden roguelite-pelitilan ja vaihtoehtoisen sekä toivottavasti aiempaa keveämmän aloituksen peliin vasta tutustuville.

Pääosassa on New War -laajennuksessa esitelty ihmishahmo Drifter, joka seikkailee samurai- ja länkkärihenkisesti Duvirin vankilaulottuvuudessa. Se on fantasiaa ja scifiä sekoittava unimaailma, jonka pilvissä leijuvilla saarilla elää levottomia puhuvia nukkeihmisiä ja mekaanisia eläimiä. Käytössä ei ole koko ajan perinteisiä Warframe-sotahaarniskoja, vaan niihin hypätään vain välillä synkeämmällä Undercroft-alueella. Drifter-pelaaminen on etenkin alkuun kevyt-Soulsia, jossa ratsastellaan, ammutaan ja miekkaillaan tavallista pienempiä vihollislaumoja vastaan.

Arvostelussa Warframe: The Duviri Paradox

Koukkuna on se, että Duvirin pelitiloissa on pelaajan normikamojen sijasta tarjolla pieni ja arvottu valikoima frameja ja aseita, joten joka matsissa ei voi turvautua samaan metavarustukseen. Tarjolla on usein vain kälyisemmän osaston mutkia. Aloittelijat saavat samalla lainakäyttöön kamoja, jotka vaatisivat kymmenien tuntien jurnutusta ennen avautumistaan oikeasti. Pelisessioissa saa hyvän näkemyksen siitä, millaista edistyneempi Warframe-taistelu oikeasti on.

Drifter-ihmispelailussa tulee nopeasti selväksi, että Warframessa on aina kyse voimafantasiasta. Aluksi meno on maanläheistä, mutta sitten pelaaja alkaa kerätä Intrinsic-kykyjä, jotka antavat erilaisia pysyviä bonuksia roguelite-juoksuihin. Kun niiden päälle kasautuu väliaikaisia Decree-bonuksia, Drifter kirmaa pian sata kilsaa tunnissa ja tappaa viholliset suurin piirtein vain juoksemalla niiden ohi. Silkkaa Warframea sekin. Käytössä on myös siivekäs mekaaninen hevonen, jolla matkustus avoimen maailman halki on nopeaa, vaikka sen ohjaus onkin vähän tönkköä.

Arvostelussa Warframe: The Duviri Paradox

Vaihtoehtoisessa Circuit-pelitilassa mätetään ympäri Undercroftia koko ajan sotahaarniskaa ohjaten, eli ilman Drifterin ihmisheikkouksia. Käytössä ovat myös laajennuksen kivat kartat ja Decree-bonukset, ja haasteena on tasapainotella uskomattoman kovatasoisiksi muuntuvia vihollisia ylivoimaisiksi kasvavilla Warframe-erikoiskyvyillä. Circuitissa tarjolla on lisäksi messevä määrä erilaisia palkintoesineitä. Aloitteleva pelaaja voi hyvin napsia ison kasan laatuaseita ja frameja ilman perinteistä grindiä. Kovan tason pelaajille on Incarnonadaptereita, joilla muutamat vanhat aseet muuntuvat täysin naurettaviksi massatuhon välineiksi. Voimatrippailua siis jälleen, vaikka tekijät ovat jo alkaneet nerffata hurjimpia Incarnon-tykkejä.

Duviri onkin aika mehukas laajennus, ja moitittavaa on lähinnä julkaisuvaiheen bugeissa. Lisäksi on todettava, että vaikka laajennus on pelimekaanisesti mainio aloittelijoille, tarinapuolella on haastavampaa. Duvirin tarina kuningas Dominus Thraxista ja tämän täyskahjoista alamaisista herättänee ummikossa lähinnä hämmästystä, ja sama pätee Drifterin sankarihahmoon. Mutta toisaalta onpa veteraanejakin, joilla ei ole mitään hajua Warframen juonenkäänteistä. Hillitön voimafantasia ja täysi hämmennys ovat selkeästi F2P-pelin muuttumattomia peruspalikoita. Ja totta on sekin, että tämä peli tarjoilee taas kerran laatulaajennuksen aidosti ilmaiseksi.

Janne Pyykkönen

Lue lisää Pelaajan arvosteluja täältä.
Pelin virallinen kotisivu.

8/10
KehittäjäDigital Extremes
PeligenretToiminta
JulkaisualustatPS4, PS5, Switch, Win, XOne, XSX/S
Lisää luettavaa