Satumaailman tuolla puolen

The Plucky Squire on rakennettu kokonaan yhden lennokkaan idean varaan. Peli vaikuttaa aluksi olevan kuin pelattava satukirja, jonka sivuilla hahmot liikkuvat ja jonka sivut kääntyvät pelaajan kulkiessa ruudusta toiseen. Taustalla oleva kertoja kuvailee välillä tarinan kulkua ja sitten toimintaseikkaillaan. Mutta tämä on vain alkua. Pelaaja ohjastaa samannimisten lastenkirjojen suosittua sankaria, jonka kotimaa – siis hänen seikkailuistaan kertova kirja – joutuu pahan velhon valtaan. Velholla on metamagiasauva, jonka avulla hän muokkaa kirjan tarinaa ja potkaisee urhean aseenkantajamme pihalle omasta opuksestaan.

Tämä ei onneksi ole tarinan loppu. Myös sankari saa kyvyn muokata kirjan sisältöä, minkä lisäksi tämä voi hyppiä vapaasti kirjan ja sitä ympäröivän kolmiuloitteisen maailman välillä. Opuksen ulkopuolelta löytyy tietenkin muitakin kirjoja, piirustuksia tai vaikka kuvitettuja kahvikuppeja, joiden maailmoihin pelaaja voi hypätä. Tuloksena on visuaalisesti todella iskevä ja veikeä peli, sillä onhan se nyt vain pahuksen hauskaa pelata tasohyppelypeliä 3D-maailmaan sijoitetun keksipurkin kyljessä tai hajotetussa palapelissä, jonka palasta toiseen pelaaja hyppelee liikkuessaan. Kun tähän yhdistetään vielä värikäs ja persoonallinen taidetyyli sekä positiivisen rakentava tunnelma, The Plucky Squire on erittäin viihdyttävää seurattavaa.

The Plucky Squire vaikuttaa aluksi antavan pelaajalle työkalut toteuttaa omaa luovuuttaan moninaisilla tavoilla. Sankarimme oppii jo pelin alkuvaiheilla kyvyn manipuloida itse kirjaa kääntelemällä sen sivuja tai vaikka kallistelemalla kirjaa, jotta esineet liukuvat maailmassa. Samaten kirjan tekstejä pystyy joskus muokkaamaan vaihtelemalla tärkeitä sanoja lauseista. Näin vaikka suljetun oven voi avata, jos onnistuu jostain – vaikka sitten toiselta sivulta – löytämään tarvittavan sanan muuttamaan lauseen merkitystä. Pelatessa kuitenkin paljastuu, nämä mahdollisuudet ovat lopulta sangen rajalliset.

Kirjaa voi kallistella vain niissä ruuduissa, joissa on kallistelua vaativa ongelma, ja tällöinkin vain ongelmassa tarvittavat esineet liikkuvat. Vaihdettavia sanojakin on hyvin vähän, yleensä vain se yksi, joka ongelman ratkaisuun tarvitaan. Tämä on todella harmillista, sillä olisi ollut erittäin viihdyttävää leikkiä käsitteillä enemmänkin. Ymmärrän toki, että Scribblenauts-henkinen vapaus olisi teettänyt tiimille valtavasti työtä, mutta kun tällaista mahdollisuutta tarjotaan, sen rajoitettu muoto kyllä jättää jossiteltavaa.

En silti halua antaa sellaista kuvaa, että The Plucky Squire on huono peli. Se on sympaattinen ja viihdyttävä teos, jonka kehitystiimillä on selvästi ollut paljon intohimoa paitsi omaa peliään, myös yleisesti pelihistoriaa kohtaan. Mukana on useita minipelejä, joissa pelaaja voidaan heittää vaikka Punch-Out!!-henkiseen nyrkkeilymatsiin tai rytmin tahtiin pelattavaan hiiviskelyosioon. Kun mukaan ynnätään vielä sujuvasti rullaava tarina, yleisesti positiivinen tunnelma, kauniit ja kekseliäät maisemat sekä niiden luova hyödyntäminen, kasassa on kyllä hyvä peli. Jos pelaaminen olisi antanut pelaajalle mahdollisuuden levitellä omia luovuuden siipiään enemmän, The Plucky Squire olisi voinut olla todellinen merkkitapaus.

Miikka Lehtonen

Osta peli VPD:ltä!

Tilaa Pelaaja-lehden tulevat numerot täältä!
Tutustu Pelaajan arvosteluarkistoon täältä.

7/10
Pegi-ikärajat7