Arvostelussa The Legend of Zelda: Tears of the Kingdom

Arvostelussa The Legend of Zelda: Tears of the Kingdom. Arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden kesäkuun 2023 numerossa 246. 

11.2.2024 15:06

Arvostelussa The Legend of Zelda: Tears of the Kingdom. Arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden kesäkuun 2023 numerossa 246. 

Riemun kyyneleitä

Täydellisyyttä hipovan reseptin parantaminen on tarkkaa puuhaa. Kun kyseessä on The Legend of Zelda: Breath of the Wildin kaltaisen suurpelin seuraaja, panoksetkin ovat aikamoiset. Suuren menestystarinan jälkeen kaavaa ei kannattaisi muuttaa liiaksi. Toisaalta ennakkoon nähdyt vilaukset uudesta seikkailusta tuntuivat osin turhan tutulta. Toivoin itse, että uusi tulokas olisi yhtä omalaatuinen jatkumo edeltäjäänsä nähden kuin Majora’s Mask oli Ocarina of Timelle.

Mikäli Nintendo ja Zelda-tuottaja Eiji Aonuma tiimeineen haluavat tavoittella jotain yhtä mahtavaa, seassa pitäisi olla parannusten lisäksi myös jotain odottamatonta, joka ei ensimmäisistä ennakkomaistiaisista välittynyt. Siksipä jätin trailerit ja spekuloinnit omaan arvoonsa, enkä antanut ennakkonostatuksen tarttua ennen pelin arviokappaleen saapumista hyppysiini. 120 pelituntia myöhemmin voin vahvistaa sen, mitä aavistelin jo ensimmäisen istunnon aikana. Nintendo on tehnyt sen jälleen.

Tears of the Kingdom on merkillinen peli siinäkin suhteessa, ettei se pelkää nojata edeltäjänsä vahvuuksiin, mutta se sulauttaa ne kuin huomaamatta omannäköiseensä kokonaisuuteen. Se leikittelee pelaajan odotuksilla ja ylittää ne tavoilla, joita edes kyynistynyt videopelitoimittaja ei uskonut mahdollisiksi. Kyseessä on seikkailu, josta välittyy tuntemuksia osin tutusta, tuoreesta, eeppisestä, henkilökohtaisesta ja ennen kaikkea jatkuvasta hauskanpidosta. The Legend of Zelda: Tears of the Kingdom on kiistaton modern klassikko ja mestariteos, joka voi seisoa ylpeästi muiden Zelda-suuruuksien rinnalla.

Asetelmaltaan uusi seikkailu on klassista Zeldaa. Prinsessa on pulassa ja koko valtakuntaa ravisuttaa valtaisa mullistus. Hirviöt terrorisoivat väestöä, joten kaikilla Hyrulen laajojen lakeuksien heimoilla on uusia ongelmia, jotka kaipaavat rohkean sankarin apua. Prinsessa Zeldan ja tämän uskollisen ritarin Linkin tuorein tarina on kuitenkin moninkertaisesti puhuttelevampi kuin Breath of the Wildissa. Perinteisen pahan kukistamisen ohella perehdytään pelisarjan varrella monin eri tavoin esitetyn kuningaskunnan menneisyyteen.

Arvostelussa The Legend of Zelda: Tears of the Kingdom

Moniosainen pääjuoni esittelee uusia ja aiemmin sivuosaan jääneitä hahmoja uudessa valossa, kun Link kerää tuoreita apuvoimia pahuutta vastaan. Tarina on jälleen pääosin sidoksissa keskeisiin tehtäviin ja tavoitteisiin, joten saattaa kulua pitkiäkin aikoja ilman ääninäyteltyjä kohtauksia tai konkreettista tarinankerrontaa. Samalla kuitenkin varmistetaan, ettei pelaajaa pusketa kiireellä eteenpäin. Pääosassa on vankasti vapaa seikkailu tekemistä pursuavassa ja perustavalla tavalla uudelleen käynnistetyssä maailmassa.

Aivan kaikkea mennyttä ei ole unohdettu, sillä Hyrulen kansalaiset kyllä tunnistavat Linkin kohdatessa. Lisäksi hevostallin pitäjät ovat pitäneet kirjaa Breath of the Wildissa kerätyistä hevosista, jos edellisestä seikkailusta löytyy tallennus. Tuttujen ratsujen selässä matkustaminen on kokonaisuudessa varsin mitätön seikka, mutta se sitoo Linkin kaksi tuoreinta seikkailua yhteen hienovaraisen tyylikkäästi.

Uusin mullistus on muokannut Hyrulen maisemat tavalla, joka haastaa vanhat muistikuvat ja pakottaa uusien kykyjen ohella tutkimaan tienoita eri tavoin. Keskeiset maamerkit ja asutukset ovat miltei tutuilla paikoillaan, mutta jokainen niistä on muuttunut tavalla tai toisella. Mullistuksen myötä maan pinnalle on avautunut tummanpuhuvia maan alle vieviä onkaloita ja taivaalla leijuu eri kokoisia saarekkeita, joita kansoittavat lähinnä mystisen muinaiskansan luomat mekaaniset otukset. Maanalainen maailma ei ole ehkä yhtä täynnä sivutehtäviä kuin pintapuoli, mutta sieltä löytyy hulppea määrä aarteita rahavarantojen ja varustekaapin täytteeksi. Myös pintamaailman kartta pitää paljastaa ja tutkia alusta alkaen uudelleen, mutta nyt matkustamiseen löytyy toinen toistaan vauhdikkaampia keinoja.

Perusvarma keino on hyödyntää kartan paljastamiseen käytettäviä Skyview Tower -torneja, jotka sinkoavat Linkin yläilmoihin. Niistä saadun nosteen vauhdittamana voikin liidellä tuntuvan etäisyyden päähän liitovarjon tai muun sopivan varusteen avulla. Kunnon pellepelottomat kuitenkin rakentavat menopelinsä itse, eikä Linkiltä puutu keinoja kuljetusratkaisujen kokoamiseen. Muinaiset ovat jättäneet jälkeensä erilaisia koneita, joita Link voi yhdistellä hyvin vapaasti erilaisiksi autoiksi, kuumailmapalloiksi, raketeiksi tai lentokoneiksi. Jonkinlainen suhteellisuudentaju on kuitenkin valttia, sillä koneet käyttävät käynnistyttyään energiaa akuista, joita Linkillä on alun perin vain yksi kappale.

Akkukennojen haaliminen on yksi vapauttavimmista tavoitteista tutkimusmatkailijalle, sillä tarpeeksi suuren akuston avulla lentää kartan päästä päähän murto-osassa normaalista matkustusajasta. Sama pätee pimeään maanalaiseen maailmaan, jonka tutkiminen ajaen tai lentäen pienten ajovalojen valaistessa on aina yhtä painostava kokemus.

Arvostelussa The Legend of Zelda: Tears of the Kingdom

Rakentelun lisäksi Link pystyy liittämään lyömäaseisiinsa irtaimistoa ympäröivästä maailmasta, mikä muuttaa niiden iskuja tehokkaammaksi, mutta yleensä liitokseksesta on muutakin hyötyä. Miekkaan kiinnitetty kivi muuttaa iskut lohkareita ja panssareita murskaavaksi moukariksi, kun taas sähkövoimaa tihkuva jalokivi lähettää viiltojen perään tainnuttavia sähköpalloja. Kilpiinkin voi liittää vaikkapa tultasyöksevän mekanismin tai kokonaisen pulkan mäenlaskua vauhdittamaan. Ammuttavia nuolia voi maustaa kaikenlaisilla taskuihin päätyneillä materiaaleilla, joista seuraa mitä moninaisempia haittavaikutuksia vastaanottajalle.

Esineiden yhdistely paikkaa kätevästi hupenevaa asevarastoa, sillä maassa lojuu koko ajan eri tasoisia miekkoja ja keppejä, joihin voi jopa taistelun tuoksinassa yhdistää hirviöiden sarvia tai erilaisia vempaimia täysin vapaasti.

Visuaalisesti Tears of the Kingdom yllättää nousemalla selvästi edeltäjänsä yläpuolelle. Kyseessä ei ole pienten kiristysten ja parannusten nippu, vaan peli näyttää kertaheitolla terävämmältä ja vaikuttavammalta jokaisella osa-alueellaan. Breath of the Wildin tunnusomainen pehmeä hohto hahmomallien ja ympäristön pinnoilta loistaa poissaolollaan, eikä yleisilme ole sarjakuvamaisen suttuinen jo toimivamman ruudunpäivityksen ansiosta. Kaikki tämä nostaa ne näyttävimmät hetket entistä korkeammalle edelliseen seikkailuun verrattuna.

Mikään ei myöskään estä lentelemästä omalla aluksella taivassaarilta suoraan maanalaiseen maailmaan ilman minkäänlaisia lataustaukoja. Maailman saumattomuus tekee vaikutuksen varsinkin, kun kyse on Switchistä. Rullaillessani maiseman halki massiivisella steampunk tankillani tuntuu yhä uskomattomalta, että kaikkeen tähän löytyy tehoja ilman tuntuvia kompromisseja ruudunpäivityksessä. Tankkiin rakentamani tykkitorni paukuttaa hirviöiden rakennelmat nurin liekinheitinten ja lasereiden säestyksellä. Sitten akut lataukseen ja hävitystyö jatkuu seuraavan nyppylän taakse.

Uusista sivutehtävistä yhdeksi suosikeistani nousi Hyruleen juuri perustetun hirviöiden hävitysprikaatin auttaminen vihollistukikohtien tuhoamisessa. Ruudulla saattaa rynniä tusinakaupalla luihuja bokoblineja ja sotahuutoja karjuvia sotilaita, mutta tilanne pysyy räjähdysten ja tulipalojenkin aikana sulavana, eikä taannu odotusten mukaiseksi diaesitykseksi. Näiden uudenlaisten Zelda-hetkien aikana nostan vertauskuvallista hattua kehitystiimin optimointivelhoille, jotka ovat ansainneet virvoitusjuoman tai kaksi hyvin tehdystä työstä.

On totta, että markkinointikampanjan alkupuolella näytetyt trailerit antoivat tapansa mukaan varsin siloteltuja odotuksia pelin ulkonäöstä, jotka alaa pidempään seuranneet laittoivat myyntipuheiden piikkiin. Oikea peli ei ole yhtä näyttävä, mutta toiveita herättivät tämänkertainen keskittyminen Switchiin ilman Wii U:n Breath of the Wildille asettamaa painolastia. Tämä keskittyminen yhteen alustaan on ilmiselvästi tuottanut tulosta.

Tunnelman kruunaa pistämätön äänimaailma, jossa Hyrulen eri alueiden ja kylien omat teemat sulautuvat saumattomasti luonnon kahahduksiin ja Linkin varusteiden kolinaan. Musiikki kutittelee juuri sopivasti kuuloaistia keveillä pianoaksenteilla, kun tutkitaan pelimaailman nurkkia. Vihollismassojen lähestyessä ja suurissa taisteluissa tunnelmaa nostatetaan mestarillisesti ahdistavasta eeppiseksi.

Säveltäjä Manaka Takaoka kollegoineen on onnistunut luomaan tukun uudelleentulkittuja tuttuja melodioita ja uusia kappaleita, jotka saivat allekirjoittaneen selailemaan uutisia pelin tulevista musiikkijulkaisuista yön pikkutunneille saakka. Erityisesti Tears of the Kingdomin pääteema ansaitsee suitsutusta ja noston The Legend of Zelda -tunnussävelmien kärkisijoille.

Arvostelussa The Legend of Zelda: Tears of the Kingdom

Tears of the Kingdom ei kuitenkaan saa edes korviaan myöten rakastuneelta arvostelijalta täysin puhtaita papereita. On turha teeskennellä, etteivät Linkin uusimman seikkailun puitteet venyttäisi Switchin suorituskykyä ilmiselvästi äärirajoilleen. Tämä näkyy pääsääntöisesti tasaisesta ruudunpäivityksestä huolimatta tietyissä tilanteissa, kuten rakentamiseen käytettävän Ultrahand-kyvyn aktivoimisessa. Viherkajoinen efekti ja varsin pitkän matkan päähän maalautuvat liikuteltavat kohteet potkivat yleisesti 30 ruudun sekuntinopeudella soljuvan toiminnan polvitaipeisiin melkein aina. Lisäksi pelimaailman isoimmat kylät ja puustoltaan erityisen tiheät alueet vaativat pienen hetken, kunnes ruudunpäivitys tasaantuu. Jos näitä tilanteita yhdistetään vielä erityisen myrskyävään säähän ja Linkin uusien kykyjen efektitykitykseen, lopputulos on useimmiten vielä dramaattisempi.

Itse arvostan Tears of the Kingdomin filosofi aa säilyttää tutkimisen tunne, jonka kääntöpuolena peli ei aina selitä pilkuntarkasti, mitä seuraavan tavoitteen täyttämiseksi pitäisi tehdä. Useimmiten näissäkin tapauksissa vihjeitä annetaan joko teksti-tai äänimuodossa, mutta osalta pelaajista pienet nyanssit saattavat livahtaa ohi, mikä aiheuttaa turhautumista, mikäli sellaiseen on taipumusta. Asian voi nähdä myös siten, että eksyminen kuuluu kupletin juoneen.

Jos se edellinen Zelda ei maistunut, saattaa nyt olla uuden yrityksen paikka. Nintendo on ottanut edellisosan saamat suurimmat kritiikin aiheet huomioon ja tehnyt runsaasti muutoksia parempaan suuntaan. Nyt on jälleen niitä perinteisempiä temppeleitä ja luolastoja tutkittavaksi, on monitasoinen hahmovetoisempi tarina ja ulkoasukin on parasta mitä Switch voi realistisesti ulos tyrkätä. Käytössä rikki meneville aseillekin annetaan ohimennen selitys, josta voi tulkita parinakin erilaisena kansainvälisenä käsimerkkinä nurisijoiden suuntaan. Eivätkä aseet tosiaan lopu tällä kertaa kesken, vaikka paiskoisi menemään estoitta.

Kokonaisuutena Tears of the Kingdom on mestarillinen esimerkki jatko-osan tekemisestä. Linkin, Zeldan ja Hyrulen valtakunnan kohtalo on jollain ilveellä onnistuttu tuomaan pelaajien eteen vielä hiotumpana pakettina kuin edellisessä seikkailussa. Breath of the Wild mullisti rakastetun pelisarjan ja nosti samalla avoimen maailman pelien mittatikut uusiin korkeuksiin. Tears of the Kingdom tekee käytännössä kaiken edeltäjäänsä paremmin juuri oikeilla muutoksilla. Se kääntää tutut tienoot ympäri, avaa maanalaisen maailman ja taivassaaret tutkittaviksi, lisää kyytiin loppumattomasti viihdyttäviä uusia kykyjä ja onnistuu kertomaan tarinan, joka ei kalpene valtaisan avoimen maailman rinnalla hetkeäkään.

Markus Heino

Lue lisää Pelaajan arvosteluja täältä.
Pelin virallinen kotisivu.

10/10
KehittäjäNintendo
JulkaisijaNintendo
PeligenretSeikkailu
JulkaisualustatSwitch
Pegi-ikärajat12
Pegi-merkinnätVäkivalta
Lisää luettavaa