Arvostelussa System Shock. Arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden heinäkuun 2023 numerossa 247.

Pahan päivän päivitys

Herää, hakkeri. On aika taistella – taas. Joukkorahoitettuna Kickstarter-projektina alkunsa saanut System Shock -uusioversio on samaan hengenvetoon sekä kunnianhimoinen että riskialtis projekti. Lähes 30-vuotiasta alkuperäispeliä ja sen vieläkin maineikkaampaa jatko-osaa pidetään ensimmäisen persoonan pelien klassisina kantaisinä, joiden pitkät varjot ovat yltäneet lukemattomien pelien ylle Dead Spacesta Dishonorediin.

Niin Philip K. Dickin kuin H.P. Lovecraftin teoksista lainasilla käyvä scifitarina käynnistyy, kun suuryhtiön erikoisjoukot pukevat teräksiset rannerenkaat hämärähommilla elintasonsa rahoittavalle hakkerille. Koodivelho vangitaan Citadel-avaruusasemalle, jolla hänelle tehdään outo mutta kieltäytymiskelvoton tarjous: vapauta avaruusasemaa hallinnoiva Shodan-tekoäly eettisistä estoistaan tai tulee tupenrapinat.

Antisankari tekee työtä käskettyä, mutta vapautumisen sijasta herää keinounesta Citadelilla puoli vuotta myöhemmin. Sillä välin digitaalisista kahleistaan vapautettu tekoäly on vaipunut sulaan mielipuolisuuteen ja muuttanut avaruusaseman omaksi kauhujen huvipuistokseen. Aseman sokkeloiset käytävät ovat täynnä henkilöstön riutuneita ruumiita, verenhimoisia kyborgeja ja selkäpiitä karmivia mutantteja. Kaiken keskellä Shodan valvoo kieroon kasvanutta valtakuntaansa herkeämättömällä tarmolla.

Jumaluudesta juopunut tekoäly syttyy suuruudenhulluudesta ja pitkistä monologeista, eikä suinkaan aio jättää kyberneettisen paratiisinsa rakennusurakkaa vain Citadelin mitalle. Shodanin seuraava kohde inhimillisyyden saastan puhdistuksessa on nimittäin oma sininen planeettamme. Näin ollen avaruusaseman vapauttamisen ja ihmiskunnan pelastamisen pikku-urakat jäävät Citadelin viimeiselle järjissään ja vapaana kulkevalle hahmolle, eli hakkerin nahkoihin pukeutuvalle pelaajalle.

Arvostelussa System Shock

System Shockin pelillinen silmukka on riisuttu ja pelkistetyn sulavalinjainen kokonaisuus. Pelaajan tehtävänä on hivuttaa Citadel irti Shodanin kuristusotteesta kerros kerrokselta, tuhoten tekoälyn silminä toimivia valvontakameroita sekä aseman yleistä turvatasoa tiputtavia palvelimia. Sabotöörin urakkaa hidastavat niin kimuranttien sähköpaneelien kuin kateissa olevien avainkorttien telkeämät ovet, joten suurin osa ajasta kuluu etsien tiettyjä esineitä tai raaputellen ohimoita pikanttien pulmapähkinöiden äärellä. Ytimeltään System Shock on kuitenkin toimintapeli, eli verkkaisemman tekemisen ohella otetaan jatkuvasti yhteen Citadelin vallanneiden vihamielisten olentojen seurakunnan kanssa.

Siinä missä Dead Spacen ja Resident Evil 4:n kaltaiset uusioversiot ovat tarjoilleet alkuperäisiä pelejä sulavamman ja pelimekaanisilta tekijöiltään salonkikelpoisemman kokemuksen, uuden System Shockin kehityksestä vastannut Nightdive on pitänyt kiinni toisenlaisesta johtoajatuksesta. Alkuperäisen pelin haastavasta luonteesta, joka ei hyysää pelaajaa ja pitele kädestä, ei nimittäin ole tingitty.

Vanhan liiton käyttöliittymä palapeli-inventaarioineen on vain kirsikka pelin monitasoisessa kakussa, jonka tehokas lusikoiminen vaatii pelaajalta kärsivällisyyttä, tarkkaavaisuutta ja hahmotuskykyä. Haastavan esillepanon tulkitsemisen ohella pelaajan on pysyttävä jatkuvasti tietoisena resursseista, sillä ammukset, kranaatit, terveyspakkaukset ja muut varusteet ovat harvinaista herkkua. Nykypeleistä poiketen suurin osa etenemiseen keskeisesti vaikuttavasta informaatiosta välittyy henkilökunnalta jääneiden äänitallenteiden avulla, joten nauhoituksia kuunnellessa ei kannata selata TikTokia.

Arvostelussa System Shock

Modernia pelisuunnittelua täplittäviin automaatioihin, kuten etenemistä helpottaviin taustajärjestelmiin ja avainasioista kirjaa pitäviin ratkaisuihin tottuneille pelaajille on luvassa ensin avokämmentä ja sitten kahden käden rystyhierontaa. Vaikka uusi System Shock on ulkoisilta avuiltaan upea audiovisuaalinen kokemus, nykypäivään päivitetyn ulkoasun alla piilee vanhan koulukunnan rautasydän. Säntillinen tallentaminen kannattaa iskostaa selkärankaan välittömästi, sillä System Shock on sanalla sanoen armoton kokemus.

Vaikeustaso ei määräydy yksinomaan taistelun ja resurssienhallinnan myötä, sillä pelaajan suurin koetinkivi on jatkuvalla koetuksella oleva suuntavaisto. Pelaajan ja Shodanin ohella System Shockin kolmas keskeinen hahmo on itse Citadel-asema, jonka valtavan monimutkainen, labyrinttimainen rakenne on iso pala purtavaksi. Kimurantti arkkitehtuuri ja lähes joka kulman takaa kurkkiva vaara kutovat tunnelmavyyhdin, joka on kuin hitaasti mutta varmasti pelaajan kaulan ympärille kiristyvä köysi.

Vaikka System Shock ei varsinaisesti ole kauhupeli, sen tunnelma on laantumattoman raskas ja painostava. Vaikka System Shockin ankara luonne ja pelaajaa koetteleva rakenne saattavat paikoin aiheuttaa valtavan kokoluokan turhautumisia, on ihailtavaa ja virkistävää, kuinka suuresti peli luottaa pelaajan kykyihin. Matka Citadelin pimeään ytimeen on pitkä, vaikea ja ahdistava, mutta jokainen System Shockissa edetty metri sekä kyräilevältä Shodanilta vastaanotettu vihapuhelu tuntuvat aidosti ansaituilta.

Jason Ward

Tilaa Pelaaja-lehden tulevat numerot täältä!
Tutustu Pelaajan arvosteluarkistoon täältä.

8/10
JulkaisijaPrime Matter
JulkaisualustatLinux, Mac, PS4/PS5, Win, XOne, XSX/S
Lisää luettavaa