Arvostelussa Star Wars Jedi: Survivor. Arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden toukokuun 2023 numerossa 245.
Jedin paluu
Aikaisemmin vain räiskintäpelejä puuhastellut Respawn Entertainment yllätti pelikansan loppuvuodesta 2019 Star Wars Jedi: Fallen Orderilla. Kompaktin kokoinen toimintaseikkailu esitteli pelaajille Cal Kestisin, käsky 66:sta selvinneen entisen padawanin. Sympaattinen mutta juro Cal löysi epäilemättä tiensä monien sydämiin, eikä pelikään mikään floppi ollut. Seikkailu halki galaksin osoitti, että Respawnista on muuhunkin kuin räiskimiseen, mutta erityisesti se toi valoa aikaan, jota hallitsi ristiriitaisen vastaanoton saanut leffatrilogiapäätös The Rise of Skywalker.
Vaikka Fallen Order julkaistiinkin noin kuukausi ennen yhdeksättä episodia, pelasin sen itse vasta pari vuotta sen ilmestymisen jälkeen. Siinä vaiheessa olin kyynistynyt niin kovasti, etten uskonut enää nauttivani Tähtien sodasta. Olin väärässä, sillä Fallen Order vei minut täysillä mukanaan. Siksi odotukseni Jedi: Survivoria kohtaan olivat melko suuret.
Jedi: Survivor tarjoilee periaatteessa kaikkea mitä ensimmäinen pelikin, mutta peli käy kovemmilla kierroksilla ja budjetti on selkeästi isompi. On suurempia karttoja, yksityiskohtainen kosmettiikkakustomointi, lukuisia erilaisia valomiekkailuasentoja, julmetusti kykypuita ja jopa perk-järjestelmä. Onhan se mukavaa, kun on vaihtoehtoja, ja Calin takominen itselle sopivaan pelityyliin on mielenkiintoista.
Vaatteita, hiustyylejä ja partojakin riittää, mutta olen itse pitänyt muutokset aika minimissä. Onhan Calin uusi tyyli aika vakuuttava jo ihan alusta alkaen. Mahdollisuuksia on kuitenkin monia, joten pelihahmosta saa muokattua varmasti omaa silmää miellyttävän. Kuten sarjan ensimmäisessä pelissä, nytkin kerätään asusteita pitkin mantuja sirotelluista arkuista. Osa niistä on lukittu kevyen pulmailun taakse ja osa suorastaan tungetaan pelaajan kurkusta alas. Arkkujakin tuntuu olevan nyt reilusti enemmän kuin aiemmin, mikä käy järkeen kunnianhimoisemman kustomoinnin kanssa.
Kunnianhimoisuus ei rajoitu pelkästään Calin, tämän valomiekan tai BD-1:n muokkaamiseen, sillä Jedi: Survivorissa kaikki on isompaa. Kartat ovat paikoitellen valtavia, joten niihin eksyminen on entistä helpompaa. Kenttäsuunnittelu on hetkittäin todella mehevää, mutta saisi olla hieman selkeämpää. Välillä ainoa reitti eteenpäin on nimittäin kulman takana lymyävä pieni aukko, jonka etsimisessä menevät sekä ikä että terveys.
Jos isomman skaalan pelissä on ongelmia, ovat nekin luonnollisesti isommassa skaalassa. Ne eivät aina välttämättä korostu selkeästi, mutta voin sanoa, että Jedi: Survivorissa niitä on vaikea jättää huomioimatta. Ennen pelin julkaisua saadussa arvosteluversiossa kuva repeilee jo aivan ensimetreiltä alkaen siinä määrin, ettei edes television VRR-tuki auta. Repeily ei lopu missään vaiheessa, vaan jatkuu tasaisen varmasti läpi pelin. Sen lisäksi pelissä on ainakin kirjoitusvaiheessa lukuisia bugeja ja tekstuurit saattavat välillä vain pölähtää paikalle. Näihin on toki luvattu korjauksia.
Pelaan konsolipelit mielelläni suorituskykytilassa eli ruudunpäivitysnopeuteen panostavassa moodissa. Se verottaa yleensä hieman graafista ilmettä, mutta ainakaan allekirjoittanutta ei pieni kolaus haittaa, jos toiminta vain pysyy sulavana. Sulavasta toiminnasta ei kannata olla huolissaan tämän pelin kanssa, sillä arvosteluversion ruudunpäivitys on ainakin PS5:llä pelattuna jotain aivan hirveää. Keskinmäärin 50 freimin lukemissa huiteleva nopeus skarppaa onneksi ahtaammissa ympäristöissä, mutta isompen planeettojen tutkiminen on useimmiten tuskallista.
Parasta on tietysti, kun ruudunpäivitys putoaa kesken taistelun ja valomiekkaa huitoo hidastettuna kuin missäkin Matrixissa. On siinä tokikevyttä hupiarvoa, mutta arvostaisin kovasti, jos tavoitteissa pysyttäisiin edes valtaosa ajasta. Tarjolla on toki myös perinteinen 30 fps tila, joka on kyllä sellaista puuroa, että korkeamman ruudunpäivityksen ongelmatkaan eivät enää tunnu missään. Sen ero suorituskykytilaan on visuaalisesti niin marginaalinen, ettei sitä kannata edes käyttää, jos epätasaisen ruudunpäivityksen pystyy antamaan anteeksi.
Jedi: Survivorin tarinassa olisi todella paljon kaikenlaista analysoitavaa, mutta julkaisijan toivetta kunnioittaen emme mene tässä arvostelussa sen yksityiskohtiin. Mainittakoon kuitenkin, että uusi ja yllättävä uhka nousee galaksissa, joten Calin on palattava yhteen vanhan, sittemmin hajaantuneen poppoonsa kanssa.
Mukaan on tuotu paljon uusia ja mielenkiintoisia hahmoja, jotka tuovat tarinaan uutta ulottuvuutta. Peli onkin tarinallisesti huomattavasti mielenkiintoisempi kuin neljän vuoden takainen edeltäjänsä. Tätä edesauttaa pelien välillä tapahtunut kevyt aikahyppy, joka tarjoaa mahdollisuuden esitellä keskeiset hahmot pelaajalle uudestaan. Lähtökohdat ovat erilaiset, mutta hahmot tuttuja. Ei pöllömpi päätös!
Fallen Orderissa seurasimme sitä, kuinka Calista kasvoi jedi. Survivorissa Cal on jedi. Ero on selkeä, sillä Survivor antaa pelaajalle huomattavasti vapaammat kädet voiman taivuttamisessa omiin tarpeisiin. Mekaniikka on yhä käytännössä sama, mutta Cal tuntuu paljon vahvemmalta ja pystyy temppuihin, joista hän aiemmin vain unelmoi.
Calin kasvu tuntuu myös taistellessa. Tarkkaan ajoitukseen pohjaava ja mukavan lihaisalta tuntuva taistelumekaniikka ei ole muuttunut perusidealtaan hirveästi, mutta useammat eri valomiekkatyypit tuovat siihen raikkaan tuulahduksen. Osa miekoista painaa enemmän ja tuottaa täten enemmän vahinkoa, kun osa taas heiluu hyvinkin tiuhaan tahtiin.
Voiman käyttö taistelun tiimellyksessä korostuu yhä enemmän, sillä temppuja riittää. Saan itse mielihyvää jo ihan vain pahisten laidan yli puskemisesta, mutta valinnanvaraa kaaoksen aiheuttamiseen riittää. Isommat vihollisryhmät voi vaikkapa laittaa tiukkaan sumppuun ja iskeä keskelle mojovalla valomiekkaiskulla, joka teilaa jengin heikoimmat yksilöt.
Noin parikymmentä tuntia kestävä kampanja tuntuu lähtökohtaisesti aikaisempaa pidemmältä jo pelkästään massiivisten elementtiensä puolesta. Tekemistä kuitenkin riittää vielä kymmeniksi tunneiksi sen ulkopuolellakin, sillä Survivor on ladattu täyteen monenmoista puuhaa. Oletko aina halunnut kasvattaa avaruuskasveja omassa puutarhassa? Entäpä metsästää sinua jahtaavia palkkionmetsästäjiä? Olet oikeassa paikassa, sillä tässä pelissä voit toden totta tehdä kumpaa vain, muttei sentään samaan aikaan.
Puuhavalikoimaan kuuluvat toki klassikot aina areenamätöstä pään jumiin vetäviin sivupulmiin, eli tarjollaon jokaiselle jotain, vaikka ei mikään viherpeukalo olisikaan. Lisäksi, jos on tarpeeksi masokistinen fiilis, voi yrittää kerätä kaikki kosmeettiset esineet ja BD-1:n tietopläjäykset. Niitä on nimittäin aivan hemmetisti.
Star Wars Jedi: Survivor on toimiva jatko-osa. Se vie hahmojen tarinoita eteenpäin, vetelee juuri oikeista tunnenaruista ja viihdyttää satasella. Sen tekniset ongelmat rokottavat kuitenkin pelinautintoa siinä määrin, etten voi antaa hyvällä omatunnolla pelille kirjoitushetken tilassa tätä korkeampaa arvosanaa. Toivonkin hartaasti, että Respawn saa päivitettyä pelin edustuskuntoon. Se on nimittäin pohjimmiltaan jopa ysin arvoinen.
Niklas Tirkkonen
Lue lisää Pelaajan arvosteluja täältä.
Pelin virallinen kotisivu.