Arvostelussa Scars Above. Arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden huhtikuun 2023 numerossa 244.
Halpalento vieraalle planeetalle
Keskikokoisen budjetin pelit eli niin sanotut AA-tuotannot ovat jo pitkään olleet harvakseltaan kohdattu luonnonvara, sillä yhä kasvava osa markkinoista koostuu indie-peleistä tai suurista AAA-tason tuotoksista. Siksi pienen balkanilaisen Mad Head Gamesin Scars Above tuntuu tuulahdukselta menneestä. Se pitää ylpeästi yllä AA-pelien mainetta kunnianhimoisina mutta budjettinsa rajoittamina tuotoksina.
Kun maapallon kiertoradalle ilmaantuu jättimäinen nelitahokas, ihmiskunta saa vastauksen ikiaikaiseen kysymykseen siitä, olemmeko universumissa yksin. Rakennelmaa tutkimaan lähetetään tiedemiehistä koostuva SCAR-ryhmä. Miehistön lähestyessä esinettä kaikki pimenee, ja tutkija Kate huomaa joutuneensa yksin keskelle vierasta planeettaa. Katen selvitettäväksi jää, mitä muille miehistön jäsenille on tapahtunut ja missä he ovat.
Scars Aboven ensivaikutelma on lupaava. Muukalaisplaneetta on tunnelmaltaan mukavan ahdistava, ja tarinan mysteerit kutkuttavia. Tahditus tuntuu miellyttävältä, sillä räiskinnän lomassa ratkotaan kevyitä pulmia ja välillä tutkitaan paikkoja kuin etsiväpeleissä. Viholliset ovat outoja ja vaarallisia, joten varomattomuus kostautuu. Ammuksia on vähänlaisesti ja viholliset ovat kestäviä, joten mieletön räiskintä ei kannata. Avainroolissa on oppia tuntemaan jokaisen örmön heikko kohta, sillä tähän ampuminen tappaa normaalisti parista osumasta.
Jokainen pelin neljästä aseesta edustaa jotain elementtiä, joita täytyy yhdistellä maaston elementtien kanssa vihollisten kaatamiseksi. Esimerkiksi jääaseella viholliset voi jäädyttää paikalleen samalla kun kiertää ampumaan näiden selässä olevaa heikkoa kohtaa. Happoase taas sulattaa panssarin heikon kohdan ympäriltä. Elementtien yhdistely tuntuu luontevalta, ja strateginen, hitaampi ammuskelu tuo toimintaan täysin oman tunnelmansa.
Valitettavasti mitä pidemmälle pelissä etenee, sitä puisevammalta pelaaminen alkaa tuntua. Se on aikamoinen suoritus peliltä, joka on alle 10 tunnin mittainen. Mielenkiintoisista ideoista ei oteta irti kaikkia mahdollisuuksia.
Scars Above mainostaa itseään jonkinlaisena Dark Souls -pelinä. Tämä ilmenee pääasiassa kuntomittarina sekä rajallisina parannustarvikkeina, jotka vihollisten kera palautuvat aina, kun Kate koskettaa mystisiä monoliitteja. Ideat tuntuvat kovin päälle liimatuilta, eikä niitä juuri hyödynnetä pelin lineaarisen ja jopa putkimaisen rakenteen vuoksi.
Varsinkin alussa peli myös tuntuu armottomalta kuin Souls-pelit, mutta vaikeustaso laskee liikaa kykypuun täyttyessä ja ajanhidastajan kaltaisten vempaiden karttuessa. Kapistuksia ei periaatteessa edes tarvitse opetella käyttämään, sillä elementtien hyödyntäminen on turhankin tehokasta. Eri vihollistyyppejä on vain muutama, joten kun on kerran keksinyt vihollisen heikkouden, samaa taktiikkaa voi toistaa loputtomiin. Uudet vempeleet tuntuvatkin monin paikoin turhilta, sillä niitä ei koskaan tarvitse käyttää mielenkiintoisilla tavoilla. Pomohirviötkin ovat usein vain kestävämpiä versioita perusvihollisista.
Juonikaan ei Scars Abovea pelasta. Sen käänteet ovat hyvin tavanomaisia ja hahmot niin pahvisia, että heistä on mahdotonta nimetä yhtään luonteenpiirrettä. Todella kankeasti animoidut välivideotkaan eivät helpota tilannetta, sillä varsinkin hahmojen kasvot ovat pelottavan ilmeettömiä. Maisemat koostuvat pääasiassa suoalueista sekä talvisesta vuoristosta, joita ei kauaa jaksa katsella. Pelin AA-tason budjetti näkyy joka puolella, mikä ei välttämättä olisi huono asia jos pelin vahvuuksia käytettäisiin paremmin hyväksi. Tällaisena Scars Above jää muutamalla hyvällä idealla varustetuksi toimintapeliksi, jota on hankala suositella muuten kuin paremman puutteessa.
Petri Pohjonen
Lue lisää Pelaajan arvosteluja täältä.
Pelin virallinen kotisivu.