Arvostelussa Redfall

Arvostelussa Redfall. Arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden kesäkuun 2023 numerossa 246. 

11.2.2024 21:46

Arvostelussa Redfall. Arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden kesäkuun 2023 numerossa 246, ja julkaistaan nyt Pelaaja.fin arvosteluarkistoa varten.

Torahammasta kolottaa

Jokainen pelaaja muistaa sen hetken, kun itselle merkittävä pelistudio on yskäissyt markkinoille komeasti riman alta sukeltavan tekeleen. Niitä ovat BioWaren Mass Effect: Andromeda, Bethesdan Fallout 76 ja CD Projekt Redin Cyberpunk 2077 julkaisussaan. Lista on pitkä ja masentava. Nyt tähän ei-niin-kunniakkaaseen joukkoon liittyy Dishonored-sarjalla kannuksensa ja pelaavan kansan kunnioituksen ansainnut Arkane. Redfall, maineikkaan pelistudion Austinin haaran uutukainen, on nimittäin höyryävä kasa sitä itseään.

Redfall on rannikkokaupunki, jonka alistaneet vampyyrijumalat ovat kammenneet kaupunkia ympäröivän valtameren jäätyneeksi muuriksi. Samalla kadut ja kujat ovat täyttyneet alati janoisemmilla verenimijöillä sekä epäkuolleita palvovilla kultisteilla. Pelaaja lähtee harventamaan torahampaiden ja näiden kätyrien rivejä joko yksikseen tai parhaimmillaan kolmen taistelutoverin kanssa. Pelattavia hahmoja on neljä, joista jokaisella on pieni kattaus omaleimaisia erikoiskykyjä ja hitusen muista eroava kehitettävien ominaisuuksien rihmasto.

Toiminnantäyteisen matkan varrella pelaajat solmivat liittoja Redfalliin satimeen jääneiden ihmisten kanssa, joiden puolesta kylää nuohotaan puhtaaksi vampyyreista samalla syventyen pelin kieltämättä paikoin kiintoisaan tarinaan. Valitettavasti varsinainen tekeminen on jylhän vampyyrinmetsästäjän seikkailujen sijaan lähempänä pizzakuskin arkea, sillä Redfallin pelillinen sisältö on pelkistettyä ja suoraviivaista juoksupoikailua pitkin onttouttaan kaikuvaa kaupunkia.

Arvostelussa Redfall

Päätavoitteena on tietysti valtaapitävien vampyyrien kokonaisvaltainen kuolettaminen yksi kerrallaan, mikä vaatii ensin välimallin verenimijöiden siirtämistä ajasta ikuisuuteen. Vihollisen arvoluokituksesta huolimatta väkivallan välineistönä toimii äärimmäisen simppeliksi typistetty perusluikkujen arsenaali, jonka omaleimaisimmat aseet ovat epäkuolleita kertalaakista nitistävät vaajakiväärit ja monikäyttöiset UV-aseet. Muutoin toiminta ja työkalut edustavat poikkeuksellisen innotonta ja laantumattoman tasalaatuista linjaa, jonka tasaisen harmaassa tuoksinnassa hahmojen erikoiskyvyt ja muutama perustason räiskintäpelistä poikkeava ase tarjoavat pienen pieniä valonpilkahduksia.

Sitä mukaa kun suoritettujen tehtävien ja haudan lepoon laskettujen vampyyrien määrä kasvaa, tiluksiaan valvovien vampyyrijumalien kärsivällisyys alkaa huveta, jolloin niskaan pinkoo isomman luokan vastuksia. Päällisin puolin Redfall noudattelee Left 4 Dead -tyylisten kimpparäiskintöjen muotokieltä etappimaisella etenemismallilla, mutta mukaan on ympätty myös Arkanelle tyypillistä vapaamuotoista toimintaa tukevaa rakenteellista suunnittelua ja peli on puserrettu tarinavetoisen yksinpelin muottiin.

Tässä vaiheessa Redfallin keskeinen sisältö lienee käsitelty, joten on aika tähdätä valokeilan keskiö syyhyn, jonka takia tämän arvostelun loppuun on kirjattu kolmonen. Juurisyy on pyhän yksinkertainen: Redfall on liioittelematta yksi lähivuosien huonoimmista suurpeleistä.

Yksi keskeinen tekijä on katastrofaalinen tekninen toimivuus. Vaikka Redfallin moninpeli toimi arvostelun aikana yllättävän mallikkaasti siitä huolimatta, että peliseurue oli jakautunut kahdelle alustalle, jokaista pelin parissa viettämäämme hetkeä vaivasi kirjava ja loputon litania vaihtelevan tasoisia ongelmia. Yhtenä hetkenä valikot jäätyivät yhdellä tai useammalla pelaajalla ja toisena joku taistelijoista jäi satimeen latausruutuun tai aseiden vaihtaminen taantui mahdottomaksi. Pc:llä ruudunpäivitys seilasi laitteistosta riippumatta siedettävän ja diakuvashown väliä, kun Xbox-pelaajat oli lukittu nahkeaan 30 ruudun sekuntivauhtiin. Vauhdista riippumatta Redfall näyttää paikoin jopa kaksi laitesukupolvea ikäistään vanhemmalta peliltä.

Tekniset lapsukset olisi helppo antaa anteeksi, jos Redfallin pelillinen selkäranka olisi valettu teräksestä. Valitettavasti kyseessä on löysä solmu spagettia, joka alkaa purkautua heti ensitahdeista lähtien. Tehtävät ovat raivostuttavan yksioikoisia, sisällöllisesti samasta puusta veistettyjä satunnaistaistelujen täplittämiä nouto- ja tapporeissuja, joiden välillä pelaajaa juoksutetaan röyhkeästi paikasta toiseen. Näyttämönä toimiva Redfallin kaupunki on itsetarkoituksellisen suuri ja visuaalisesti vähäisiä virikkeitä tarjoava pökkelökylä, joka on kaiken kukkuraksi läpeensä täynnä kierrätettyä arkkitehtuuria.

Arvostelussa Redfall

Tekijöiden paikoin häkellyttävästä ajattelemattomuudesta kielivänä erikoisesimerkkinä kerrottakoon, että Redfallin pelaaminen Xboxilla on oletusasetuksilla lähes mahdotonta. Tähtäyksen herkkyys on säädetty niin päin prinkkalaa, että vihollisiin osuminen on kuin yrittäisi laskea slalomia virtahevon selässä. Vaikka kyseessä on vain yksi irrallinen esimerkki Redfallia piinaavasta teknisten kömmähdysten kirjosta, se kertoo omaa surkeaa tarinaansa siitä, kuinka vähän ajatusta ja hienosäätöä on suotu pelattavuuden perusasioille.

Suoraan sanoen on jopa vaikeaa valita tähän sopivan mittainen otanta ongelmia, lastentauteja ja ajattelematonta suunnittelua henkiviä ratkaisuja Redfallin tarjonnasta, sillä valikoimaa on niin paljon. Loppukaneetiksi riittänee vain yksinkertainen kiteytys: näin uskomattoman amatöörimäistä, joka osa-alueeltaan puutteellista ja teknisesti onnetonta tuotosta ei olisi ikinä pitänyt julkaista täysihintaisena pelinä. Keskeisin tunne Redfallia pelatessa on ollut puhdas järkytys: kuinka on mahdollista, että Arkanen tasoinen studio on tuottanut näin kokonaisvaltaisesti ala-arvoisen pelin?

Läpinäkyvyyden nimissä mainittakoon vielä, etten yksinkertaisesti kyennyt pelaamaan Redfallia läpi. Pc:llä allekirjoittaneella ja kärsimysten taivalta kanssani kulkeneella peliseurueella riitti sietokykyä noin kymmenen tuntia, kun Xboxilla kamelin selkä taittui osapuilleen jo kahden tunnin pintakosketuksen jälkeen. Elämä on aivan liian lyhyt siihen, että suostuisin antamaan enempää itsestäni tällaiselle roskakoppaan joutavalle tekeleelle.

Jason Ward

Lue lisää Pelaajan arvosteluja täältä.
Pelin virallinen kotisivu.

3/10
KehittäjäArkane Austin
JulkaisijaMicrosoft
PeligenretToiminta
JulkaisualustatWin, XSX/S
Pegi-ikärajat18
Pegi-merkinnätKielenkäyttö, Väkivalta
Lisää luettavaa