Arvostelussa Endless Dungeon. Arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden joulukuun 2023 numerossa 252.
Loputonta mättöä avaruusluolassa
Amplitude Studiosin kehittämä ja Segan julkaisema roguelite, Endless Dungeon, on turvallisen hauskaa ja koukuttavaa pelattavaa. Miellyttävän aivotonta ammuskelua, iki-ihanaa resurssienhallintaa sekä tukikohdan puolustusta yhdistelevä luolastoseikkailu ei välttämättä keksi pyörää uudelleen, mutta on kaikessa yksinkertaisuudessaan varsin mukava ja vaivaton pelattava.
Alussa pelaaja löytää itsensä vieraalta avaruusasemalta, joka kuhisee hirviöitä. Ei kai siinä auta muu kuin ryhtyä räiskimään. Pelin peruspilarina toimii luolastomaisen avaruusaseman ovien availeminen, sillä jokainen avattu ovi tuo pelaajalle lisää resursseja. Ovien avaaminen voi kuitenkin käynnistää satunnaisen hirviöaallon, joten tilanne saattaa äityä varsin kaoottiseksi etenkin, jos ovia ja vihollisien syntymäpisteitä on paljon.
Resurssien määrä sen sijaan määräytyy pelaajan rakentamien generaattorien mukaan. Pelaaja voi kasvattaa kolmen eri resurssin kertymistahtia. Suosin itse rakennusmateriaalina toimiviin rattaisiin panostamista, mutta pelityylistä riippuen panostaa voi myös ase- tai hahmopäivityksiin.
Koska resurssigeneraattorit ovat kovaa valuuttaa, ovat ne toki useimmiten myös hirviöiden tähtäimessä. Siksi on äärimmäisen tärkeää varustaa generaattorien lähiympäristöt erinäisillä tussareilla. Aina nekään eivät kuitenkaan riitä, ja kuolema tulee varmasti monelle matkan varrella tutuksi. Siihen peli kuitenkin perustuu, sillä kuoleman jälkeen pääsee availemaan uusia tutkittavia alueita, tekoälykumppaneita ja tehtäviä.
Ripauksen lisähaastetta seikkailuun tuo se, että pelaajan tulee jo aivan alusta alkaen suojella luolastoon kaveriksi putoavaa kristallia, joka on suuressa roolissa muun muassa alueelta pakenemisessa. Kristalli kiinnostaa vihollisia jopa generaattoreita enemmän, ja sen tuhoutuminen päättää käynnissä olevan kierroksen, eikä vain pilaa strategiaa. Kristallia voi päivitellä lisäominaisuuksin, mutta edes pienoiset itsepuolustuskyvyt eivät yleensä auta massiivista hirviölaumaa vastaan.
Kuten jo todettu, avattujen ovien määrä kasvattaa hirviöhyökkäyksien mahdollisuutta, mutta tuholaisia on mahdollista kutsua myös itse. Lähes kaikki vähänkin suurempi päivittely käynnistää hirviökierroksen. Koska hirviöitä ei aaltoja lukuun ottamatta vipeltele käytävillä, on niihin varautuminen kohtuullisen helppo homma, etenkin jos resursseja löytyy. Hirviöillä on tietyt syntymispisteet, jotka näkyvät pelin kartassa punaisella. Niiden lähellä on useimmiten tilaa vaikka millaisille tykeille, mutta rajalliset resurssit saattavat jättää osan pisteistä varsin tyhjän päälle. Aivan mitä tahansa ei alueille kannata myöskään asentaa, sillä kaikilla vihollistyypeillä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Neutraalia vahinkoa tuottavat aseet ovat ehkä turvallinen valinta, mutta pidemmässä juoksussa saattaa olla järkevämpää tutustua elementtien saloihin.
Pelin tarinallinen anti on varsin kevyttä. Enimmäkseen asemalta löytyviin lappuihin perustuva kerronta ei ole kummoista, mutta tuskinpa kukaan tämän pelin pariin eksyy tarinan toivossa. Kuoleman jälkeisessä hubissa voi toki käydä keskusteluja, mutta ne ovat useimmiten onttoja ja toimivat lähinnä sisäänheittoina uusiin taistelukumppaneihin tai sivutehtäviin.
Endless Dungeonia on helppo suositella kaikenlaisille pelaajille, sillä se toimii sulavasti, ei ole missään kohtaa liian hikinen ja on varustettu aidosti koukuttavalla perusmekaniikalla. Vaikeita hetkiä tulee varmasti vastaan, mutta koska kuolema ei lopulta ole kovin iso ongelma, voi uudelle kierrokselle lähteä matalalla kynnyksellä.
Niklas Tirkkonen
Lue lisää Pelaajan arvosteluja täältä.