Arvostelussa Destiny 2: Lightfall. Arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden huhtikuun 2023 numerossa 244.
Valoa kansalle
Ensimmäisessä Destinyssä vajaat yhdeksän vuotta sitten lausuttu ennustus pimeyden paluusta toteutui viimein. Lightfallin myötä pimeys ja pyramidialusten armada ovat täällä. Ennustuksen toisen osan mukaan ihmiskunnan rippeet eivät selviä tästä toisesta kohtaamisesta.
Valonkantajat käyvät epätoivoiseen taisteluun pitääkseen pyramidialukset sekä pimeyden viettelemän keisari Caluksen sotavoimat kaukana Matkustajasta. Taistelun suunta käy selväksi viimeistään siinä kohtaa, kun pimeyden aseekseen valjastanut Witness tekee pienellä sormen liikkeellä viillokkia lähistöllä lentävistä hävittäjäaluksista sekä niitä ohjaavista valonkantajista ja heidän haamuista.
Ratkaiseva taistelu käydään Neptunuksella, sillä sen uumenissa säteilee mystinen voima, Veil, jota Witness tarvitsee suunnitelmansa toteuttamiseen. Hän lähettää Neptunukselle keisari Caluksen sekä tämän Shadow Legion -joukot ottamaan haltuunsa tämän mystisen voiman. Pelaajan ohjastama valonkantaja suuntaa Neptunukselle suojelemaan valonsa menettänyttä Osirista. Tämä taas pyrkii estämään Witnessin suunnitelman, jonka on täysin selittämättömästi saanut selville.
Selittämätätöntä riittää enemmänkin, sillä tarinakampanjassa pelaajalle ei avata missään vaiheessa, että mikä suojeltava Veil on tai miksi se on niin tärkeä. Muut hahmot tuntuvat kuitenkin tietävän tarkalleen, mistä on kyse.
Lightfallin tarinaan on vaikea sitoutua, kun tavoitteen merkitys on epäselvä. Vielä vaikeampi pala nieltäväksi on se, että loppuratkaisu on vähintään yhtä suuri ja kysymyksiä herättävä mysteeri. Bungie on kertonut, että tulevilla sisältökausilla kysymyksiin saadaan vastauksia, mutta tässä kohtaa se on hyvin pieni valonpilkahdus pimeydessä. Juonen heikkoutta alleviivaa se, että edellisessä The Witch Queen -laajennuksessa tarina oli suurimpia vahvuuksia. Odotukset olivat korkealla, ehkä liiankin.
Uudet kampanjatehtävät itsessään ovat miellyttävän monipuolisia ja niiden puitteissa päästään tutustumaan Neomunan pelialueeseen, johon kuuluu myös Caluksen emoalus. Tehtävät ovat aluksi taktisia sissiiskuja keisarillisten joukkojen kipupisteisiin, mutta lopussa päästään osaksi täysimittaista rähinää, johon osallistuu myös valonkantajien liittolainen, keisarinna Caiatl joukkoineen. Se on intensiivistä, näyttävää ja ennen kaikkea Destinyssä ennenkokematonta rähinää, johon osallistuminen tuntuu jo palkinnolta.
Lightfallin kampanjan aikana pelaaja valjastaa käyttöönsä uuden supervoimia antavan elementin, strandin. Vastoin odotuksia uusi elementti nousi hyvin nopeasti suosikiksi sen monipuolisuuden ja tehokkuuden ansiosta. Monipuolisuuden yhtenä airueena toimii heittokoukku, jonka ansiosta valonkantajat pääsevät siirtymään salamannopeasti. Tarttuupa heittokoukku jopa juuri ammuttuun rakettiinkin.
Lisäksi strandissa ilahduttaa se, että hahmoluokkakohtaiset kyvyt eroavat toisistaan tavanomaista enemmän. Esimerkiksi hunter saa käyttöönsä kaksi heittokoukkulatausta, kun muut vain yhden. Warlockit erottuvat joukosta loihtimalla taistelukentälle keriä, jotka käyvät vihollisen kimppuun tai jäävät kiertelemään hahmon ympärille, jos välitöntä uhkaa ei ole. Titanit sen sijaan jatkavat tuttua ja turvallista nyrkeillä takomista.
Strandiin päästään käsiksi täysimääräisesti kampanjan jälkeen. Elementin ominaisuudet avataan yksi kerrallaan erityisellä Strand Meditations -valuutalla, jota tienataan eliminoimalla vihollisia ja suorittamalla aktiviteetteja. Prosessi on huomattavasti helpompi kuin sen edeltäjä stasiksen kohdalla. Valuuttaa tienatessa voi jouhevasti edistää muitakin tehtäviä, joten toisto ei tunnu niin tuskalliselta.
Lyhyiden testien perusteella strand ei ole myöskään sekoittanut pelaajien väliseen taisteluun perustuvien pelitilojen tasapainoa. Edellisestä kerrasta on selvästi opittu, sillä stasis sekoitti pakan pitkäksi aikaa ennen tasapainon löytymistä.
Uusi pelialue Neomuna on ehdottomasti eläväisin ja pirtein Destinyn historiassa. Futuristiset maisemat yhdistettynä kirkkaisiin värivaloihin antavat hyvän vastapainon muiden planeettojen hylätyille ja aavistuksen nuhjuisille maisemille. Samaan aikaan kaupungin laidalle laskeutuneen Caluksen emoalus Typhon Imperator tuo synkällä arkkitehtuurillaan kokonaisuuteen sopivasti kontrastia. Pelialueella piisaa tekemistäkin, sillä tarjolla on kaksi uutta julkista tapahtumaa, Vex Incursion ja Terminal Overload. Tapahtumien palkinnot on sidottu muihin tehtäviin, joten ne pysyvät oleellisina vielä alkuinnostuksen jälkeenkin.
Laajennus sisältää runsaasti uudistuksia, joista yksi merkittävimmistä on panssareiden varsin villiksi paisuneen modijärjestelmän virtaviivaistaminen. Vanhassa järjestelmässä kullekin panssarille tuli arvalla oma elementti. Ongelma oli siinä, että modit olivat sidottu näihin elementteihin. Esimerkiksi void-elementtiin sidottuun rintapanssariin ei saanut pantua solar-elementin modeja ja päinvastoin. Vaihtoehtona oli käyttää toista panssaria tai maksaa ylimääräistä, jotta elementin sai vaihdettua. Uudessa järjestelmässä panssareita ei ole sidottu elementteihin ja siten modien valitseminen on helpompaa. Uudistuksen hintana tosin on se, että useita vahvoja modeja siirtyi ajasta ikuisuuteen. Nurinasta huolimatta virtaviivaistaminen oli oikea liike, sillä se kannustaa kokeilemaan erilaisia kokoonpanoja ja niistä saa näemmä vieläkin hävyttömän tehokkaita.
Teknisellä rintamalla motkotukselle ei ole tarvetta. Visuaalisessa toteutuksessa jälki on hienoa välivideoita myöden. Tekniseksi saavutukseksi voitaneen laskea se, että vihollismääriä on onnistuttu kasvattamaan heikentämättä ruudunpäivityksen sulavuutta liikaa.
Musiikin puolesta peli ansaitsee ylistystä. Musatiimi onnistuu jälleen tuomaan oman tärkeän lisän tunnelmaan upeilla sävellyksillä, joissa on ripaus entuudestaan tuttua ja paljon mahtipontista uutta. Musiikkiraidalta päätyi jo useampi kappale jatkuvaan kuunteluun aiempien mestariteosten rinnalle.
Kokonaisuutena Lightfallista jää positiivinen jälkimaku. Tämänkertaiset vahvuudet löytyvät merkittävistä uudistuksista sekä uudesta ja vahvasta strand-elementistä. Tarinan suhteen päällimmäisenä on harmitus, koska pettymys olisi ollut vältettävissä varsin helposti. Kaikkea ei tarvitse vääntää rautalangasta, mutta ilman selityksiä tarinalla ei ole eteenpäin vievää voimaa. Toisaalta täytyy muistaa, että kampanjatarina on vain lähtölaukaus vuoden kestävään sisältömaratoniin.
Antti Voutilainen
Lue lisää Pelaajan arvosteluja täältä.
Pelin virallinen kotisivu.