Arvostelussa Dave the Diver. Arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden joulukuun 2023 numerossa 252.
Parhautta pinnan alla
Olen todella, todella pahoillani tästä! Tarkoitan sitä, että yksi vuoden 2023 parhaista peleistä arvostellaan näin myöhään. Syytän omia ennakkoluulojani. En kai vain uskonut, että peli nimeltä Dave the Diver voisi olla genrerajoja sekä odotuksia rikkova mestariteos tai luovuuden ja riemun pyörre, joka vie pelaajan viattomampaan aikaan ja palauttaa uskon pelaamisen iloon. Mutta näin se on. Retrografiikan takana piilottelee hurmaava ja lämminhenkinen messiaspeli, joka seisoo Baldur’s Gate 3:n ja Alan Wake 2:n kaltaisten pelien rinnalla, kun listaan suosikkejani vuodelta 2023. Enkä mainitse noita nimiä sattumalta, sillä pelikolmikolle yhteistä ovat tuoreus ja kokeilunhalu.
Dave itse on aika rento tapaus. Hän on mestariluokan sukeltaja ja kalamies, joka pitää sushista, virvoitusjuomista ja rannalla makoilusta. Merileijonamaisen dad bod -muotoilunsa ja donitsipartansa ansiosta hän on keski-ikäisen äijän perikuva. Dave on myös aivan liian mukava ihminen, joka ei osaa sanoa ei kenellekään. Kun kaverit pyytävät häntä sukeltamaan särvintä Bancho-kokin sushiravintolan tarpeisiin, pakkohan se on lähteä. Kuin varkain seuraavaksi pitääkin manageroida itse ravintolaa ja hoitaa tarjoilut. Ja se on vasta noin sadasosa Daven urotöistä ennen pelin loppua.
Daven onneksi sukelluspaikka on parhaasta päästä, sillä valtaosa peliajasta vietetään aurinkoisen Blue Hole -merialueen liplattavilla laineilla. Sininen rööri on seitsemän meren ihme, sillä siellä polskivat kaikki mahdolliset merenelävät maantieteellisistä rajoituksista viis veisaten. Siellä on myös jättimäisiä merihirviöitä. Ja Atlantis-henkinen vesikansan kaupunki. Ja merihevosten ravikisoja. Sukeltelu on rentoa sivulta kuvattua kevytkalastelua metroidvania-elementeillä. Meressä polskii jos jonkinlaista eväkästä. Oli kyseessä rauhanomainen tonnikala tai verenhimoinen megahai, Dave voi vääjäämättä muuntaa kalan kuin kalan sushimateriaaleiksi.
Aluksi happipullojen, harppuunan ja aseiden kaltaisten työkalujen rajoitteet hidastavat hommaa paljonkin, mutta vääjäämättä pelaajan taidot ja varustus paranevat, kun Dave suihkii räpylöillään yhä jännemmille alueille. Kyse on kuitenkin lopulta hyvin rennosta pelistä. Viholliset eivät koskaan tapa Dave-parkaa, vaan happi toimii joka sukelluksella kestopisteiden ja aikarajan yhdistelmänä. Liian monen rouskaisun jälkeen pitää palata hätäsukelluksella pinnalle, mutta saalis jää silloin taakse. Aina parin sukelluksen jälkeen ilta hämärtyy, ja on aika avata pelottavan intensiivisen Banchon sushibaari
Dave päättää illan menun saaliinsa perusteella, kehittelee parempia reseptejä ja sitten alkaa tarjoilu kuin ikivanhassa Tapperissa. Dave säntäilee asiakkaiden toiveita noudattaessa kuin henkensä kaupalla, mutta onneksi peli antaa myöhemmin palkata apukokkeja ja tarjoilijoita. Paikkaa pitää tietysti sisustaakin. Välillä murkinoimaan tulee julkkiksia, jotka kaipaavat erikoisannoksia. Ja sitten saattaa iskeä teemaviikonloppu, jolloin kaikki haluavat tilata meduusaa. Apua! Ei hätiä, sillä managerointi on lopulta yhtä rentoa kuin sukeltaminen. Eteneminen on vääjäämätöntä. Mitään peruuttamatonta ei mene pieleen. Aina on uusi päivä ja uudet kalat.
Nämä kaksi pääosuutta tuudittavat pelaajan alussa harhaluuloon, että tässä on kaikki. Että Dave the Diver olisi vain mukava sukeltelu- ja ravintolapeli. Ei todellakaan. Se on vain pintaa, ja Dave the Diver on syvä kuin Mariaanien hauta. Tässä pelissä on niin paljon erilaisia osuuksia ja minipelejä, että se on kuin koko videopelien historian best of -kierros. On kevytroolipeliä, metroidvaniaa, seikkailua, visual novelia, farmipeliä, valokuvausta, ravikisoja, rytmipeliä, keräilykortteja, eeppisiä pomotaisteluja, muinaisten raunioiden tutkimista, hiiviskelypelaamista. Sitä ei yksinkertaisesti usko, ennen kuin sen näkee. Dave the Diverin läpäisee ehkä noin 30 tunnissa, ja sinä aikana se ehtii tuntua 30 eri peliltä, joiden pääosassa sattuu olemaan Dave.
Minipelien paraati voisi tuntua väsyttävältä, sillä se viestii, että Dave the Diver on päämäärätön ja kyllästyy itseensä liian nopeasti. Kaiken pelastaa se, että se on äärettömän charmantti peli. Dave itse on sympaattinen hyväntekijä, joka pelastelee delfiinejä pahisten verkoista ja raataa muiden eteen väsymättä nauttien samalla elämän pienistä iloista. Hän on sekä työn että toiminnan sankari. Pelissä on myös mahtava kavalkadi sivuhahmoja, jotka ovat sekä humoristisia että usein myös yllättävän hyvin kirjoitettuja. Tutuimmaksi tulevat esimerkiksi yliluonnollisella tehokkuudella kokkaava Bancho ja animeen täysin kilahtanut asemestari Duff. Pahispuolella nähdään esimerkiksi Navy SEALs -erikoisryhmästä eläköitynyt luonnonsuojelija John Watson, joka on saanut päähänsä, että Dave-parka on merien hyvinvoinnin vihollinen numero yksi.
Yllättävä, miellyttävä ja monipuolinen sisältö on tämän kakun maukas pohja, mutta sen päälle on ruiskutettu juuri sopivan makeaa kermavaahtoa. Pikseligrafiikka on tehty todella taidokkaasti, ja se on kuin suoraan Amigan kulta-ajoilta ja klassiselta seikkailuaikakaudelta. Peli ei kuvaa mitään pienimuotoisesti, vaan sivuhahmojen esittelyt ja puuhat saavat saatteekseen todella eeppisiä välianimaatioita, joissa mikä tahansa arkinen askare eskaloituu Dragon Ball -taistelun tasolle. Hilpeän hölmö esitystapa antaa tunteen, että pelintekijät pitävät Davesta ja tämän kavereista, pitävät merestä ja merenelävistä sekä pitävät ennen kaikkea sushista. Ei uskoisi, kuinka kova nälkä voi tulla pikseleitä katsellessa.
Dave the Diver on monella tavoin retrosta inspiroitunutta pelaamista parhaimmillaan. Se tuntee ja hyödyntää taitavasti pelien historiaa ja monenlaisia peli-ideoita. Se näyttää perinteikkäältä olematta ruma tai kliseinen. Se luottaa kerronnassan yksinkertaiseen mutta toimivaan huumoriin, joka hymyilyttää ilman kyynistä pilkkaa. Peliä on joka kerta vaikea päästää käsistä, kun olisi niin mukava pulahtaa vielä kerran Blue Holen lämpimiin vesiin.
Dave the Diver on peliteollisuuden ja viihteen masentavimpien trendien vastalääke. Se maksaa vain pari kymppiä, toimii kaikin puolin loistavasti, eikä vaadi loputonta sitoutumista, vaikka se sisältää älyttömästi tekemistä. Eikä Etelä-Koreassa toimiva MINTROCKET-studio ole lopettanut sen parantelua, sillä viimeksi lokakuussa tuli ilmaispäivitys, joka lisäsi uusia alueita, tekemistä, hahmoja ja esimerkiksi ravustusta Daven elämään. Suosittelen tätä lämpimästi aivan jokaiselle pelaajalle, joten nappaa oma matkalippusi Blue Holen ihmemaahan. Dave odottaa siellä sinuakin.
Janne Pyykkönen
Lue lisää Pelaajan arvosteluja täältä.