Arvostelussa Darkest Dungeon II. Arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden heinäkuun 2023 numerossa 247.

Itsevarmuus on hidas ja petollinen tappaja

Brutaalin synkistelevä Darkest Dungeon nauttii jonkinasteista kulttimainetta pelaajien keskuudessa. Palkittu ja myyntimenestystäkin nauttinut roguelite-peli oli armoton pelaajilleen ja vei heidät matkalle, jossa pelihahmojen kuolema oli alati uhkana. Jatko-osa jatkaa edeltäjänsä viitoittamilla jäljillä, mutta suunta on kovin erilainen.

Alkuperäisen pelin tavoin Darkest Dungeon II on niin kutsuttua roguelite-lajityyppiä edustava vuoropohjainen roolipeli. Pelin ytimessä ovat alkuperäisen pelin kanssa lähes identtiset taistelut, joissa neljän sankarin seurue lahtaa koko joukon matkoillaan kohtaamiaan pahuuden voimia. Tielle asettuu niin rosvoja, epäkuolleita raatoja kuin olentoja mahdottomien kosmisten ulottuvuuksien syöverestä.

Riveihin valitut hahmot tuovat jokainen omat persoonalliset kykynsä taisteluihin. Kyvyistä vain harva on suoraviivaisia hyökkäyksiä, sillä useimmiten todellinen vaikutus syntyy erilaisista oheisvaikutuksista, jotka voivat tuottaa lisävahinkoa vihollisille tai auttaa kanssamatkalaista iskuissaan. Mainiosti toteutettu taistelujärjestelmä vaatii ajatustyötä, taktikointia ja erilaisten vaihtoehtojen yhteensovittamista.

Arvostelussa Darkest Dungeon II

Taisteluita ympäröivät raamit on kuitenkin laitettu kokonaan uusiksi. Luolastojen sijaan seurue matkustaa kiikkerillä vankkureilla halki petollisten reittien käsittelemään vanhoja syntejään. Vankkurit ovat tyylikeino, muttaniillä on pelillistä merkitystäkin. Ne etenevät pelaajan valitsemia reittejä, mutta samalla pelaaja voi ansaita lisäresursseja  ohjaamalla vankkureita tien laidasta toiseen ja esteisiin törmäämällä. Olin aluksi hyvin hämilläni vankkureista pelimekanismina, sillä irvokkaalla tavalla yksinkertaisista mobiilipeleistä muistuttavat osiot eivät tunnu istuvan lainkaan Darkest Dungeon II:n maailmaan.

Sopi se tai ei, kannattaa esteisiin kuitenkin törmäillä. Taisteluista, teiltä ja tapahtumista avattuja voimavaroja voi nimittäin hyödyntää välietappeina toimivissa majataloissa taistelutarvikkeiden ja varusteiden hankkimiseen. Peli sisältääkin ison joukon erilaisia vaikutuksia tuovia esineitä, joita voi käyttää hahmojen ominaisuuksien ja kykyjen muokkaamiseen tai vankkurien parantamiseen. Joka ikinen etu on myös opeteltava hyödyntämään, mikäli matkasta haluaa selvitä jotakuinkin ehjin nahoin läpi.

Darkest Dungeon II on tarpeettoman vaikeaselkoinen peli. Erilaisten mekanismien, vaikutusten ja valikoiden kirjo on kattava, mikä toki kertoo kokemuksen moniulotteisuudesta. Monesti pelistä on vain vaikeaa tulkita, miten omat valinnat vaikuttavat mihinkään tai millainen tilanne ylipäänsä on. Valintojen vaikutukset kerrotaan erilaisilla ikoneilla, joista osan pystyy selvittämään hiiren kursorilla, kun toisten merkitys pitää etsiä valikoista tai vain tietää ulkomuistista. Toisinaan taas lisätietoja saa pitämällä Alt-näppäintä pohjassa. Pelin käyttöliittymä on kaukana käyttäjäystävällisestä.

Arvostelussa Darkest Dungeon II

Käyttöliittymän ohella Darkest Dungeon II:n pelaamisessa on muutenkin masokistisia piirteitä. Suorastaan raa’asti pelaajaa kohteleva peli on rakennettu sen pienen toivonkipinän varaan, että asiat menisivät kerrankin oikein. Useimmiten pelisessiot ovat lähinnä selviytymistä jatkuvasti heikkenevissä olosuhteissa. Asiat menevät lähes poikkeuksetta huonosti. Ja jos jokin voi mennä pieleen, se usein myös menee. Tilanne olisi paljon siedettävämpi, jos onnistuminen olisi pelaajan taidon varassa, mutta käytännössä kyse on useimmiten onnesta.

Tavallisten hyökkäysten onnistumisessa sattuma on vielä siedettävää, mutta esimerkiksi pomotaisteluissa sattuma näyttelee kohtuuttoman  suurta roolia. Ja silloin kun noppa ei suosi, lähtee homma helposti ryminällä alamäkeen. Yksi epäonninen tilanne saattaa laukaista vastoinkäymisten vyöryn, josta ei voi enää palautua edes hyvällä onnella. On tuskastuttavaa menettää reilun tunnin mittainen pelisessio arpaonnen vuoksi, mutta se on arkea Darkest Dungeon II:ssa. En ole aikoihin sadatellut niin paljoa kuin tämän pelin parissa.

Toisaalta epäonnen ja onnen rooli ei juurikaan ole muuttunut alkuperäisestä pelistä, vaikka Darkest Dungeon II:ssa onkin enemmän mekanismeja, joiden kautta arpa voi päättää pelaajan kohtalon. Ongelma piilee kuitenkin uuden pelin perimmäisessä rakenteessa. Siinä missä edeltäjä oli kampanjatyylinen peli, jossa kehittymistä tuntui tapahtuvan jatkuvasti vastoinkäymisistä huolimatta, on Darkest Dungeon II niin kutsuttua roguelite-lajityyppiä. Peli jakautuu siis toisistaan irrallisiin kertasuorituksiin, joiden välillä pelaaja avaa käyttöönsä uusia esineitä ja kehittää hahmoja suorituksista kerättyjä kynttilöitä käyttämällä.

Arvostelussa Darkest Dungeon II

Eteneminen merkitsee parempia selviytymismahdollisuuksia. Paremmat esineet ja kehittyneemmät hahmot tarkoittavat, ettei epäonni kohtele ihan niin kaltoin. Eteneminen vaatii kuitenkin samojen alkuvaiheen haasteiden kohtaamista kerta toisensa jälkeen merkityksettömän tuntuisissa kohtaamisissa ja loputtoman tuntuisten vankkurimatkojen tuijottelua. Sitten kun pomotaisteluun asti selviää, saattaa peli kaatua yhdessä vuorossa, mikä tarkoittaa lähtöruutuun palaamista puolityhjin käsin.

Darkest Dungeon II onkin edeltäjäänsä huonompi peli, vaikka siinä olisi paljon elementtejä parempaan. Ehkäpä kyseessä on tyylikeino, mutta tämä peli ei tunnu kunnioittavan lainkaan pelaajansa aikaa. Kehittäjät vaikuttavat olleet enemmän kiinnostuneita valitsemansa tyylisuunnan toteuttamisesta kuin viihdyttävän pelin tekemisestä. Darkest Dungeon II käyttää aikaa pelimaailman kurjuuden ja synkkyyden korostamiseen välittämättä siitä, onko se oikeastaan kiinnostavaa pelaajan kannalta. Ei siis ole ihme, että sen pelaamisesta jää kurja ja synkkä olo.

Eikä kyse ole siitä, että pelin synkeä tunnelma olisi itsessään ongelma. Darkest Dungeon velloi yhtälailla ankeudessa, mutta se ei tehnyt sitä pelikokemuksen kustannuksella. On toki kunnioitettavaa, että Red Hook Studios pitää tiukasti kiinni tyylivalinnoistaan. Darkest Dungeon II olisi kuitenkin parempi peli, jos se keskittyisi itsensä sijaan hieman enemmän pelaajaan.

Jukka Moilanen

Tilaa Pelaaja-lehden tulevat numerot täältä!
Tutustu Pelaajan arvosteluarkistoon täältä.

6/10
KehittäjäRed Hook Studios
PeligenretRoguelite
JulkaisualustatWin
Pegi-ikärajat12
Pegi-merkinnätKiroilu, Väkivalta
Lisää luettavaa