Arvostelussa Company of Heroes 3: Console Edition. Arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden heinäkuun 2023 numerossa 247.
Komentojonoon konsolilla
Toinen maailmansota, pelien taistelutarinoiden ikuinen lähde, on täällä taas. Tällä kertaa asialla on Relic Entertainment, joka palaa asialle Company of Heroes 3:n muodossa. Company of Heroes ei ainakaan pidä yllä kovin dramaattista ilmestymistahtia, sillä 17 vuodessa kyseessä on vasta kolmas peli kolmiulotteista toimintastrategiaa, jos lisäosia ei huomioida.
Sarjan tunteville Company of Heroes 3 on tuttua kauraa, jossa kolmiulotteiset sotilashahmot taistelevat vimmatusti erilaisten kartalla olevien hallintapisteiden kohtalosta. Samalla määrittyvät resurssit, joilla paikalle saadaan apuvoimia tai tulitukea. Yksittäisten sotilaiden näyttämisen lisäksi Company of Heroesin ideoihin on kuulunut tuhoutuva maasto, jonka suhteen on jälleen menty pidemmälle.
Asetelmallisesti Company of Heroes 3:ssa pelataan yksinpelikampanjana liittoutuneiden maihinnousua Italiassa syksyllä 1943. Peliä on haluttu laajentaa luomalla erillinen kampanjatila, jossa suurimman osan Italiaa käsittävällä kartalla siirretään joukko-osastoja ja hallinnoidaan erilaisia resursseja. Kampanjatila tuntuu irralliselta ja turhalta lisätyöltä, joka herättää lähinnä kysymyksen “koska tapellaan”. Toisaalta, ilmiselvissä tapauksissa taistelut voi jättää koneen ratkaistavaksi.
Mielenkiintoisempi yksinpelin kampanjatiloista on pienempi tarina, jossa pelataan Saksan joukoilla Pohjois-Afrikassa. Aavikkokettu Erwin Rommelin oveluus, karu maasto ja panssarikaluston suuri määrä molemmin puolin tekevät konflikteista avoimesti virtaavaa Italian kampanjaa mielenkiintoisempia. Tehtävien välissä kuljetetaan tarinaa juutalaisväestön kohtalosta Benghazin alueella Libyassa, mikä on sotapeliltä hyvä idea. Yksinpelien lisäksi käytössä on jopa 4v4-moninpelitila ja yhteistyötila, jossa neljä pelaajaa voi yhdessä pistää tekoälyn koville.
Company of Heroes 3:n konsoliversiossa hyödynnetään pelin taktista taukotilaa surutta. Ahdistavahko kameranäkymä ja peliohjaimen kontrollit suosivatkin taukotilan vapaata hyödyntämistä, sillä taistelun temmellyksessä joukkojen valitseminen ja ohjaaminen on hiiriohjausta työläämpää. Jostain syystä joukkojen valinnalla tuntuu olevan myös oma kapinahenkinen tahtonsa valita yhden osaston sijasta koko kasa, joten jalkaväen mukana tulee usein myös panssariajoneuvo. Komentojonojen editointi ja joukkueiden päivitysten tekeminen vaatii myös kärsivällisyyttä ja sorminäppäryyttä.
Graafisesti Company of Heroes 3 pyörii konsoleilla asiallisesti, mutta ei loistavasti. Mobiilipelimäinen grafiikkatyyli ei näytä miehistä tai ajoneuvoista kovin tarkkoja yksityiskohtia. Toisaalta rakennukset hajoavat pala kerrallaan ennen lopullista tuhoutumista ja maastosta voi päätellä kiivaimpien yhteenottojen paikan. Pelimoottorilla tehdyt välianimaatiot näyttävät tosin kauheilta, mutta ne on välillä korvattu piirrosgrafiikalla. Äänimaailmassa ei ole valittamista, joten esimerkiksi raketinheittimen pahaenteinen pauke kuulostaa kuumottavalta kauempaakin. Peliä vaivaavat jonkin verran myös erilaiset reititysbugit, jossa esimerkiksi erikoisaseella varustettu sotilas tai rakennuksessa oleva joukko-osasto saattoivat jäädä jumiin silmukkaan kauas taistelutapahtumista.
Company of Heroes 3 on konsoleilla toimiva tosiaikastregia, sillä sen taukotoiminto soveltuu hyvin peliohjaimen hiukan verkkaisempaan syöttötahtiin. Yksittäisten sotilaiden seuraaminen taistelussa toi tosin mieleen, että aidosti yksittäisiä sotamiehiä kuvannut Close Combat sietäisi tulla takaisin nykyteknologian voimin.
Aake Kinnunen
Tilaa Pelaaja-lehden tulevat numerot täältä!
Tutustu Pelaajan arvosteluarkistoon täältä.