Tämä arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden elokuun numerossa 236.
Pysy tuoreimpien arvostelujen tasalla tilaamalla lehti tästä!
Kolme yhden hinnalla
Joskus vaikeinta voi olla sanoa ei. ANNO: Mutationemin luomisprosessin aikana on kuitenkin annettu tilaa kaikille ideoille ja inspiraatioille niin paljon, että sen aineksista saisi pari muutakin peliä jakamalla palikat tasapainoisemmin.
Aloitetaan kuitenkin siitä, mitä ANNO: Mutationem todella on. Kyseessä on 2,5D-toimintaseikkailu, jossa pelaaminen jakautuu tutkimiseen ja taistelemiseen. Lisäksi peliin kuuluu kevyitä roolipelielementtejä ja sivutehtäviä.
Esteettisesti suurin osa inspiraatiosta on haettu kyberpunkin kylmistä valoista ja jatkuvasta sateesta, vaikka kotikadulla paistaakin aina aurinko. Rappioiden ja raunioiden taustalla on mechanika-virus, joka on muuttanut osan kansasta kyborgeiksi. Komeaa pikselityyliä höystetään paikoin makeilla efekteillä.
Tarinan päähahmo Ann Flores selvittää veljensä Ryanin katoamista. Veljen katoaminen puolestaan liittyy mystiseen aineeseen, jonka pitäisi auttaa Annin kärsimään oireyhtymään. Sen tuomien mahtavien taisteluvoimien vastapainona hän joutuu välillä melko hankaliin tilanteisiin. Monivaiheinen etsintätyö johtaa maanalaisten labrojen, teleporttien, ulottuvuuksien, jumalien, demonien, taistelurobottien, biologisten ökkömönkiäisten, maailmanlopun ja varmaan nanokoneidenkin viitoittamalle matkalle. Juonen keskeiset inspiraatiot ovat kuvailtavissa Final Fantasy VII:n, Cyberpunk 2077:n ja Neon Genesis Evangelionin kohtaamisena.
Luovan laaja inspiraatiokatras näkyy myös pelissä. On hakkerointia, baarimikkoilua, ajoneuvo-osioita ja muita irrallisia minipelejä. Sivutehtävissä on puolestaan kaikkea noutotehtävistä mainioon murhapikamysteeriin. Lisäksi aikaa voi käyttää keräilyyn, asepäivitysten ja käyttötavaroiden rakenteluun sekä resurssienhallintaan.
Käsikirjoitus ei ole hahmojen ja dialogin osalta huippuvireessä. Suurin ongelma on päähahmon mukana liikkuva hologrammiapuri Ayane, joka on jostain syystä kirjoitettu ja piirretty komedialliseksi animehahmoksi muuten vakavahenkisessä pelissä.
Parhaimmillaan ANNO: Mutationem on synkeissä kyberpunktunnelmissa mainion soundtrackin soidessa. Liikkuminen vapaassa tilassa tapahtuu kolmessa ulottuvuudessa. Osa luolastoista on yllättävän laajoja, mutta onneksi useimmista tallennuspisteistä pääsee teleporttaamaan takaisin kaupunkiin.
Taisteluiden ajaksi peli lukitaan onneksi kahteen ulottuvuuteen. Eri vihollistyypit, kevyet roolipeliominaisuudet ja aseiden päivittäminen antavat mahdollisuuden panostaa omaan tyyliin. Pomovihollisilla on melko yksinkertaiset ja osin puuduttavat hyökkäyskuviot, mutta osa taisteluista on onneksi aidosti hauskoja.
Valitettavasti ohjauksessa on tiettyä tahmaisuutta, joka korostuu muutamissa melko tarkkaa liikkumista ja tasohyppelyä vaativissa kohdissa. Toinen ongelma on tavaravalikko, jonka hallinnointi taistelun aikana riepoo. Valikon toiminnassa on myös pieniä mutta harmittavia bugeja.
Parhaimmillaan noin 14 tunnissa pääjuoneltaan läpäistävä ANNO: Mutationem on esteettisesti mainio paketti, mutta tarinan ja rytmityksen suhteen se olisi kaivannut hiomista. Juonikuvion koukeroita eivät pelasta edes pitkät ekspositiokohtaukset lopussa, ja toisaalta osa lopun kannalta tarpeellisista tiedoista kerrotaan todella ohimennen.
Myös rönsyjen karsiminen ja ohjausjärjestelmän hiominen olisi auttanut peliä kohoamaan viimeistelyssä seuraavalle tasolle. Ehkä jotain olisi kannattanut jättää suosiolla tuleviin projekteihin.