Vuonna 1993 julkaistu Star Fox oli Super Nintendon peliksi sangen vaikuttava. 16-bittiset konsolit eivät normaalisti juuri vektorigrafiikkaa pyöritelleet, joten oli kova juttu, kun Star Fox oli edes kohtalaisen pelikelpoinen kokemus. Toki tämä oli mahdollista vain pelimoduulille lisätyn Super-FX-piirin avulla, mutta silti!
Peli löysi yleisönsä ja jatko-osa tuntui varmalta jutulta. Shigeru Miyamoto tiimeineen kyllä jopa työsti sellaista, vieläpä miltei valmiiksi peliksi saakka, ennen kuin todellisuus kaatoi ämpärillisen vettä niskaan. Star Fox 2 oli niin kunnianhimoinen, että edes Super-FX-piirin avulla se ei pyörinyt läheskään pelikelpoisesti.
Tämän ongelman voisi toki ratkaista uudella vektorigrafiikan pyörittämiseen erikoistuneella piirillä, mutta se nostaisi pelin hintaa jäätävälle tasolle ja lisäksi vuonna 1995 Sonyn PlayStation ja Sega Saturn olivat jo koputtelemassa ovella, joten järkyttävän kallis ja silti vertailussa karu Star Fox 2 tuntui häviäjän valinnalta.
Miyamoto teki kovan ratkaisun ja päätti, että miltei valmis Star Fox 2 pistettiin jäihin ja huomio kiinnitettiin sen sijaan tulevaisuudessa siintävälle Nintendo 64:lle kehitettävään peliin. Se peli oli Star Fox 64.
Shigeru Miyamoton omien sanojen mukaan vuonna 1997 julkaistu Star Fox 64 on ”noin 30% alkuperäistä Star Foxia, 60% Star Fox 2:ta ja 10% uutta sisältöä”. Tämä on hyvin helppo uskoa, sillä kokemus tuntuu alusta saakka hyvin tutulta. Kauhea avaruusapinoiden imperiumi on taas hyökännyt rauhanomaisten naapuriensa alueelle ja Lylat-järjestelmä on vaarassa joutua apinoiden hirmuhallinnon alle. Vain Fox McCloud kolmen kaverinsa kanssa voi pelastaa järjestelmän, joten ei mitään painetta.
Käytännössä tämä tapahtuu tietenkin lentelemällä rännimäisten kenttien läpi milloin planeettojen pinnalla, milloin avaruudessa. Ensimmäinen yllätys nähdään jo ensimmäisessä kentässä, kun Ryhmä Hau vaihtaa aluksensa ”All Range”-tilaan, joka mahdollistaa täysin vapaan lentelyn pomon areenalla. Eikä siinä kaikki! Muutamaa kenttää myöhemmin päästään komentamaan rännin läpi mönkivää tankkia, mikä ei toki kokemuksena eroa suunnattomasti lentelystä, mutta on silti jotain uutta.
Ei silti, että Star Foxin kaavassa olisi ollut mitään sellaista vikaa, jota olisi pitänyt kiireellisesti korjata keksimällä pyörää uudelleen. Sen sijaan Miyamoto tiimeineen keskittyi parantelemaan kokemusta moninaisilla tavoilla. Ruudunpäivitysnopeus on vihdoin kunnollinen ja grafiikka on toki myös runsaasti parempaa kuin alkuperäisessä pelissä. Nintendo 64:n hyvin rajalliset resurssit huomioiden tiimi on myös tehnyt yllättäviä ratkaisuja ja tunkenut mukaan runsaasti digitoitua puhetta. Suttuiset tekstuurit huomioiden tämän vähäisen tilan olisi ehkä voinut käyttää muullakin tavalla, mutta… on tunnustettava, että ratkaisu on lopulta aika kova.
Star Fox 64 tuntuu hyvin elokuvamaiselta kokemukselta, kun pelaajan apuna olevat kolme kaveria eivät ole vain kasvottomia nimiä alustensa puikoissa, vaan monipuolisempia hahmoja. He kommentoivat taistelun kulkua, pyytävät vähän välillä – meemiksi saakka – pelaajalta apua turhan tiukasti perässä lentelevien vihollisten hoitelemiseksi, tai jakelevat – jälleen meemiksi saakka – ”heitä voltti”-tason taktisia ohjeita. Niin hassua kuin se onkin, näihin kavereihin kyllä hieman jopa kiintyy pelin aikana, mikä on hyvä juttu. Immersion ohella tämä nostaa paineita, sillä jos kavereita ei auta kun heillä on hätä lähellä, alas ammutut tiimikaverit poistuvat kuvioista ainakin väliaikaisesti.
Star Fox 64 on peli, jonka teoriassa pelaa läpi yhdessä illassa, mikä on tietenkin vähän astetta huonompi juttu täysihintaiselta peliltä. Todellisuus ei ollut onneksi aivan näin karu, sillä mukaan oli tungettu reilusti uudelleenpeluuarvoa. Pelin pystyi läpäisemään useita eri reittejä pitkin, kunhan ne reitit onnistui löytämään. Vaihtoehtoiset polut kun oli kätketty kenttiin. Mainio idea! Peliin oli myös rakennettu epävirallisia saavutuksia, jotka haastoivat pelaajan läpäisemään kenttiä erilaisten sivutavoitteiden kera. Jälleen, mainio idea, varsinkin vuoden 1997 peliltä.
Ei olekaan hirveä yllätys, että Star Fox 64 löysi yleisönsä ja keräsi kehuja niin pelaajilta kuin lehdistöltäkin. Eikä kyse ollut vain siitä, että Nintendo 64:n pienessä pelivalikoimassa kaikki vähänkään hyvät pelit otettiin vastaan kuin sade Saharassa, sillä Star Fox 64 on kehunsa ansainnut. Vauhdikasta ja näyttävää toimintaa, mukavasti uudelleenpeluuarvoa ja rempseää menoa. Hyvä peli silloin, hyvä peli edelleen!
Miikka Lehtonen