Retrostelussa Sonic Adventure – yhden hyvän kentän jälkeen koko pelisarja suohon

Tämän lauantain retrostelussa ei heru rakkautta Sonicille.

23.4.2022 07:03

Sonic Adventure

Julkaistu: 1998 (Japani), 1999 (Eurooppa)


Kun minä olin nuori, Sonic the Hedgehog oli hauska pelisarja, jossa sininen siili juoksi nopeasti vasemmalta oikealle.

Myönnettäkään, osa sarjan kentistä oli suunniteltu sen verran kankeasti, ettei se pelien hauskin puoli – nopeasti juokseminen – ollut oikein mahdollista. Kentät olivat siihen yksinkertaisesti liian täynnä kömpelönpuoleista ja hidasta tasohyppelyä. Enimmäkseen Sonicin seikkailut olivat kuitenkin mainiota viihdettä ja ihan hyvä vaihtoehto Segan omaksi Super Marioksi. Maskotiksi, joka tarjoilisi A-luokan peliviihdettä ja näyttäisi, mihin firman konsolit pystyvät.

Sitten tuli vuosi 1999 ja Sonic Adventure, jolloin koko kiesi hyppäsi raiteilta ja ilmiliekeissä suoraan rotkoon.

Retrostelussa Sonic Adventure – yhden hyvän kentän jälkeen koko pelisarja suohon

Koko Sonic Adventure tuntuu jälkikäteen käsittämättömältä idealta. Kenen mielestä Sonic-pelit kaipasivat vaeltelua hyvin tyhjissä ja kankeissa avoimissa kentissä? Karmeita ja todella useita välianimaatioita? Rempseää butt rock -soundtrackia? Tai ala-asteikäistä lasta Tails-ketun roolissa? Tätä kaikkea on kuitenkin tarjolla, halusimme tai emme.

Voisin mennä jopa niinkin pitkälle, että Sonic Adventuren ainoa pelaamisen arvoinen osio on sen ensimmäinen kenttä. Se, jossa Sonic muun muassa juoksee karkuun tappajavalasta ja jota Sega käytti suunnilleen kaikissa Dreamcast-mainosvideoissaan. Jo ensimmäisessä kentässä ongelmat nostavat päätään, sillä ruudunpäivitysnopeus takeltelee välillä ikävästi ja kontrollit ovat todella ilmavat.

Mutta hei, ainakin vauhtia riittää! On oikeasti hauskaa juosta karmealla vauhdilla läpi kauniiden saarimaisemien, vaikka pelaaminen onkin 90 prosenttia ajasta vain analogitikun työntämistä eteenpäin. Sonic juoksee eteenpäin kuin kiskoilla konsanaan, eikä sivuttaisliikkeitä tarvitse harrastaa, ellei halua kerätä reitin sivuilla olevia renkaita.

Tämän jälkeen hupi kuitenkin tyssää kuin seinään. Edessä on pitkä osio, jossa juoksennellaan pitkin poikin sitä miltei aavemaisen tyhjäksi mainittua maailmaa etsien rautatieasemaa ja puhuen ihmisten kanssa. Kyllä, jostain käsittämättömästä syystä Sonic Adventure sijoittuu realistisempaan maailmaan, jota asuttavat enimmäkseen ihmiset. Ilmeisesti Sonic, Tails, Big the Cat ja muut sarjakuvahahmot ovat jonkinlaisia mutantteja?

Retrostelussa Sonic Adventure – yhden hyvän kentän jälkeen koko pelisarja suohon

Sonic Adventure tuntuu erityisen hämmentävältä peliltä kun huomioidaan, että se kilpaili muutamaa vuotta aiemmin ilmestynyttä Super Mario 64:ää vastaan. Rehellisesti sanoen pelinä Mario 64 pieksee Sonic Adventuren 100-0, ja onkin hyvin ihmeellistä, ettei kukaan Sonic Teamin kehittäjistä  hyödyntänyt sen tarjoamia läksyjä kolmiulotteisten tasohyppelyjen suunnittelussa. Ennen Mario 64:ää oli ihan ymmärrettävää, että 3D-pelien kamerat olivat aivan hanurista. Kukaan ei ollut vielä kehittänyt hyvää sapluunaa, jota muut voisivat kopioida. Mario 64:n jälkeen moinen on kuitenkin pelkkää laiskuutta.

Sonic Adventuren suurimmat rikokset ovat kuitenkin enemmän käsitteellisiä. Ne veivät sarjan täysin sivuraiteille ja johtivat meidät suoraan tielle, jonka varrella seitsemän vuotta myöhemmin Sonic suutelee ihmisprinsessaa. Hieman aiemmin Shadow the Hedgehog poseerasi pelinsä kannessa itsensä kokoisen kiväärin kanssa. Joku Segalla päätti, että Sonic-pelit eivät voi olla vain hauskoja ja toimivia tasohyppelyjä, jossa sininen siili juoksee nopeasti värikkäässä maailmassa.

Ei, pitää olla asennetta. Sonicin pitää olla niin cool, että kaikkea hyvää ja viihdyttävää allergian lailla karttavat teinitkin voivat pelata sitä. Tätä tavoitetta jahdatessa koko sarja paukahti suohon vuosikausiksi ja voisi perustellusti väittää, että se ei ole koskaan sieltä enää noussut kuin vetämään hetkeksi henkeä niiden muutaman hyvän pelin muodossa.

Vuonna 2022 Sonic onkin videopelien Star Wars. Aikanaan hyvä sarja, joka on sittemmin lipsahtanut niin pahasti raiteiltaan, että sen hyvät teokset ovat enää pieni murto-osa koko tuotannosta. Ja se kaikki alkoi Sonic Adventuresta.

Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata retrosteluun.

YouTube video