90-luvun loppupuolella tyypilliset verkkopelit sisälsivät reipasta sinkohippaa, avaruusörmyjä, kamalasti vauhtia ja tappomäärillä voitettavan deathmatch-pelitilan. Tämä kaikki muuttui kuin salaman iskusta, kun kahden kehittäjän rakkaudella työstämä Counter-Strike-modi Half-Lifeen julkaistiin kesäkuussa 1999.
Minh ”Gooseman” Le ja Jess ”Cliffe” Cliffe halusivat tehdä hieman erilaisen räiskintäpelikokemuksen. Pienen porukan suosima, mutta suurelle yleisölle turhan realistinen ja armoton Rainbow Six toimi esimerkkinä kaksikon suunnitellessa peliä, jossa matsit ratkaistaisiin tavoitteilla, ei frägimäärillä. Vastakkain olisivat terroristit ja antiterroriristit – tai terot ja anterot, kuten Suomen skenessä nopeasti keksittiin – ja tavoitteina oli joko pelastaa panttivankeja tai räjäyttää pommeja, kentästä riippuen.
Counter-Strike oli monellakin tavalla edellä aikaansa, myös pelin kehityksestä puhuttaessa. Kahden hengen kehitystiimi ei tietenkään pystynyt tehtailemaan peliinsä kamalasti sisältöä, joten Gooseman ja Cliffe ulkoistivat esimerkiksi karttojen suunnittelun yhteisölleen. Counter-Striken kehitystä innolla seuranneet pelaajat saivat tehdä omia karttojaan ja lähettää niitä kehittäjille, jotka sitten valitsivat parhaat mukaan peliin. Olisi kiinnostavaa tietää, miten paljon karttojen kehittäjät – esimerkiksi legendaarisen de_dustin suunnitellut David Johnston – ovat tienanneet rojaltteja pelin ja pelisarjan miljoonamyynneistä.
Peli löysi nopeasti yleisönsä ja muuttui sen verran suosituksi, että vuonna 2000 Valve osti oikeudet modiin ja julkaisi sen itsenäisenä pelinä. Counter-Strike erottui idenasa ohella perinteisistä peleistä – kuten Quakesta tai Unreal Tournamentista – myös ainakin pyrkimällä realismiin. Aseet olivat todella tappavia, eikä niitä suinkaan kerätty kentiltä. Sen sijaan jokaisen kierroksen välissä pystyi ostamaan uusia aseita ja varusteita matsin aikana tienaamillaan rahoilla.
Counter-Strike muuttui virallisen julkaisunsa myötä valtavaksi hitiksi. Maailmalla, ja myös Suomessa, pyöritettiin useita enemmän tai vähemmän virallisia liigoja. Mekin hyppäsimme kaveriporukalla mukaan. Moni kuvitteli aikanaan, että klaanimme nimi, [CROW], oli viittaus suosittuihin ja angstisiin The Crow -elokuviin, mutta totuus oli arkisempi: klaani pyöräytettiin käyntiin eräillä LANeilla, jotka järjestettiin Turun Varissuolla.
Kuten varmasti niin monessa muussakin klaanissa, myös meidän porukassamme oli taitotasoiltaan ja pyrkimyksiltään kovin erilaisia pelaajia. Jotkut tähtäsivät liigojen huipulle (mikä oli mielestäni alkujaankin aika epärealistinen tavoite), toiset halusivat vain pitää hauskaa ja pelailla kavereidensa kanssa.
Tämä johti joskus huvittaviin tilanteisiin äänikommunikaatiokanavilla. Erään huonosti menneen erän jälkeen eräs peluri ohjeisti meitä muita turhautuneesti, että ”ei se nyt niin vaikeaa ole. Ampukaa kaikkia päähän, älkääkä ottako itse osumaa”. Kaikki naureskelivat vapautuneesti kuvitellen, että valmentaja pyrki vain keventämään tunnelmaa. Tästäkös aivan tosissaan ollut peluri hermostui. Helvettiäkö te hänen taktiikoilleen nauratte?
Muistoihin on jäänyt myös oma kunnian hetkeni. Kuten usein kävi, kaikki muut tiimin pelaajat ehtivät kuolemaan alta aikayksikön jättäen vain minut henkiin. Livahdin piiloon Half-Life-henkisen laboratoriokompleksin ilmanvaihtokanavaan, ja kun vihollistiimi kipusi minua noutamaan tikkaita pitkin, ammuin kanavan reunalta koko porukan kuin haaskalta. TeamSpeakissa ja jopa pelin sisäisessä chatissa jaeltiin onnitteluja ja fiilis oli kova.
Seuraavassa erässä muu tiimi taas onnistui kuolemaan alta aikayksikön. ”Ei hätää”, ajattelin. Kipusin taas tuttuun ilmanvaihtokanavaani kämppimään, mutta viholliset eivät olleetkaan ihan niin tyhmiä kuin toivoin. Kanavaan ei ilmestynytkään kuin liukuhihnalta ammuttavia vihollisia, vaan käytävästä heitetty kranaatti. Sitä kunniaa ei kauaa kestänyt.
Counter-Strike on DOTAn ohella kiistatta modaushistorian suuria voittajia. Counter-Strike, sen uusittu versio Counter-Strike Source sekä saman idean toteuttava, mutta kaikin puolin kehittyneempi peli, Counter-Strike: Global Offensive, ovat yhdessä myyneet miljoonia. Pelit kiikkuvat yhä sitkeästi Steamin pelatuimpien pelien listoilla. Vaikka CSGO yleensä onkin se trion suosituin, myös klassisen Counter-Striken tuorein versio, 1.6, pitää yhä pintansa. Tämä klassinen Counter-Strike tosin tuntuu pikaisen vilkaisun perusteella olevan suosittu lähennä entisen Neuvostoliiton alueilla. Meno servereillä on värikästä ja jäätävän kylmää, sillä erilaisia plugineita on kehitelty selvästi aika urakalla, ja pelaajien taidotkin tuntuvat olevan aika kovat.
Itse en ehkä enää 40-vuotiaana pelipappana uskalla hypätä servereille ottamaan turpaani, mutta vaikka aika vei ehkä vähäisetkin taidot, ainakin meille jäi pino hauskoja ja hyviä muistoja.
Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä. Pelaajalehti.comissa joka lauantai!