Retrostelussa Clive Barker’s Undying – legendaarista kauhupeliä pelasi aikanaan noin viisi tyyppiä, mutta nykyään sitä fanitetaan

Retrostelussa kauhuklassikko!

4.2.2023 22:20

Kauhukirjailija Clive Barker ei nykyään ole enää ehkä se maailman tunnetuin lajityyppinsä edustaja, mutta 80- ja 90-luvuilla miehen nimi oli kultainen. Hänen meriittilistaltaan löytyy muun muassa The Hellbound Heart -tarina, jonka pohjalta hän kirjoitti ja ohjasi kulttiklassikoksi nousseen Hellraiser-elokuvansa.

Tämä mielessä olikin kova kaappaus kun vuonna 2000 EA julkisti Clive Barker’s Undying -kauhupelinsä. Tuolloin ei tosin vielä tiedetty, miten sekava tarina kulissien takana piileskeli.

Vaikka Barkerin nimi onkin nostettu koko teoksen kärkeen, Undying ei suinkaan saanut alkuaan Barkerin produktiona. Peliä oltiin kehitetty jo pitkälle Steven Spielbergin Dreamworks-studiolla kun joku tuli siihen johtopäätökseen, että homma ei vain toiminut. Projektin kuoppaamisen sijaan Barkerin ja Spielbergin yhteinen tuttu vinkkasi, että brittiläinen kauhuguru voisi olla oikea mies palauttamaan projektia raiteilleen.

Myöhemmin antamansa haastattelun mukaan Barker löysi studiolta pinon todella mukavia kehittäjiä, joiden kanssa hän tuli välittömästi hyvin juttuun, sekä peliprojektin, joka oli täynnä ongelmia. Tarina ei toiminut, pelin hahmot olivat mitäänsanomattomia ja päähenkilö oli todellinen vuosituhannen vaihteen ruumiillistuma. Undyingin alkuperäinen sankari oli kreivi Magnus Wolfram, “kaljupäinen ja tatuoitu yliluonnollisen vahva muskelimies”, joka tetsaili pitkin Irlannin nummia ilman paitaa. Samalla sankarin oli tarkoitus olla hahmo, johon jokainen pelaaja voisi hyvin samaistua. Tällaista se pelinkehitys aikanaan oli!

Barkerin ja tiimin työ ei mennyt hukkaan, sillä kun Undying lopulta ilmestyi vuonna 2001, se oli pahuksen tunnelmallinen ja toimiva kauhuseikkailu. Pelaaja ohjastaa entistä sotilasta, joka palaa ensimmäisen maailmansodan jälkeen kotiseuduilleen Irlantiin entisen komentajansa pyynnöstä. Upseerin perheen pitkäaikaisella kotitilalla tapahtuu outoja ja mies pelkää, että ilman pelaajan apua hänen kuolemansa tulee olemaan karmea.

Edessä on aikaisekseen hyvin tarinavetoinen ensimmäisen persoonan räiskintäpeli, jossa riittää välianimaatioita, dialogia ja tarinaa yllin kyllin. Valitettavasti tiimin ruokahalu on tällä osa-alueella ollut ehkä hieman turhan suuri, sillä Undyingin teknologia ei ole aivan tilanteen tasalla. Välianimaatiot ovat teknisesti todella karuja ja koostuvat lähinnä paikallaan seisovista hahmoista ja hyvin staattisista kamerakulmista. On jopa todella erikoista katsella näin tarinavetoista peliä, jossa on hyvin vähän elokuvamaista ohjausta tai kameratyötä.

Pelattavuuden puolelta Undying on jälleen aikaisekseen erikoinen yhdistelmä räiskintää ja roolipelien mekaniikkoja. Pelaajalla on käytössään perinteisten pyssyjen ohella pino loitsuja, joita käytetään taistelun ohella ongelmanratkontan. Jo alusta saakka käytössä oleva loitsu korostaa vihollisten ääriviivat, mutta antaa myös pelaajan nähdä asiat, kuten ne oikeasti ovat. Loitsun heittämisen jälkeen kartanoa asuttavan perheen muotokuvat muuttuvat verisiksi ja groteskeiksi versioiksi ja kartanossa vaeltelevat oudot vaaleat kaasupilvet paljastuvatkin kummituksiksi. Hauskaa!

Ei olekaan hirveän yllättävää, että pelaajat ja lehdistö ylistivät Undyingiä juuri sen onnistuneesta tunnelmasta ja kauhumenosta. Tämä ei kuitenkaan lopulta auttanut, sillä peli floppasi. Myynnit olivat sen verran vaatimattomat, että suunniteltu moninpelitila jäi vain haaveeksi. Samoin työn alla ollut jatko-osa ja Undyingin konsolikäännökset kuopattiin vähin äänin.

Mutta mikä meni pieleen? Miksi tunnetun kauhukirjailijan nimeä kantanut peli, joka sai vieläpä positiivisen vastanoton, ei löytänyt yleisöään? Sen kun tietäisi. Vuonna 2001 julkaistiin runsaasti muitakin räiskintäpelejä, kuten Halo: Combat Evolved ja alkuperäinen Serious Sam. Kenties pelaava kansa halusi perinteisempää räiskintää tai sen huomio oli jo nettimoninpeleissä, kuten myös vuonna 2001 julkaistussa Tribes 2:ssa.

Oli miten oli, Undyingin kohtalo oli karu. Sen tiivis goottilainen kauhutunnelma oli aikanaan vertaansa vailla ja vaikka nykyperspektiivistä peli ei vaikutakaan enää hirveän komealta, aikanaan se oli huisi kokemus. Clive Barker tykästyi myös itse pelinkehitykseen ja Undyingin maailmaan siinä määrin, että hän halusi kovasti kehittää sille seuraajaa.

22 vuotta myöhemmin jatko-osasta haaveilu on ehkä jo hieman myöhäistä, mutta miten olisi uusintaversio? Elokuvamainen ja tiivistunnelmainen kauhupeli, joka oli aikanaan turhan kunnianhimoinen ajan teknologialle ja pelien elokuvamaiselle osaamiselle, mutta nykyään? Voisiko Undyingin remasteroitu versio olla vuoden 2024 suuri pelihitti?

Jos ei, niin ainakin minä ja ne neljä muuta pelin ystävää voisivat saada siitä ehostetun version. EA, miten olisi?

Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata retrosteluun.

Lisää luettavaa