Vuonna 1983 julkaistu Elevator Action on peli, jota monikaan ei muista. Yksinkertaisessa kolikkopelissä pelaaja laskeutui korkeiden kerrostalojen huipulta hissien avulla, ammuskellen matkalla rikollisia ja yrittäen löytää taloihin jemmattuja kätkettyjä dokumentteja.
Todennäköisesti vielä harvempi pelaaja muistaa vuonna 1994 julkaistun Elevator Action Returnsin, joka on saman idean varaan rakennettu, mutta kaikin puolin suurempi ja komeampi, jatko-osa. Kolikkopelihallien ohella peli nähtiin myös Segan lyhytikäisellä Saturn-konsolilla ja sen kotikäännöksestä onkin vuosien varrella tullut hyvin harvinainen, kallis ja haluttu peli.
Suosio ei ihmetytä pätkääkään, kun on pelannut Elevator Action Returnsia edes hetken aikaa, sillä hitto vie, tämähän on hyvä peli!
Elevator Action Returnsin perusidea on todellakin niin simppeli ja erikoinen, että se kuulostaa miltei pelin parodialta. Kyllä, peli rakentuu yhä hissien ja niissä matkustamisen ympärille. Tavoitteena on yhä navigoida sokkelomaisissa rakennuksissa hissien avulla ja löytää niiden rappukäytävistä huoneita, jotka sisältävät vaikka rakennukseen kätkettyjä pommeja tai dokumentteja. Siinä sivussa tietenkin sitten ammuskellaan kumoon kymmenittäin pahiksia, jotka heiluvat käytävillä aseet kädessään.
Jatko-osan täytyy tietenkin nostaa panoksia, joten jo pelin toisessa kentässä kulkusuunta vaihtuu sivuttaiseksi, kun pelaaja räiskii tietään läpi terroristien täyttämän lentoaseman. Lisäksi yhden nimettömän pelihahmon sijaan tarjolla on kolme soturia, joista jokaisella on hieman erilainen aseistuksensa ja pelityylinsä. Näistä yhdellä on myös yksi pelihistorian parhaista nimistä: Jad the Taff, minkä saattaa olla joko walesilainen nimi, tai yritys kirjoittaa englanninkielinen sana “tough”. Mene ja tiedä!
Peli on yksinkertainen, mutta yksinkertaisessa pelattavuudessa ei ole mitään vikaa, kunhan homma on tehty hyvin ja pelissä on sitä jotain, mikä pitää huomiota yllä. Elevator Action Returnsin yksinkertaisuus ei johdu siitä, että tiimillä ei olisi ollut enempää hyviä ideoita, vaan siitä, että he halusivat tehdä virtaviivaisen ja sujuvan pelin mahdollisimman hyvin. He ovat myös onnistuneet erinomaisesti.
Minun kirjoissani Elevator Action Returnsin huikeus alkaa sen grafiikoista. Pelin kehitysjakso osui juuri siihen pieneen aikaikkunaan, jolloin muutamat firmat tehtailivat jo/vielä aivan älyttömän kaunista ja pehmeästi animoitua 2D-pikseligrafiikkaa. Komeiden animaatioiden ohella peli on myös ladattu täyteen hienoja ja hauskoja yksityiskohtia. Joskus tulitaisteluissa luodit voivat osua lamppuihin tai sähkökeskuksiin, jolloin koko kerros pimenee kipinöiden saattelemana. Viholliset reagoivat osumiin näyttävästi ja Saturn-versiossa myös todella verisesti, mikä on myös viihdyttävää.
Pelaajan puuhiin näyttävästi reagoiva maailma saa jo ennestään toimivan ja todella hyvältä tuntuvan menon tuntumaan vielä paremmalta, Tekstin kautta on hankala välittää kokemuksen yleistä tasoa, sillä kyse ei ole mistään yksittäisistä tai edes muutamista hyvin tehdyistä jutuista, vaan siitä, että kaikki on saatu hiottua toimimaan erinomaisesti juuri tämän nimenomaisen pelin tarpeet huomioiden. Pelaamalla efektin kyllä huomaa saman tien, sillä itse ymmärsin jo parin minuutin pelaamisen jälkeen, miksi Elevator Action Returns on julkaisunsa jälkeen saanut niin paljon arvostusta.
Tämän jälkeen pelin analyyttinen pohdinta kieltämättä hieman kärsi, koska ajaduin vain niin täysillä pelin vietäväksi. Toisaalta tämä on vain puhtaasti hyvä juttu, koska se on aika selvä merkki siitä, että Elevator Action Returns toimii edelleen erinomaisesti ja on älyttömän viihdyttävä peli. Sen pelaaminen ei myöskään ole nykyään kovin hankalaa, sillä vaikka Saturn-kotiversio tosiaan on sangen harvinainen ja kallis, emulaattorit tietenkin toimivat mainiosti. Lisäksi vuoden kulttuuritekona pelistä julkaistiin vuonna 2022 uusintaversio, Elevator Action Returns S-Tribute, joka sisältää prikulleen esikuvalle uskollisen version, johon on lisätty käteviä uusia ominaisuuksia. Suosittelen!
Nyt olemme siis nähneet, että hisseistä saa tehtyä erinomaisen viihdyttävän pelikokemuksen. Mitä seuraavaksi? Portaat? Jaa, itse asiassa niistäkin on tehty todella hauska peli, mutta se on toisen päivän juttu se.
Miikka Lehtonen
