Ubisoftin eeppinen salamurhasaaga on edennyt jo kolmanteentoista varsinaiseen osaansa ja katseet suunnataan jälleen Lähi-itään ja tällä kertaa 800-luvun Baghdadiin. Assassin’s Creed Miragen tapahtumien taustana käytetään tietyin taiteellisin vapauksin abbasidien kalifaatin tuolloista valtataistelua, jossa lyhyen ajan sijaan useampi hallitsija koki karun kohtalon salamurhaajien käsissä. Samalla erikokoiset sotilasliittoumat mylläsivät valtakuntaa uusiksi suuntaan jos toiseenkin. Pelisarjan aiempiin osiin perehtyneet varmaan jo arvaavatkin, että levottomuuksissa näyttelevät suurta osaa sekä temppeliritarien muinainen järjestö että vapauden puolesta taistelevien salamurhaajien veljeskunta.
Mirage on samalla jälleen yksi suunnanmuutos sarjan jatkumossa, sillä tällä kertaa keskitytään tiiviimpään lineaariseen tarinankerrontaan ja pienemmän alueen sisällä seikkailemiseen, kuten ensimmäisissä Assassin’s Creedeissä. Myös hiipimisen ja hienovaraisempien pelimekaniikkojen kerrotaan olevan taas keskiössä, toisin kuin vaikkapa yhden miehen tai naisen armeijoiksi kehittyneiden päähenkilöiden tarinoissa Odysseyssä ja Valhallassa. Pelaaja kutsuttiin testaamaan Miragen ennakkoversiota verkon yli syyskuun alkupuolella.
Yhden iltapäivän mittaisessa etäennakkotestissä esiteltiin Miragen sankarin Basimin vaiheita Baghdadin kaduilla kirmaavasta taskuvarkaasta assassiinien koulutuksen läpikäyneeksi aloittelevaksi salamurhaajaksi saakka. Rikkaiden ja ilkeiden taskuja tyhjentävästä keppostelijasta yritettiin esitellä lupsakan seuramiehen puolta, mutta samalla hahmo tuntui jäljittelevän liiaksi edeltäneiden salamurhaajasankareiden piirteitä, kuten Ezio Auditoren letkautuksia ja Edward Kenwayn rosvomaista paatosta. Ei aina tarvitsisi viljellä one linereitä ollakseen hyvä sankari, kuten Connor, Kassanda ja Bayek ovat menestyksekkäästi osoittaneet.
Basimin tarkemmat motivaatiot jätettiin vielä yllätykseksi, mutta karkumatka Baghdadista salamurhaajien piilopaikkaan Alamutiin ja sieltä takaisin petasivat ennalta arvattavaa tarinaa miehen kokemasta suuresta vääryydestä ja oikeuden hakemisesta. Ensimmäisen tunnin perusteella assassiineillakin on pelissä tukalat oltavat, sillä temppeliritarit liittolaisineen hääräsivät joka ilmansuunnassa ja veljeskunta tukeutuukin alueella vaikuttavien kapinallisheimojen suojeluun vailla mahdollisuutta vaikuttaa kovinkaan etäällä linnoituksestaan. Siksipä vastavalmistunut Basim pukeekin harvasormiseen käteensä tunnusomaisen teräaseen ja suuntaa takaisin nuoruutensa kaduille.
Mukana hääräsivät harjoittelukauden aikana tutuksi tulleet assassiinikollegat, aiemmin kaduilta tutut rikostoverit ja muut vanhat liittolaiset, jotka muistavat nuorukaisen vaihtelevasti joko sydänystävänä tai kelvottomana retkuna. Verkostoituminen vaikuttaisi olevan päivän sana myös abbasidien valtakunnassa, sillä kyvykäs salamurhaajakaan ei pysty toimimaan ilman jatkuvaa tiedustelutiedon virtaa ihmisiä pursuavilta kaduilta. Baghdadin neljä kaupunginosaa ovat kukin oman temppeliritarihierarkiansa vallassa ja hampaisiin asti aseistetut sotilaat partioivat katuja levottomuuksien varalta. Kaupunkilaiset elävät tiukkenevan kurin alla, joten varjoista iskevälle oikeuden airuelle on tilausta. Yksi kerrallaan kaatuvat salaliittolaiset avaavat uusia vihjeitä varjoista naruja vetelevien suurilkimysten jäljille.
Uutena ominaisuutena esiteltiin erityisten token-kolikoiden käyttöä, joka korostui kaikessa Baghdadin alueella suoritettavassa hiippailussa. Tietyillä tokeneilla pääsi eroon jahtaajista, kun kolikon sujauttaa oikeaan taskuun. Toisella avattiin erityinen arkku, joka on pullollaan harvinaisia esineitä ja niitä oletettavasti käytetään myös varusteiden päivitykseen. Eri värisiä pelinappuloita tuntui olevan ainakin yksi näiden lisäksi ja niiden tarkoitus oli erinäisten harhautuksen virkaa toimittavien hahmojen palkkaaminen vihollisten hämmentämiseksi. Tokeneita annettiin ainakin palkinnoksi tehtävistä, joten niitä vaikuttaisi olevan aina muutama takataskussa ainakin isompien tehtävien jälkeen.
Baghdadia pitkin salamurhaillessaan Basim kiinnitti väistämättä vartijoiden huomion, jonka jälkeen liikkuminen muinaisen metropolin kauniissa maisemissa muuttui sekasortoiseksi pakomatkaksi. Käpälämäet päättyivät usein joko joenuomaan sukeltamiseen, ikonisiin heinäkuormiin tai väkijoukkoihin sulautumiseen. Ihmisten sekaan pystyi katoamaan rauhallisesti liikkumalla hetkeksi, ainakin jos vartijoiden hälytystaso oli kolmiosaisen asteikon matalimmassa päässä. Korkeammilla asteilla kansalaiset huusivat vartijoita luokseen ja osoittivat Basimin perään, jolloin pakomatka suuntautui useimmin kattojen harjoille. Ahtaiden kujien ja parvekkeiden lomassa liikkuminen oli juuri niin kivuliasta tai nautinnollista kuin Assassin’s Creedeissä on parhaimmillaan nähty.
Hälytyksen noustua kolmannelle tasolle Basimin perässä oli jo raskaasti aseistettuja eliittivartioita ja katot täyttyivät jousimiehistä, jotka hätistävät myös sankarin lemmikkikotkan, Enkidun, kauemmaksi. Näin kaoottiseksi yltyvät karkumatkat muuttuvat entistäkin hikisimmäksi, ainakin ennen kuin sokkeloiset kadut ja eri alueiden kattojen verkostot tulevat tutuiksi.
Satojen vihollisten lanaaminen on enää muisto vain, sillä Basim pärjäsi tehokkaasti vain muutamaa vartijaa vastaan kerrallaan. Miekkataituruudesta ei oikeastaan ole enää juurikaan hyötyä, sillä sotilaita saapuu paikalle aina lisää. Yleisesti kannattaa juosta karkuun, piiloutua ja pyrkiä repimään kaupunkia täplittävät etsintäkuulutukset alas tai pyrkiä kaduilla messuavien uutistenlukijoiden puheille. Molemmat toiminnot pudottavat Basimin ylle langennutta vihollishuomiota, jolloin liikkuminen on kertaheitolla vapaampaa.
Loputtomia sotilasmassoja vastaan taistelemisen rinnalla eri asia ovat rajatulla alueella toimivat rikollisryhmät ja tehtävien sisäiset taistelut, joissa tietty määrä hurmeista balettia on paikallaan. Basim vaikutti kykenevältä taistelija jo salamurha-akatemiasta valmistuttuaan, mutta tikarin ja miekan yhteispelillä saavutti aidosti tulosta vain vastaiskuja kyttäämällä. Tämä teki taisteluista ihan perusvartijoitakin vastaan haastavampaa ja samalla palkitsevampaa.
Basimin tarinan alkupuoli käsitti nähdyn perusteella sen perinteisemmän version Assassin’s Creed -päähenkilön vaiheista. Miljöö ja toiminta nojaa enemmän pelisarjan alkupuolen kaavoihin kuin joka suuntaan säntäileviin uutukaisiin, kuten Origins, Odyssey ja Valhalla. Olen sarjan pitkäaikainen fani aina Altairin alkuperäisestä seikkailusta lähtien, mutta Odyssey ja erityisesti Valhalla tuntuivat jo liian paisuneilta kokonaisuuksilta hallittavaksi. Toisaalta, paluu Lähi-idän maisemiin tuntui turhan samanlaiselta kuin alkuperäisten sankarien Altairin, Ezion ja viimeisimpänä Bayekin vaiheet.
Assassin’s Creed Mirage on ehkä paluu sarjan juurille, mutta pelisarjan pitkän kehityskaaren eduista nauttiva sellainen. Liikkuminen niin vertikaalisesti kuin katuja pitkin on huomattavasti miellyttävämpää kuin vuosikymmen sitten. Graafisesti peli on toki tätä päivää, mikä välittyy ruudun tälle puolelle iskevämpinä näyttelijäsuorituksina ja näyttävämpinä toimintakohtauksina. Mikään testin aikana nähty ei kuitenkaan jäänyt mieleen kohokohtana, joka saattaisi nostaa Miragen pelisarjan persoonallisimpien osien joukkoon. Kohtalon runtelema katurotta nousee uljaan veljeskunnan suunnannäyttäjäksi ja pahaa saa jälleen palkkansa salamurha kerrallaan. Ihan rehellisesti kysyn, voiko deja vu’sta tulla yliannostus? Nyt ollaan ainakin hyvin lähellä.
Assassin’s Creed Mirage julkaistaan lokakuun 5. päivä PS4:lle, PS5:lle, pc:lle, Xbox Onelle ja Xbox Series -konsoleille.
