Pelimaailma sai tätä kirjoittaessani muutama päivä sitten yllättäviä ja ikäviä uutisia, kun tiedot pitkän linjan pelinkehittäjä Tomonobu Itagakin kuolemasta lähtivät leviämään. Kyseessä ei valitettavasti ollut uutisankka, vaan mies todellakin kuoli hämmentävän nuoressa 56 vuoden iässä.
Itagaki ehti tehdä pitkän elämäntyön pelien parissa, sillä hän aloitti pelien kehittämisen 90-luvun alussa Tecmo Super Bowl-jenkkifutispelin grafiikkakoodarina. Hän siirtyi pian tuottajaksi ja pelisuunnittelijaksi ja onnistui ensimmäisellä pelillään pelastamaan koko firman talouden. Tämä peli oli Dead or Alive-tappelupeli, jonka hillitön suosio pelihalleissa nosti konkurssin partaalla olleen Namcon taas vakaalle pohjalle. Sittemmin mies kunnostautui myös Ninja Gaiden -sarjan uuden tulemisen taustahahmona.
Mutta se peli, josta Itagaki muistetaan yhä parhaiten – hyvässä tai pahassa mielessä – on vuonna 2003 julkaistu Dead or Alive: Xtreme Beach Volley Ball, joka keräsi aikanaan valtavasti huomiota ja herätti runsaasti pahennusta.
Vaikka Dead or Alive -pelit ovat oikeasti ihan hyviä tappelupelejä, niiden suosioon vaikutti varmasti suuresti myös se, että Itagakin johtama tiimi käytti runsaasti aikaa ja vaivaa pelin naishahmojen rintojen animointiin. Hillittömästi ja koomisesti pomppivat rinnat yhdistettynä hahmojen niukkoihin asusteisiin keräsivät pelihallien pääosin nuorelta ja miespuoliselta yleisöltä paljon suosiota ja sitä myöten myös rahaa. Eikä se tyyli suinkaan siitä mihinkään muuttunut.
Lue myös: Ikoninen Habbo Hotel saapui Steamiin
Dead or Alive: Xtreme Beach Volleyball on tavallaan ilmiön looginen matemaattinen päätepiste, sillä se on peli, jossa äärettömän niukkoihin bikineihin sonnustautuneet Dead or Alive -hahmot – ja siis ainoastaan naishahmot, tietenkin – pelaavat rantalentopalloa. Moni sivuutti pelin jo aikanaan koska päätteli sen olevan vain Nuorten miesten tirkistelymateriaalia, eikä tämä päätelmä ole mitenkään aiheeton. Turha sitä on kiistää, että peli on olemassa, koska se antoi Itagakille ja hänen tiimilleen tilaisuuden tarjoilla koko ruudun edestä hytkyviä rintoja ja pakaroita.
Pelin tarina alkoi aikanaan vallinneesta Dead or Aliven ja Tekken-pelisarjan kilpasuhteesta. Tekken-pelit keräsivät huomiota mukaan tungetuista pienistä minipeleistään, joten myös Dead or Alive -sarjan fanit alkoivat mankua Itagakilta sellaisia omaan suosikkipelisarjaansa. Itagaki kuunteli ja vastasi toiveisiin, mutta ei vain minipelin, vaan kokonaisen itsenäisen pelin muodossa. Huvittavasti hän kertoi myöhemmin, että suuri motivoiva tekijä oli myös se, että hän sai taustatutkimuksen nimissä Namcon maksamaan itselleen mittavan rantaloman Havaijilla.
Lue myös: Team Ninjan perustaja Tomonobu Itagaki, 58, on kuollut
Itagakin mukaan suuri pelillinen inspiraatio löytyi myös Final Fantasy X-2:sta, mikä voi paperilla tuntua vähän oudolta väitteeltä, mutta siinäkin on perää. Final Fantasyn tavoin myös Xtreme Beach Volley Ball kun on puoliksi peli, jossa haalitaan ja ostellaan kivoja asusteita omalle pelihahmolleen, sekä tämän kanssa saarta asuttaville kavereille. Lentopallon ohella tarkoituksena olisi luoda ystävyyssuhteita muiden Dead or Alive -naisten kanssa ja muodostaa näin uusia tiimejä.
Lopputuloksena on peli, jota on hankala arvioida. Kokonaisuutena Xtreme Beach Volley Ball on aika karmea tekele. Se on täynnä yksinkertaisia ja kankeita minipelejä, joiden palkintona on yleensä vain pieniä kohtauksia muiden Dead or Alive -hahmojen kanssa. Koska en ole suuri Dead or Alive -fani, tämä ei juuri jaksa kiinnostaa minua. Tämä ei myöskään ole bugi, vaan ominaisuus. Koko pelin oli tarkoituskin olla “lahja” sarjan faneille ja Itagakin mukaan oli ihan okei, että kukaan tämän porukan ulkopuolinen ei juuri lämminnyt siitä.
Lue myös: Pitkäaikainen Silent Hill -säveltäjä kehuu uuden elokuvan ohjaajaa – “Silent Hillin henki on läsnä”
Xtreme Beach Volley Ball vei myös pinon harrastajia raastupaan, sillä Namco päätyi vuonna 2005 haastamaan oikeuteen Team Ninjan pelien modaamiseen erikoistuneen fanisivuston, koska nämä olivat tehneet peliin modin, joka muutti kaikki naishahmot alastomiksi. Namco vaati saitin ylläpitäjiltä 1000 – 100 000 taalan korvauksia jokaisesta saitilla olleesta skinistä, mikä olisi yhteen laskettuna tarkoittanut miljoonien laskua. Vähemmän yllättäen saitti vedettiin alas linjoilta ja tiettävästi sen ylläpitäjät sopivat jonkinlaisen diilin Namcon kanssa.
Yleisestä kehnoudestaan huolimatta se varsinainen lentopallo, joka tosiaan lopulta jää hieman vähemmistöön kaiken muun puuhailun keskellä, on oikeasti viihdyttävää. Lentopallopelejä ei vuosien varrella ole liikaa nähty, joten kilpailu ei varsinaisesti ole murhaavaa, mutta Xtreme Beach Volley Ball on hauska peli! Kontrollit ovat hyvin yksinkertaiset ja vaativat analogitikun ohella kahta nappia, joista toinen lätkii palloa puolustavasti ja toinen hyökkäävästi. Ja siinä se, eikä peli enempää kaipaakaan.
Kun itse mekaaninen pelaaminen on yksinkertaista, se varsinainen syvyys löytyy paitsi sijoittumisesta, myös yhteispelistä tiimikaverin kanssa. Koska ruudulla on kerrallaan vain neljä hahmoa ja vähän yksinkertaisia maisemia, Team Ninja on saanut grafiikat paljon keskimääräistä Xbox-peliä näyttävämmiksi ja lisäksi pystynyt myös panostamaan kehitys- ja prosessoriaikaa tekoälylle, joka on urheilupeliksi oikein asiallista.
Väittäisinkin, että paras tapa saada viihdettä Xtreme Beach Volley Ballista on jättää se väitetty tarinatila sikseen ja pelata vain yksittäisiä lentopallomatseja, koska ne ovat oikeasti hauskoja. Haaste tuntuu juuri sopivalta, jotta peleissä joutuu yrittämään kunnolla, mutta tekoäly ei tunnu huijaavan. Grafiikat toimivat ja animaatiot ovat todella realistisia ja pehmeitä.
Onkin tavallaan harmi, että näin hyvä lentopallopeli paitsi sisältää niin paljon minun perspektiivistäni turhaa tauhkaa, myös jäi tavallaan niin vähälle huomiolle. Objektiivisesti Xtreme Beach Volley Ball ei toki jäänyt vähälle huomiolle, sillä se sai sitä aikanaan runsaasti. Nuoret ja kiimaiset miespelaajat olivat pelin hytkyvistä vektoritisseistä aivan äimän käkenä, mikä takasi pelille runsaasti näkyvyyttä ja huomiota.
2000-luvun alussa päätään nostanut uuden aallon pelimedia taas ymmärrettävästi ja aiheellisesti nosti esiin sen, että ehkä “naisten esineellistäminen: the video game” ei ollut hyvä juttu, joten peli voitti useita “vuoden noloin peli”-tason palkintoja. Siinä sivussa monelta meni ohi kokonaan se, että kaiken kohun taustalla piili hyvä ja viihdyttävä urheilupeli.
Dead or Alive Xtreme Beach Volley Ball on myös sinänsä hyvä peli Itagakin perinnöksi, enkä usko, että mies missään vaiheessa häpesi tai katui sen julkaisua. Itagaki tuntui aina olevan tyyppi, joka halusi välittää itsestään hyvin tietynlaisen kuvan, johon kuuluivat mustien aurinkolasien ja nahkatakin ohella nopeat prätkät ja kauniit naiset. Olen itse pelin tyylistä ja monista Itagakin ratkaisuista eri mieltä, mutta kunhan touhu ei mene ahdisteluksi tai häiriköinniksi, rokkistara-larppaus on lopulta aika harmitonta puuhaa.