FromSoftware on rakentanut itselleen melkoisen maineen fantasiahöysteisten toimintaroolipelien kehittäjänä. Niin sanottujen Souls-pelien vaikutusta koko pelialaan ei sovikaan lähteä vähettelemään, joskin japanilaiskehittäjän kohdalla on ollut helppo unohtaa sen tehtailleen monenlaista muutakin pelattavaa aina 1990-luvulta asti. Erityistä rakkautta Fromin suunnalta on osoitettu usein varsinkin mecha-toimintaa kohtaan, mihin on ollut nähtävissä viitteitä aina alkuperäisen PlayStationin alkuvuosista lähtien. Tuolloin alkunsa sai valtavia robotteja ohjastavista palkkasotilaista kertova Armored Core -sarja, jonka huomattavasti pienempi mutta sitäkin innokkaampi fanikunta on saanut pitkästä aikaa taas juhlan aihetta elokuulle luvatun Armored Core VI: Fires of Rubiconin myötä.
Nimenomaan FromSoftwaren tuoreempaan ja nimekkään tarjontaan tottuneille Fires of Rubiconin alkumetrit tarjoavatkin varsin erilaisen, joskaan ei silti täysin vieraan kokemuksen totuteltavaksi. Pelin tapahtumapaikkana toimivaa Rubicon 3 -planeettaa ja koodinimellä 621 kulkevaa päähahmoa lyhyesti pohjustavan alkuvälipätkän jälkeen pelaaja löytää itsensä kerrostalon kokoisen mechan puikoista, mikä on elämyksenä heti ennen kaikkea voimaannuttava.
Keskeisesti suuren sotakoneen hallitseminen on kaikkea muuta kuin kömpelöä puuhaa. Ensimmäiset askeleet omalla peltipurkilla otetaan toki varoen kulkemalla mekaanisten jalkojen varassa kuin mikäkin lihasvoimasta riippuvainen ihminen konsanaan. Nopeasti pelaajan tietoon tulee kuitenkin boostaustila, jolloin mechan erinäiset raketit aktivoituvat ja yhtäkkiä robotti viilettää vaivattomasti ympäriinsä. Myös lentäminen onnistuu pienellä lisälämmön käytöllä.
Voiman tunne kasvaa vain entisestään ensimmäisten rivivihollisten ilmestyessä näkökentälle. Jo johdantotehtävässä oma mecha on varustettu niin konekiväärillä, ohjuksilla kuin energiamiekalla, joilla alun vastarinta ei juuri ehdi muodostumaan ongelmaksi. Hyökätessä mecha tähtää automaattisesti ruudulla näkyvää lähimpää vihollista kohti, jolloin pelaajan vastuulle jää enemmän kameran kevyt liikuttelu, aseiden lataamisen rytmittäminen ja vihollishyökkäyksien välttäminen. Ympäristön erilaisten rakennusten hyödyntäminen on erityisen tehokas keino välttää vihollistulta, joskin mecha on varustettu myös konkreettisella väistöliikkeellä, joka kuluttaa samaa ajan myötä palautuvaa lämpöenergiaa kuin esimerkiksi lentämiseen käytettävät raketit. Kevyttä mittarihallintaa on siis odotettavissa ja se pätee myös vihollisiin, joista monet ovat tainnutettavissa tasaisia hyökkäyksiä suorittamalla.
Perusvihollisten nöyryyttäminen on toki vain alkua. Kun pelattavuuteen ja hallussa olevaan tuhovoimaan on johdannon opastamana päästy tottumaan, tupsahtaa pelialueelle paikalle suuri sota-alus, jonka tulivoima ja kestävyys ovatkin aivan toiselta planeetalta aiempiin vaaroihin verrattuna. Aluksen tuhoaminen pelkästään etäältä konekiväärin ja ohjusten voimin on periaatteessa mahdollista, mutta myös tuskallisen hidasta. Houkuttelevampi strategia onkin taiteilla itsensä kohteen lähietäisyydelle ja kurmottaa tätä pikaisesti energiamiekalla ennen kuin tämä ehtii ottamaan taas etäisyyttä ja tulittamaan pelaajan helposti rei’ille ankaralla ohjussateella. Haaste ei ole siis uudessakaan pelissä unohtunut.
Muutamiin virheisiin on toki varaa. Armored Corelle uutena asiana omaa robottiaan voi parannella tehtävien aikana nyt omatoimisesti muutamilla korjauspakkauksilla, jotka muistuttavat toiminnaltaan paljon Dark Soulseista tuttuja Estus Flask -juomia. Kuolemakaan ei ole enää niin brutaali kuin joskus aiemmin, sillä tehtävistä monet on varustettu nyt perinteisemmillä tarkistuspisteillä, mitä käytetäänkin hyödyksi pidempien tehtäväkokonaisuuksien rakentamiseen.
Yksittäisten vihollisten seuraaminen on sekin nyt asteen helpompaa, sillä mechan lukituksen voi halutessaan keskittää pysymään tiiviimmin kiinni tietyssä kohteessa. Kyseisestäkään mekaniikasta ei ole haluttu tehdä liian anteliasta. Jos vihollinen sujahtaa ruudulta vähänkään nopeammin pois, katkeaa myös siihen tehty keskitys. Lukitus ei edelleenkään takaa kaikkien laukausten osumaa, vaan esittelee itse asiassa omat kiemuransa mechan osumatarkkuuden laskemiseen.
Johdantotehtävä päättyy sota-aluksen kaatamiseen, minkä myötä Fires of Rubiconin rakenne käy paremmin myös selväksi. Armored Core -sarjalle ominaiseen tapaan omalla mechalla ei rymistellä uudessakaan pelissä osana suurta yhtenäistä maailmaa, vaan jokaisen tehtävän jälkeen pelaaja palaa aina tukikohtaan valitsemaan seuraavan työn ja suuntaa sitä varten rakennettuun suljettuun kenttäkokonaisuuteen. Jotkin kentät ovat hyvinkin pieniä, sillä nopeimmillaan yksittäinen tehtävä voi olla jopa vain pariminuuttinen tuhokeikka. Varsinkin tarinan kannalta olennaisemmat tapahtumat tuovat kuitenkin jo alusta asti mukanaan myös isompia tehtäväkokonaisuuksia, joissa tuhotoimiin saatetaan yhdistellä esimerkiksi hiippailua ja pelialueen kevyttä tutkiskelua. Testaamassani pelin noin neljän tunnin mittaisessa ensimmäisessä luvussa kohokohtia edustivat muun muassa massiivisen kaivosajonevon tuhoaminen sen päällä kiippeillessä sekä viimeisessä tehtävässä odottanut pomokohtaaminen, joka tuntui karanneen suoraan kiivasvauhtisesta PlatinumGamesin toimintapelistä.
Tehtävistä on tietenkin kannattavaa suoriutua mahdollisimman puhtain paperein. Hyvistä suorituksista palkitaan usein ylimääräisellä rahalla ja omaan mechaan kertynyt vaurio laskutetaan sekin suoraan pelaajan pussista. Rahaa käytetään korjaustoimien ohella uusien vähitellen avautuvien osien ja aseiden hankkimiseen, missä kyse ei ole vain oman mechan yleisen voimatason parantamisesta. Erityyppiset aseet vaikuttavat eri tavoin erityyppisiin vihollisiin, kun taas erilaiset jalat, akut ja vastaavat voivat esimerkiksi tehdä robotista aiempaa järeämmän, energiatehokkaamman tai vikkelämmän, mutta muutamin uhrauksin. Osia käytetään siis niin erilaisten pelityylien tukemiseen kuin ihan vain vaihtelevissa olosuhteissa pärjäämiseen.
Peli tekee lupaavalla tavalla töitä myös esitelläkseen erilaisia mecha-tyyppejä, joihin ajan myötä on mahdollista päästä käsiksi. Vaikka alussa muokkausmahdollisuudet ovat vielä varsin rajalliset, on hyvin erilaisiin robottikokonaisuuksiin mahdollista tutustua niin harjoitustehtävien kuin jo varsin varhain avautuvien Arena-haasteiden merkeissä. Haasteet esittelevät palkintoineen vieläpä myös ylimääräisen laajennusjärjestelmän oman mechan toiminnallisille ominaisuuksille mahdollistaen esimerkiksi uusien liikkeiden avaamisen taistelukäyttöön. Kaikessa tekemisessä vaikuttaisikin näin olevan koko ajan läsnä oma palkitseva tunteensa.
On huojentavaa nähdä, että scifi-teemaisen Souls-teoksen sijaan Armored Core on saanut palata nimenomaan yhä selvästi omanlaisena pelikokonaisuutenaan. Souls-vaikutteilta Fires of Rubicon ei ole missään nimessä toki välttynyt, ja sarjan pahimmilla puristeilla on varmasti sanottavaa muutamista pelillisistä sujuvoituksista, joita uutukaiseen on esitelty. Silti ensimmäisten tuntien perusteella tarjolla on nimenomaan taas kutkuttavaa mecha-toimintaa, jonka rajoja on jännittävää päästä kokeilemaan valmiin version saapuessa..
Armored Core VI: Fires of Rubicon julkaistaan PS5:lle, PS4:lle, Xbox Seriesille, Xbox Onelle ja pc:lle 25. elokuuta.