STATE OF DECAY 2
Kehittäjä: Undead Labs Julkaisija: Microsoft
Alustat: Pc, Xbox One Julkaisu: 22. toukokuuta
Letkeän raskas zombimaailmanloppu
En juuri välitä vauhdilla hupenevien mittareiden kanssa jongleeraamisesta. Ymmärrän, että monet toiminnalliset selviytymispelit pyrkivät sillä tarkoituksellisesti painostamaan pelaajaa, jotta pelimaailmassa pärjääminen vaikuttaisi työläältä ja palkitsevalta puuhalta. Minusta se on kuitenkin aina tuntunut keinotekoiselta nysväämiseltä, joka tyydyttävän immersion luomisen sijasta varmistaa, että tylsistyn peliin ennen kuin ehdin saamaan siitä kunnollista otetta.
Onnekseni pääsin hiljattain viettämään kolme tuntia State of Decay 2:n parissa, enkä muista, milloin viimeksi minulla olisi ollut yhtä hauskaa selviytymispelin kanssa. Viiden vuoden takaisen ensimmäisen State of Decayn tavoin jatko-osa keskittyy yhden pelihahmon sijaan kokonaisen selviytyjäyhteisön rakentamiseen, mikä suhteuttaa mielenkiintoisella tavalla pelin selviytymiselementtejä. Ruoka ja muut resurssit ovat edelleen tärkeitä elossa pysymisen kannalta, mutta koska suurennuslasi on yhteisön eikä yksilöiden yllä, pelattavuuteen on saatu miellyttävää vapautta.
Käytännössä State of Decay 2 on kevyellä tarinalla varustettu avoimen maailman toimintapeli. Sen hahmot, tehtävät ja palkinnot on vain sidottu ruokkimaan taustalla pyörivää selviytymissimulaatiota, joka ei hiillosta pelaajaa jatkuvasti mutta kummittelee silti koko ajan mielessä. Tämä rohkaisee tutkimaan zombien täyttämää maailmanlopun maailmaa, sillä pelaajan harkitut toimet tukevat usein ainakin jollain tavalla yhteisön pärjäämistä. Pelimaailmassa liikkuminen on myös juuri sopivan vaivatonta. Yksittäiset zombit eivät muodosta State of Decay 2:ssa yleensä suurta uhkaa, eikä ajoneuvojen käytön kanssa tarvitse nuukailla, kunhan hallusta löytyy kohtalaisesti polttoainetta. Huolimattomuus kostautuu kyllä usein, mutta pelko siitä ei ole koskaan niin suuri, että se lannistaisi pelaajaa tekemästä asioita.
”Varsinaiset edistysaskeleet ovat vähissä, mitä sopii kyllä harmitella, kun pelien välillä on ehtinyt kulua jo näinkin paljon aikaa.”
Vaikka yksittäiset hahmot eivät pelissä aktiivisesti nälkiinny, niiden huolehtimisella on kokemuksen kannalta suuri merkitys. State of Decay 2:ta ei pelata alusta loppuun yhdellä valmiiksi muovatulla sankarihahmolla, vaan oma yhteisö kootaan pelimaailmasta löydettävillä selviytyjillä. Hahmojen hyvinvoinnin varmistaminen auttaa selviytyjiä kehittämään niille satunnaisesti arvottavia kykyjä, jotka tekevät hahmoista hyödyllisempiä sekä simulaatiossa että pelaajan käsissä. Jos sen sijaan huolehtimisen sivuuttaa, seuraukset eivät ole hyviä. Yhteisön ylläpito nimittäin maksaa aina jotakin, eikä yksikään pelin hahmo ole immuuni kuolemalle.
Yhteisön hallintaa järkevöittää jatko-osassa se, että kehittäjä Undead Labs on nähnyt varta vasten vaivaa State of Decay 2:n käyttöliittymän parantamiseen. Testihetkellä minut pudotettiin keskelle jo useamman tunnin ajan elänyttä maailmaa ilman mitään opetusosiota, mutta sain silti pelaamisen kautta otteen sen perusjärjestelmistä. Oma houkutteleva lisänsä on tietysti maksimissaan neljää pelaajaa tukeva moninpeli, jossa pelaajan mukana maailmaa tutkivat tekoälyhahmot voi korvata muilla ihmispelaajilla.
Ihan puhdasta kunnaria State of Decay 2:lta en silti osaa tässä vaiheessa odottaa. 30 euron hintaisen pelin mittakaavalla ja kunnianhimolla on selvästi rajansa. Peli jakaantuu kolmeen maltillisen kokoiseen kartta-alueeseen, joissa suoritettavat aktiviteetit vaikuttavat olevan lähinnä erilaisia yksinkertaisia variaatioita zombien tappamisesta ja resurssien etsimisestä. Jos kaikki tämä kuulostaa jo hyvin tutulta, se johtuu siitä, että State of Decay 2 tuntuu tällä hetkellä lihotetulta ja selkeytetyltä versiolta ensimmäisestä pelistä. Varsinaiset edistysaskeleet ovat vähissä, mitä sopii kyllä harmitella, kun pelien välillä on ehtinyt kulua jo näinkin paljon aikaa.
State of Decay 2 julkaistaan Xbox Onelle ja Windows 10 -koneille 22. toukokuuta.