Tietokoneiden hyödyntäminen opetuksessa on suunnilleen yhtä vanha idea kuin itse tietokoneet. Jo varhaisista ajoista saakka tietokoneita on myyty koteihin muutamalla perusidealla: ”tällä voit tehdä työsi ennätysajassa” ja ”tällä lapset voivat oppia kaikkea hyödyllistä”. Todellisuus on kuitenkin, että nämä käyttötapaukset edes yhteen laskettuina eivät yllä kuin pieneen prosenttiin siitä todellisesta käyttötarkoituksesta: pelaamisesta.

Bisnestyyppien kunniaksi on todettava, että jopa he tajusivat tämän kohtalaisen nopeasti, jolloin syntyikin kokonaan uusi pelien genre: opetuspelit! Ideana oli, että lapset istutetaan pelaamaan jotain hauskaa, mutta opetuksellista peliä, jolloin he vaivihkaa oppivat pelatessaan kaikkea hyödyllistä, koska kuten kaikki tietävät, kaiken täytyy olla hyödyllistä. Rentoutuminen ei ole sallittua!

Yleisenä ongelmana opetuspeleissä on, että vaikka ne kyllä voisivat teoriassa opettaa pelaajilleen kaikenlaista, niiden pelaaminen ei ole kovinkaan hauskaa, joten kukaan ei halua viettää aikaa niiden parissa, kun maailma on täynnä hauskojakin pelejä. Tällä teemalla sukellamme nyt pelien valtameren syövereihin pällistelemään hyvin harvinaista ja hämmentävää tapausta: Super Marion nimellä ratsastavaa kirjoituspeliä.

Vuonna 1992 julkaistu Mario Teaches Typing on hämmentävä peli muillakin tavoilla kuin perusideallaan. Sen takana on Brian Fargo, Interplayn ja inXile Entertainmentin perustaja, jonka meriittilistalta löytyy muun muassa Wasteland-sarja ja Fallout. Kuten niin moni muukin pelimaailman tarina, myös tämä alkaa puhtaasta rahanhimosta. Brian Fargon kaveri, radiojuontaja Les Crane, oli omalla tahollaan ollut kehittämässä suosittua ja täten tuottoisaa Mavis Beacon Teaches Typing -opetusohjelmaa. Fargon visioissa hyväksi todetun perusidean pystyisi yhdistämään geneeristä opettajaa suositumpaan hahmoon, kuten vaikka kaikkien lasten rakastamaan Super Marioon. Fargo esitti ideansa Nintendolle, joka hänen mukaansa oli heti täysillä mukana projektissa.

Tuloksena oli juuri sitä, mitä paketin päällä luvataan: Super Mario -aiheinen opetuspeli, joka opetti pelaajalleen kirjoitustaitoja. Tarjolla on neljä minipeliä, joiden tarkoituksena on opettaa kymmensormijärjestelmää, vieläpä ihan asiallisesti. Pelit opettavat oikeaa käsien sijoittumista sekä sitä, millä sormilla mitäkin näppäimistön aluetta pitäisi painella. Kaikki pelit on rakennettu löyhästi jonkinlaisen Mario-teeman ympärille. Ensimmäisessä pelissä Mario juoksee automaattisesti oikealle ja pelaajan täytyy rikkoa vastaan tulevia tiiliä ja talloa kilpikonnia painelemalla näitä vastaavia näppäimiä. Toisessa minipelissä taas uidaan loputtomasti karkuun jahtaavilta otuksilta kirjoittamalla tällä kertaa sanoja.

Peli ei tietenkään pysty valvomaan, millä sormilla pelaaja näppäimiä painelee, mutta hauskana ideana ruudulla näkyy jatkuvasti, mikä sormi olisi kymmensormijärjestelmän mukaan se oikea. Jos siis löytyy itsekuria käyttää niitä oikeita sormia, eikä vaikka kirjoittaa jollain todella hämärällä seitsemän sormen järjestelmällä, joka on iskostunut lihasmuistiin 38 vuoden aikana, pelaaminen todennäköisesti oikeasti opettaa. Vaikeustaso kasvaa hyvin suunnitellussa loivassa kaaressa, ja esimerkiksi siinä uintipelissä mukaan tulee koko ajan monimutkaisempia sanoja, jotka aktivoivat useampia ja useampia sormia.

Se on toki todettava, että eiväthän nämä minipelit mitään hauskoja pelejä ole. Pelattavuus on miltei olematonta ja alkaa toistaa itseään hyvin nopeasti. Mutta toisaalta kuten englantilainen sanomalehti vuonna 1993 arvostelussaan totesi, on tämä silti hauskempaa kuin jonkun kymmensormijärjestelmää opettavan kurssikirjan läpikäyminen.

Mario Teaches Typing on Suomessa todennäköisesti aika pienen porukan peli, eikä syy ole kovin ihmeellinen. Peli julkaistiin vain muutamilla markkina-alueilla, joista jokainen sai oman tarkasti lokalisoidun versionsa. Ihan ymmärrettävää, koska esimerkiksi saksalaisella QWERTZ-näppäimistöllä kirjoittaminen on vähän erilaista puuhaa kuin QWERTY-näppäimistöllä ja amerikkalaisella sisällöllä.

Ja se sisältö. Voi pojat. En ehkä ole ainoa, joka nostaa kulmakarvojaan, kun kolmannessa minipelissä – jossa pitää yksittäisten sanojen sijaan kirjoittaa aitoa tekstiä Yhdysvaltojen historiasta – opetetaan, että Yhdysvaltojen sisällissota syttyi, koska etelän osavaltioiden ”talous, kulttuuri ja elämäntavat” olivat niin epäyhteensopivia pohjoisen kanssa, että he halusivat vetäytyä liittovaltiosta. Ai, mikä niissä jutuissa oli niin erilaista ja epäyhteensopivaa? Ette halua tarkentaa? Voisiko olla, että joku bisnestyyppi pelkäsi, että jos peli mainitsee sodan suurimman syyn – orjuuden – niin myynnit etelävaltioissa voisivat kärsiä? Surkuhupaisasti samassa minipelissä muutamaa kappaletta myöhemmin sitten mainitaan, että sodan aikana presidentti Abraham Lincoln allekirjoitti vapautusjulistuksen, joka teki orjuudesta laitonta. Hassu yhteensattuma, jota ei kannata pohtia sen enempää!

Mario Teaches Typing on historiallisesti merkittävä peli muutamallakin tavalla. Ensinnäkin se on historian ensimmäinen Nintendon peli, jota ei julkaistu heidän itsensä valmistamalle ja myymälle konsolille – mutta ei suinkaan viimeinen, kuten palstan pitkäaikaiset lukijat tietävät.

Fargon mukaan Nintendo itse oli todella tyytyväinen pelin tasoon ja myynteihin, mutta myöhemmin ”muutamat muut tyypit tekivät ei-niin-hyviä versioita Nintendon peleistä ja pilasivat koko jutun”. Lievästi sanottu.

Vuonna 1997 julkaistu Mario Teaches Typingin CD-ROM-versio on myös merkittävä peli sen vuoksi, että Charles Martinet esiintyi siinä ensi kertaa Super Marion äänenä! Vuosia myöhemmin Martinet muisteli ensiesiintymistään GamesRadar-lehden haastattelussa, jossa hän mainitsi, että se on vieläkin hänen suosikkiesiintymisiään, sekä myös yksi niistä tärkeimmistä, koska sen kautta hän sai hiottua Super Marion persoonallisuutta haluamaansa muotoon. Martinet oli nauhoituksen aikana tajunnut esimerkiksi, että Super Mario ei ole koskaan negatiivinen, vaan aina rohkaiseva ja kannustava. Alkuperäisessä käsikirjoituksessa olleet ”nyt ei mennyt hirveän hyvin”-kommentit kirjoitettiin hänen toivomuksestaan uudelleen muotoon, jossa ne kannustivat pelaajaa uskomaan itseensä ja yrittämään uudelleen.

Brian Fargon visio ei mennyt hukkaan, sillä opetuspeli yhdistettynä maailman suosituimpaan pelihahmoon oli voittava yhdistelmä. Peli myi maailmanlaajuisesti yli miljoona kopiota ja sai CD-ROM-version ohella myös jatko-osan, ennen kuin Philipsin karmeat CD-i-paskeet pelästyttivät Nintendon niin totaalisesti, että kaikki ulkopuoliset projektit pistettiin jäihin vuosiksi.

Projektilla oli miehelle myös henkilökohtaisia seurauksia, sillä Les Crane ei tiettävästi ollut kovin mielissään siitä, että hänen ystävänsä lainasi hänen ideaansa ja teki sen perusteella pelin, joka nousi kilpailemaan Cranen oman projektin rinnalle. On tosin todettava, että ”peli, joka opettaa kirjoitusta” ei todellakaan ollut mikään Cranen alkuperäinen keksintö ja lisäksi siinä missä Marion kirjoituspeli ylsi noin miljoonan kappaleen myynteihin, Mavis Beacon Teaches Typing on vuosien varrella ylittänyt kuuden miljoonan kappaleen myynnit. Ehkä Cranen ei siis kannattaisi valittaa ihan hirveästi.

Miikka Lehtonen

 

Lisää luettavaa