Alan Wake 2 on ensimmäisen puoliskonsa perusteella vuoden parhaita pelejä!

Lue arvostelijamme ensituntumat kotimaisesta Alan Wake 2:sta!

26.10.2023 16:00

Kotimainen Alan Wake 2 on kiistatta syksyn odotetuimpia pelejä, ja odotteluteemaan sopivasti arvosteluakin täytyy vielä odottaa hetken aikaa. Arvostelukappale saapui toimitukseen hiljattain, eikä aika yksinkertaisesti riittänyt mittavan pelin läpipeluuseen ennen embargon raukeamista. Niinpä tarjoilemme nyt pelin ensimmäisen puoliskon pohjalta saadut ensituntumat.

Lyhyt versio todella kiireisille ja syyhyävästä ostosormesta kärsiville lukijoille on, että Alan Wake 2 tuntuu kymmenen pelitunnin perusteella mestariteokselta, joka nostaa Remedyn tavaramerkiksi nousseen meta-henkisen tarinankerronnan aivan uudelle tasolle ja sisältää siinä sivussa yllin kyllin todella jännittävää ja pelottavaa kauhumeininkiä. Mutta sukelletaan hieman syvemmälle.

Pelin tarina pyörii jälleen Bright Fallsin pikkukaupungin ympärillä, mutta tällä kertaa tarina alkaa uuden hahmon, FBI-agentti Saga Andersonin, perspektiivistä. Anderson saapuu yhdessä Sami Järven kasvoja lainaavan parinsa kanssa kaupunkiin tutkimaan outoa rikosta, joka on tuorein tapaus pitkässä kulttimurhien sarjassa. Metsän siimeksistä löytyy alaston ruumis, jonka sydän on poistettu väkivaltaisesti, mutta myös paljon muuta outoa. Kaikki tuntuu jotenkin liittyvän 13 vuoden takaiseen selvittämättömään tapaukseen, jossa kuuluisa kirjailija Alan Wake katosi lomamatkallaan jälkiä jättämättä.

Olin itse myyty jo aivan alkumetreillä, sillä Alan Wake 2 tuntuu vihdoin olevan se peli, jota Remedy tavoitteli puheiden perusteella jo viimeksi. Siinä missä Alan Wake oli lopulta vain tarinavetoinen kolmannen persoonan räiskintäpeli, Alan Wake 2 on paljon hidastempoisempi. Anderson viettää paljon aikaa keräillen johtolankoja ja yhdistelee niitä päänsä sisäisessä mielen palatsissa.

Päätarinan ohella Bright Falls kätkee paljon muitakin mysteereitä. Metsän kultiksi itseään kutsuva lahko, Control-pelistä tuttu virasto Federal Bureau of Control ja muut tahot ovat jättäneet alueelle omia kätköjään, jotka eivät ole pelkkiä kerättäviä esineitä, vaan yleensä hieman suurempia pähkinöitä. Esimerkiksi Hallintavirasto on tutkinut sitä, miten tarinat voivat muokata fyysistä maailmaa, joten heidän pulmansa haastavat pelaajan tulkitsemaan pieniä satuja ja sitten toteuttamaan niitä konkreettisesti. Hauskaa vaihtelua!

Pelattavuuden tasapaino on keikahtanut puhtaasta kolmannen persoonan räiskinnästä kohti selviytymiskauhua. Vastaan tulee yhä varjoihin kätkeytyneitä vihollisia, jotka pelaaja voi heikentää taskulamppunsa avulla ja sitten räiskiä kumoon, mutta resursseja on nyt vähemmän. Niinpä joskus onkin paras vain juosta karkuun ja säästää ammukset ja paristot pahemman päivän varalle.

Suurin myyntiargumentti ainakin minulle on tarina. Alkutuntien jälkeen pelaaja vuorottelee Saga Andersonin ja Alan Waken rooleissa. Saga tutkii Bright Fallsin mysteerejä ja Alan yrittää saada päätään toimimaan ja muistaa, missä hän on ollut viimeiset 13 vuotta. Varsinkin Alan Waken osiot ovat todella herkullista metatason mättöä, ja ne yhdistelevät elementtejä alkuperäisestä Alan Wakesta ja Controlista. Esimerkiksi jo aivan pelin alkumetreillä pelaaja löytää itsensä Mr. Doorin juontamasta puheohjelmasta, jossa keskustellaan tarinoiden ja tarinankerronnan luonteesta.

Alanin painajaiset ovat todella surrealistisia kokemuksia, joissa pelaaja rämpii varjojen ja vertauskuvien täyttämässä maailmassa, jota pystyy muokkaamaan Alanin kirjailijanlahjojen avulla. Jälleen sen enempää spoilaamatta esimerkiksi aivan pelin alkumetreillä pelaaja on häilyvien varjojen ja valojen täyttämässä öisessä New Yorkissa etsimässä metroasemaa, joka kyllä näkyy kartalla, mutta jota ei tunnu fyysisesti olevan olemassakaan.

Koko peli on visuaalisesti todella iskevän näköinen, mutta varsinkin painajaisosiot – Alanin varjovankilassa tai Bright Fallsissa, jossa maailmojen välinen seinämä on hajoamassa – ovat aivan hillittömän komeita. Remedyn koodarit ja graafikot ovat luoneet huikean näköisiä efektejä ja painajaismaisemia, jotka nostattavat ahdistavaa ja pelottavaa tunnelmaa.

Puhutaanpa hetki myös teknologiasta. Pelasin itse valtaosan ajasta PlayStation 5 -versiota, joka nykytyyliin tarjoaa valinnan pehmeämmän ruudunpäivityksen ja korkeamman resoluution välillä. Ruudunpäivitysnopeutta painottava tila pyörii todellakin hyvin pehmeästi ja saavuttaa 60 FPS:n nopeuden joko jatkuvasti, tai käytännössä jatkuvasti. PlayStation 5 -versio näyttää myös todella hyvältä, joten konsolipelureiden ei tarvitse olla huolissaan kokemuksen laadusta.

Saimme myös pc-version, joka vaatiikin sitten koneelta runsaasti suorituskykyä. Oma Ryzen 5600x -prosessorilla ja RTX 3080 -näytönohjaimella varustettu koneeni pyörittää peliä Medium-asetuksilla pehmeästi, jos ei kytke säteenseurantaa päälle. Näillä asetuksilla peli näytti suunnilleen samalta kuin konsoliversio, eli “todella hyvältä”. En kuitenkaan pysty sanomaan, miten hyvin peli skaalautuu tästä alaspäin, mutta tuntuu siltä, että Remedyn ilmoittamat suositellut laitteistovaatimukset pitävät aika hyvin paikkansa.

Ensimmäisten pelipäivien jälkeen Alan Wake 2 on vanginnut mielikuvitukseni täysin. Haluaisin vain pelata sitä, mutta vielä merkittävämmin haluaisin myös puhua siitä muiden pelanneiden kanssa. Haluaisin istua puhumaan suosikkikohtauksista ja vertailemaan tekemiämme tulkintoja. Huomasiko toinen pelaaja tietyn viittauksen? Tai miten hän tulkitsi tietyn repliikin tai valomainoksen Alanin painajaiskaupungissa?

Onkin nyt jo selvää, että Remedy on Alan Wake 2:n myötä nostanut tarinankerrontansa aivan uudelle tasolle. Firman pelejä pitkään fanittaneena olen tietenkin hyvin iloinen siitä, että tiimi on päättänyt luoda oman suuremman Remedy-universuminsa, jossa Controlin keskipisteen kautta erinäisten pelien tarinat ja maailmat sulautuvat toisiinsa. Tuloksena on todella herkullista meininkiä, ja kutkuttavaa tarinankerrontaa.

Kun tähän lasketaan vielä todella nätti ulkoasu, erittäin toimiva ja sujuva pelattavuus sekä salaisuuksia ja mysteereitä tihkuva maailma, ollaan hyvin kovan pelikokemuksen äärellä. Sanotaan siis vaikka näin: jos Alan Wake 2 ei totaalisesti rähmää alastuloa jälkimmäisellä puoliskolla, kyseessä on todella vahva ehdokas minun vuoden pelikseni. Nyt pelatun perusteella suosittelisin siis pelin ostamista hyvin lämpimästi.

Miikka Lehtonen

Lisää luettavaa