Seuraavaksi esittelyssä oleva peli on alun perin ilmestynyt useilla alustoilla, myös pc:llä ja MACilla, mutta se tunnetaan parhaiten 8-bittisen Nintendon versiosta.
Shadowgate
Kehittäjä: ICOM Simulations
Julkaisija: Kemco
Laitteet: NES
Julkaisu: Japani 31.3.1989, USA 1989, Eurooppa 30.5.1991
Saatavuus: Hintaa pelillä on 10-20 euroa.
Vanhalla Nintendolla eli ”matolaatikolla” oli yllättävän monipuolisia pelejä, ollakseen niinkin vanha laite. Erittäin kovan vaikutuksen sekä grafiikoiltaan että pelattavuudeltaan minuun teki Shadowgate.
Seikkailu alkaa
Shadowgate on hahmon silmistä kuvattu seikkailupeli, jossa edetään ruutu kerrallaan. Grafiikoiden upea yksityiskohtaisuus pohjautuu siis siihen, että ruudussa ei ole mitään liikettä. Tehtävänäsi on mennä Shadowgate-linnaan kukistamaan paha Warlock, ennen kuin tämä päästää helvetin voimat valloilleen.
Käytännössä peli on aivan pelaajan omaan tahtiin etenevä ongelmanratkaisupeli. Pelaaja valitsee tekstikomennoista haluamansa toiminnon ja sen jälkeen tavaravalikosta käytettävän tavaran tai klikkaa kursorilla kohtaa ruudulla. Look-komennolla saa lisätietoa melkein mistä vain ruudulla näkyvästä asiasta, pelissä vietetään paljon aikaa tekstiä lukien, joko fiilistely- tai vinkkimielessä. Tavarat poimitaan varastoon toisella komennolla. Lisäksi pelaajalla on mahdollisuus avata ja sulkea ovia ja arkkuja, puhua linnan eri asukeille, tai sitten lyödä haluamaansa kohdetta. On syytä huomioida, että Hit-komento on eri asia kuin esimerkiksi Use-komento yhdistettynä miekkaan, jolloin pelaaja siis lyö miekalla.
Järki käteen
Pelin sadat pulmat ovat (melkein) kaikki ratkaistavissa pätevällä logiikalla. Tosin yhtenään pelaaja on jumissa, kun hyvää yritystäsi moukaroida jotain kohtaa seinässä tai yritystä liittää kahta tavaraa yhteen ei noteerata järkevänä toimintana. Mutta kunhan oikeat komennot ja tavarat yhdistyvät, tulee joka kerta klassinen ”olisihan se pitänyt tietää” -olo. Monesti pelin monipuolisuus myös yllättää, sillä pelaajalle ei esimerkiksi ensimmäisenä tule mieleen, että lattialla olevan maton voi polttaa pois ja löytää sen alta avaimen, jos siihen tökkää soihdulla. Toisaalta taas ei ole mahdollisuutta vain kurkata maton alle, mutta hei, onhan polttaminen aina jännittävämpää.
Aikanaan peliä mainostettiin NESin ensimmäisenä roolipelinä, mutta tämä varmaan juontui enemmänkin aihepiiristä, kuin mahdollisuudesta muokata omaa hahmoa. Shadowgate on point-and-click-seikkailupeli, vaikka peliä ei hiirellä klikkaillakaan. NESin ohjaimella pelattaessa homma tosin toimii aivan riittävän hyvin.
Erikoismaininta menee myös pelin musiikille, joka ovat minusta NESin parhaimmistoa heti Capcomin pelien jälkeen. Sävellyksiä ei tosin ole valtavan montaa, mutta kun pohtii päätänsä puhki yhdessä paikassa, tulee kunkin alueen teemamusiikki varmasti tutuksi. Myös kuolinmusiikki on loistava, mikä tekee Game Over -ruudustakin viihdyttävän. Ja hyvä niin, sillä kuolo korjaa useammin, kuin siitä jaksaa pitää lukua.
Synkkä viikatemies
Henki tosiaan lähtee useammilla tavoilla kuin edes luulisi olevan mahdollista. Mihin tahansa täysin viattomaan asiaan koskeminen saattaa avata ansaluukun pelaajan alla tai lohikäärme syöksee tulta päälle. Näihin ei voi mitenkään reagoida, pelaaja on yksinkertaisesti tehnyt virheen ja kuolema on tosiasia. Onneksi peli kuitenkin antaa aloittaa uudestaan heti edellisestä huoneesta, eli kyse ei ole mistään muusta kuin pienestä näpäytyksestä.
Myös huumoria on kuolemissa mukana, kuten ylläoleva vihreä mönjäkin varmasti kertoo. Kyseisessä tilanteessa ei kuole heti, kun avaa kaapin ja mönjä valuu pihalle, vaan vasta sitten, kun yrittää liikkua käytävän toisen pään uloskäyntiin.
Myös inventaarion molemmin puolin olevat soihdut voivat olla oikotie kuolemaan. Pelaajalla on oltava vähintään yksi soihtu palamassa koko ajan, ja mikäli soihdun päästää palamaan loppuun, kompastuu pelihahmo heti pimeässä ja halkaisee kallonsa. Toinen hieno tapa kuolla on kokeilla soihtua itseensä. Ensimmäisellä kerralla saa pieniä palovammoja ja toisella kerralla iho jo mustuu ja kupruilee. Jos pelaaja on päättäväinen ja tuikkaa itseään vielä kolmannen kerran soihdulla, on lopputuloksena täysi leimahdus. Ja sitten onkin aika katsoa taas tuttua ruutua:
Henkistä jatkoa
Shadowgate on itse asiassa tekijänsä ICOM Simulationsin kolmas vastaava peli. Sen edeltäjiä olivat dekkaripeli Deja Vu ja kummitustalopeli Uninvited, mutta nämä käännettiin NESille vasta Shadowgaten saaman suosion jälkeen. Kaikki hienoja seikkailupelejä, mutta erityisesti Shadowgate kuuluu jokaisen NES-harrastajan pelikirjastoon.
