Uncharted: Legacy of Thieves Collection -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden maaliskuun numerossa 231. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Varkaita äidin oomme kaikki
Sony jatkaa viime sukupolven hittipelien ehostamista nykyraudalle. Tällä erää natiivin PS5-version ovat saaneet Naughty Dogin vallan mainioiksi todetut Uncharted 4: A Thief’s End– ja Uncharted: The Lost Legacy -seikkailut, joita yli viiden vuoden ikä ei paina juuri lainkaan. Vauhdikkaat toimintaseikkailut äärimmilleen puskenut kaksikko on pakattu vieläpä näpsäkkään Legacy of Thieves Collection -pakettiin, josta on tosin poistettu kummallekin pelille yhteinen moninpeli. Kokoelma keskittyy puhtaasti pelien pääantiin eli elokuvamaisiin tarinakampanjoihin.
Neljäs Uncharted päätti charmantin veijarivaras Nathan Draken tarinan, kun taas tiiviimpi The Lost Legacy -sivuseikkailu nosti fanisuosikki Chloe Frazerin ensimmäistä kertaa päätähdeksi. Pelillisesti molemmat seikkailut on veistetty hyvin samasta puusta, sillä ne hiovat kiipeilyä, suojapohjaista räiskintää ja kepeää pulmanratkontaa yhdistelevän aarteenmetsästyksen kaavan monin paikoin huippuunsa. Täysin omana piirteenään kaksikko toi kuvioihin ripauksen avonaisempia pelialueita, joita voi tutkia jeepillä ajellen, sekä monipuolisti kiipeilyä naskalilla ja koukulla varustetulla köydellä. Pieneltä tuntuvat lisäykset onnistuivat kasvattamaan erityisesti elokuvamaisten toimintakohtausten skaalaa entistä henkeäsalpaavammaksi.
Siinä missä pelilliseltä anniltaan seikkailut ovat sarjan syvällisimpiä ja monipuolisimpia, niiden tunnelmalliset ja tarinalliset painopisteet ovat jo keskenäänkin hyvin erilaisia. Siinä missä Uncharted 4 yrittää luoda tunteikkaan ja suuren kokoluokan lopetuksen edeltäneelle trilogialle, The Lost Legacya voisi monin paikoin kuvailla sekoitukseksi sarjan parhaita hetkiä uuteen kontekstiin muotoiltuna. Uudesta näkökulmasta huolimatta Chloen tiiviimpi seikkailu onnistuu tavoitteessaan Nathanin koitosta paremmin.
Tästä voineekin aistia, etten muiden tavoin lämmennyt täysin Uncharted 4:n tarinalliselle annille, rytmitykselle tai hahmojen totisemmalle tyypittelylle. Ruoriin tarttuneiden The Last of Us -vetäjien draamantaju poikkeaa sarjan alkuperäisen kipparin Amy Hennigin tyylistä sen verran merkittävästi, ettei Uncharted 4 imaise kunnolla mukaansa ennen kuin tarina ottaa itsensä kiinni mittavan takaumaosion jälkeen. Alkuperäisen trilogian Viimeisestä ristiretkestä ottamien veijarimaisten vaikutteiden tilalla onkin turhan usein arkisempi sävy. Kaikkien aikojen merirosvoaarteen lisäksi panoksena ovat myös Nathanin avioliitto ja tyhjästä kuvioihin pöllähtävän velipoika Samin henki.
Makuasiahan tämä toki on, mutta sävyeron takia Samin ja Naten veljesdynamiikka ei mittavasta pohjustuksesta huolimatta herätä erityisen suurta tunteenpaloa, vaikka sen pitäisi olla koko tarinaa ajava voima. Jopa keskeinen konnakaksikko on sen verran väljähtänyt, että niistä Nadine Ross onnistuu jäämään mieleen vasta Chloen aisaparina Lost Legacyssa. Onneksi kokonaisuus jää molemmissa peleissä silti voiton puolelle.
Jo PlayStation 4:llä naurettavan upealta näyttäneisiin peleihin on luonnollisesti ympätty ne oleellisimmat PS5-versioilta odotetut elämänlaatuparannukset. Siinä missä alkuperäiset PS4-versiot pyörivät alkujaan 1080p-resoluutiolla tasaisesti 30 ruutua sekunnissa, Legacy of Thieves Collection kykenee samaan natiivissa 4K-resoluutiossa. Myös sulavampaa 60 fps:n ruudunpäivitystä pienemmällä resoluutiolla painottava suorituskykytila on mukana. Kolmantena vaihtoehtona on 120 hertsin tila, johon pelikäytössä ollut televisio ei tosin taittunut lainkaan.
Molemmat testatuista asetuksista toimivat juuri lupailemillaan tavoilla, joten kumpaakin tilaa voi suositella varauksetta. Tavoitellussa ruudunpäivityksessä ei ole havaittavissa huomattavia notkahduksia edes hektisimmissä ja näyttävimmissä toimintakohtauksissa. On silti myönnettävä pelikokemuksen itsessään hyötyvän enemmän ruudunpäivitystä kohentavasta suorituskykytilasta, sillä se tuo suojapohjaiseen räiskintään lisänokareen tarkkuutta ja sulavuutta. Etenkin aseilla tähtääminen on sujuvampaa, vaikkei se suoranaisesti epätyydyttävää suuremmallakaan resoluutiolla ole.
Myös ruudulle piirtyvissä tekstuureissa ja ylipäätään ympäristöjen yksityiskohdissa on havaittavissa maltillisia kasvojenkohotuksia PS4-versiosta, mikä rehevöittää kokonaisilmettä aavistuksenomaisesti. DualSense-ohjaimen tärinää ja liipaisinten vastetta hyödynnetään hienovaraisesti ja luonnollisen oloisesti.
Ei liene siis yllätys, että Uncharted: Legacy of Thieves Collection on etenkin uusille tulokkaille paras tapa kokea kaksi suorastaan upeaa toimintaseikkailua. Sulavampi kokemus tekee uudelleenpeluusta mieluisan myös konkareille – tarinallisista mieltymyksistä huolimatta.