Tokyo Jungle

En muista, milloin olisin kironnut pelin parissa näin voimakkaasti.

9.10.2012 03:45

Vielä minä perkeleeni kesytän

Sony on julkaissut kiitettävästi massasta erottuvia ja erilaisia pelejä. Tässä on jälleen yksi varma kulttiklassikko. Tokyo Junglessa selviydytään ihmisistä tyhjentyneen Tokion kaduilla kääpiöpystykorvana, alligaattorina, kananpoikasena tai vaikkapa velociraptorina.

Elikot on jaettu raa’asti kahteen kategoriaan, joiden pelityylit poikkeavat toisistaan. Lihansyöjien tulee metsästämällä pitää itsensä kylläisenä, kun kasvissyöjillä pelaaminen muistuttaa enemmän hiiviskelypelejä ruokaketjussa korkeampia pitkin puskia väistellessä. Kaikkia eläimiä yhdistää nälkään kuoleminen ja liian vaarallisille vastustajille uhittelun tappavat seuraukset.

Tajuton konsepti on vieläpä kääritty arcademaiseen haastepatteristoon, joiden suorittamisella kerrytetään pistetiliä. Pinnoilla taas voi hankkia metsäkauriilleen bikinit, punaiset kengät, tyylikkään huivin tai muuta normivarustusta. Vaatetus nostaa eläimen taisteluvoimaa, elinvoimaa ja nälänkestoa, kuinkas muutenkaan.

Tokyo Junglelle on annettava tunnustusta sen omaperäisestä ideasta ja älyvapaasta toteutuksesta. Valitettavasti hermoni eivät kestäneet pelattavuutta. Kuppaisen grafiikan vielä sietää, mutta järjettömän vaikea ja anteeksiantamaton pelimekaniikka on liikaa. Kun on kerrankin selviytynyt hengissä pitkään ja Tokion pimeillä kaduilla pamahtaa vastaan vihainen tiikeri, on fiilis porsaalla paetessa aidosti ahdistava ja kuoleman pelko käsin kosketeltava. En muista, milloin olisin kironnut pelin parissa näin voimakkaasti.

Koko Survival-tilan joutuu kuolon koittaessa aloittamaan aina alusta, aivan samasta paikasta, ja toistamaan kaikki ne samat haasteet kuin kymmenillä kerroilla aikaisemminkin. Takaraivossaan vain toivoo, että tällä kertaa matka jatkuisi edes hieman pidemmälle.

Onneksi eläimillä voi sentään pariutua, jolloin kehityksen rippeet siirtyvät sukupolvelta toiselle tehden seuraavasta yrityksestä piirun verran helpompaa. Se ei kuitenkaan auta, sillä teletappimainen toisto vain turhauttaa ja pelaaminen herpaantuu. Ja taas korjaa kuolo.

Uuden pelattavan ja lisäeläinten avaaminenkin on käsittämättömän raskasta. Toki tälle latauspelille saa uhrattua kymmeniä tunteja, mikäli hermot ovat terästä, mutta tarinatilaa edistääkseen on selviytymistilaa hakattava armotta. Tarinanpätkät eivät edes ole kovin ihmeellisiä ja lähinnä masentavat kokemusta entisestään.

Tokyo Jungle kuuluu kuitenkin peleihin, joita ei kannata ohittaa. Se on infernaalisen hankala, kiittämätön ja ruma. Viimeistä adjektiivia lukuun ottamatta niin olivat myös Dark Souls ja Demon’s Souls, mutta kyllä niillekin pelaajia löytyi. Minun hermoni eivät tätä toistoa kestä, vaikka olenkin taas menossa ”viimeistä kertaa” läpäisemään edes yhden eläimen kaikki haasteet…

6/10
KehittäjäC.A.M.P., Crispy's
JulkaisijaSony
Pegi-ikärajatK-12
Lisää luettavaa