Kapulat kouraan
Unohda Rock Band ja Guitar Hero – Taiko no Tatsujin on täällä! Legendaarisen japanilaisen kolikkopelirummuttelun olemusta muhkeine lyömäsoittimineen ja korvia huumaavine sointuineen on vaikea simuloida kotisohvalla, mutta yrittänyttä ei laiteta. Pelisarjan edellisestä visiitistä läntiselle pallonpuoliskolle on vierähtänyt jo miltei viisitoista vuotta, joten aika lieneekin kypsä uudelle tulemiselle.
Toisin kuin vuonna 2004, Taiko no Tatsujin: Drum ’n’ Fun luottaa tällä kertaa täysin tavaramerkikseen muodostuneeseen isänmaalliseen ylpeyteen. Alkuperäinen ääniraita sekä J-popia ja pelimusiikkia pursuava musiikkikattaus on säilytetty tässä länsijulkaisussa sellaisenaan, ja pelin visuaalinen ilotulituskin tuntuu kulttuurisidonnaisemmalta kuin koskaan. Tämä on se Taiko, jonka kolikkopelejä pelanneet tunnistavat.
Pelin päävetonaula on luonnollisesti sen klassinen rytmipelitila, joka tarjoaa pelaajille noin 70 kappaleen edestä tiukkaa takomista. Kahta eri lyöntityyliä vuorotteleva Taiko voi tuntua virtuaalikitaroiden viiteen kieleen tottuneista alkuun turhan yksinkertaiselta, mutta kierrosten kasvaessa ja poljennan nopeutuessa taitavampikin soittaja sekoilee otteissaan helposti.
Drum ’n’ Fun käyttää Switchin monimuotoisuutta hyväkseen tavalla, johon harva peli pystyy. Pelin kylkiäisenä myytävän rumpuohjaimen lisäksi tahtia voi lyödä Joy-Coneilla, ohjaimen napeilla ja kosketusnäytöllä, eikä meno hidastu käsikonsolitilaan siirryttäessä piiruakaan. Ohjaustavoista luonnollisimman tuntuinen vaihtoehto, Switchin muutoin varsin vaikuttava liikeohjaus, tuntuu tarkoitukseen kuitenkin turhan epätarkalta, ja ohjainten ja television välinen viive lisää ahdistusta.
Liikeohjauksen puutteet ottavat aivoon erityisen paljon Drum ’n’ Funin moninpelitilassa, joka olisi muutoin omiaan nostamaan julkaisun Switchin parhaiden bilepelien joukkoon. Vaihtelevasti vastakkain, joukkueissa tai yhtenä joukkona pelattavat minipelit tuntuvat turhan helpoilta nappiohjauksella pelattuina, mutta Joy-Conien heiluttelu ei herätä kuin bilekansan keskistä närää. Itsenäisesti arvioituina minipelit ovat kuitenkin Rhythm Paradise -henkisine outouksineen varsin viihdyttäviä ja toistoa hyvin kestäviä.
Virallinen erikoisohjain ei päässyt toimituksen testiin, mutta ei ole vaikea kuvitella, etteikö Taiko no Tatsujin olisi kotioloissakin parhaimmillaan fyysinen rumpu tukenaan. Paketilla on hintaa kuitenkin tuplasti pelkän pelin verran, joten jokaisen lienee punnittava tarkoin, kuinka suuren sijoituksen arvoisena piiruntarkkaa pelikokemusta pitää.
Puutteineenkin Taiko no Tatsujin: Drum ’n’ Fun on Switchin vaatimattoman rytmipelikirjaston vetovoimaisimpia tapauksia puhtaasti pirteän olemuksensa ja vaihtoehtoisen musiikkitarjontansa ansiosta. Häpeämätön Japani-ilottelu uponnee tarkoin valittuun kohdeyleisöön lännessä kuin kuuma veitsi voihin, mutta muidenkaan ei ole syytä vierastaa uutta tuttavuutta eksoottisesta aihepiiristä huolimatta. Sekaan vain!