Lumivuoren valloitus

Lumilautailu on hieno laji: lumiset jylhät maisemat, pöllyävä puuteri, hurjat luonnon muokkaamat mäet ja rinteet, joissa voi toteuttaa hurjapäisiä temppuja. Tällainen laji kääntyy mainiosti videopeliksi, mutta ikävä kyllä erinomaiset lumilautailupelit ovat olleet kortilla erityisesti viime vuosina. SSX on toki hyvä, mutta ei varsinaisesti edusta mitään realistista tai edes melkein realistista snoukkailua. Sitä edeltänyttä hyvää lumilautailua oli Xboxin loistava Amped-sarja, jonka kaksi ensimmäistä osaa olivat tiukkaa tavaraa. Amped 2 ilmestyi jo vuonna 2003, joten realististen lumilautailujen kuiva kausi on ollut pitkä.

Koska lumilautailu ei ole enää samanlainen trendi kuin vuosituhannen vaihteessa, ei myöskään Steep luota pelkän laudalla horjumisen voimaan. Vaikka valtaosan ajasta vietinkin lumilautaillen, Steep ei missään nimessä ole pelkkä lumilautailupeli. Se on enemmän tutkimusmatkailu jylhään vuoristoon, jossa tarkoituksena ei ole vetää pelkkiä nosegrabeja 1 080 asteen hypyillä, vaan valloittaa korkeimmatkin huiput, löytää upeimmat rinteet ja olla lumisten vuorten kuningas.

Pelin keskeinen ajatus on, että pelaaja voi valita itse itselleen parhaan lähestymistavan. Jos olet enemmän suksien ystävä, voit lasketella perinteiseen tyyliin. Kaikkein hengenvaarallisimmat temput tehdään liito-oravan asussa, jolloin vauhti nousee parhaimmillaan ihan järkyttäväksi, kun taas varjoliitoon tarkoitettu laskuvarjo tarjoaa rauhallisemman tavan seikkailla vuorilla ja valloittaa huippuja.

Steep on kaunis peli. Teknisesti se on upeimpia näkemiäni nykysukupolven pelejä. Valtavan kokoiset Alpit ovat täysin pelaajan tutkittavissa, eikä missään tule vastaan lataustaukoa tai edes ruudunpäivityksen notkahtelua. Koskematon hanki näyttää uskomattoman hienolta, ja horisontissa siintävät jäiset huiput kohottavat tunnelmaa. Aito lumiurheilun fiilis on todella vahva.

Peli ei pakkosyötä mitään musiikinrenkutusta. Lasketellessa yksin Alppien huipuilta alas kuuluuvat vain ja ainoastaan lumen narskuminen laudan tai suksien pohjissa, korvissa ujeltava tuuli ja satunnaisten eläinten äänet. Tästä snoukkaamisessa tai skimbaamisessa on oikeastikin kyse! Lumi pöllyää, kun lautailija laskee rinteet ja mäet taitavasti alas, hyppää hyppyreistä, väistää puut sekä kalliot ja kiihdyttää huimaan syöksyyn. Tunne on mahtava.

Toki Steepissä on kaupallisempikin puoli. Se on selvää heti pelin alkupuolella, kun pelaaja hyppää Red Bull -helikopterista ulos, ottaa kunnon hörpyn Red Bullia ja osallistuu Red Bull -temppukisaan. Mutta ei se mitään, sillä tämäkin on osa extreme-urheilua: energiajuomamainoksia, temppuhyppyreitä, tyylikästä musiikkia ja merkkivaatteita.

Ehkä naurettavimpia hetkiä ovat uusien vuorten esittelyt. Nämä lumiset vuoret puhuvat itse ja kertovat oman historiansa sekä esittelevät parhaat paikat kameran kierrellessä niiden ympäri. En tiedä, kenen idea tämä on ollut tai mitä sillä on haettu, mutta minussa se ainakin aiheutti silmien pyörittelyä ja vaivaannuttavaa hymyilyä.

Steep alkaa lyhyellä opastuskierroksella, jonka jälkeen pelaaja on omillaan suuressa maailmassa. Muutaman hurvittelulaskun jälkeen haasteita ja kisoja on melko hankala ja kömpelö löytää maailman kartalta. Lasketteluhaasteet ovat hyviä, mutta ne olisivat melko pienellä vaivalla voineet olla ihan poskettoman hyviä. Peliin on luotu hengästyttävän upea maailma, mutta silti temppukisat on rajattu lyhyisiin pätkiin, joissa temppuja pitää vääntää hirvittävällä kiireellä. Nopeuskisat ovat myös pääosin todella laadukkaita, mutta usein nekin olisi voinut sijoittaa paljon paremmin ja ennen kaikkea ne olisivat voineet olla pidempiä. Valtavan vuoriston tuomat mahdollisuudet jäävät ikävästi turhan vähälle käytölle.

Steep lupaa, että pelaaja saa valita itselleen sopivan tavan pelata, oli se sitten varjoliitoa, liitopuvulla lentelyä, lumilautailua tai suksilla laskettelua. Silti kaikkien urheilumuotojen haasteet on pelattava, jos haluaa edetä pelissä. Erityisesti varjoliitohaasteet kävivät tylsiksi, sillä laskuvarjolla liitely on hidasta ja haasteet tylsiä. Tämän urheilumuodon olisi voinut jättää ihan minimiin, vaikka pelkkään maailman tutkiskeluun. Miksi luvataan, että pelaaja saa valita mieleisensä tyylin, jos kuitenkin kaikki on pakko suorittaa?

Pelattavuus on pääosin hyvää, jopa loistavaa, mutta parannettavaa löytyy rutkasti. Pelissä ei voi grindata, ja voltit ja spinnaukset ovat melko hyvin toteutettuja, mutta turhan helppoja. Isommissakin hypyissä pystyssä pysyminen on hieman liian automatisoitua, mutta vaikeuttakin toki riittää. Esimerkiksi hankalimmissa temppukisoissa rinteet ovat niin kallioisia ja kivisiä, että sopivan reitin löytäminen vie aikaa ja yrityksiä. Liitopukutehtävissä on myös muutama kimurantti haaste, joissa tuhatta ja sataa lentävä hurjapää pitää ohjastaa pikkiriikkisten kalliosolien läpi.

Pelin parasta antia ovat haasteet, joissa vuorelle on sijoitettu muutama maali, jotka pelaajan täytyy löytää. Tyyli on vapaa, mutta joihinkin maaleihin pääsee huomattavasti helpommin liitovarjolla kuin suksilla. Nämä tehtävät tarjosivat juuri sellaista haastetta, jossa Steepin upea vuoristo ja monipuoliset urheiluvaihtoehdot pääsevät oikeuksiinsa.

Steep vaatii jatkuvan verkkoyhteyden, ja rinteillä törmääkin usein muihin pelaajiin, joiden kanssa voi ryhmäytyä ja tutkia vuoristoa. Yksinpelaajien ei kuitenkaan tarvitse ystävystyä muiden pelaajien kanssa, vaan pelissä voi edetä omassa ylhäisessä yksinäisyydessäänkin. Mutta vaikka et välittäisikään muista ihmisistä, vaatii peli silti verkkoyhteyden, joten jos nettiä ei ole, et pelaa Steepiä. Yhtenä iltana en päässyt palvelimelle, jolloin pelaaminen jäi haaveeksi. Pelin lataaminen kestää myös normaalia peliä kauemmin, ja jos olet pelissä jouten liian pitkään, yhteys katkeaa, jolloin latausrumban joutuu suorittamaan uudelleen.

Steep yrittää luoda itselleen mahdollisimman suuren kohderyhmän äärimmäisellä monipuolisuudellaan. Kuitenkin voisin kuvitella, etteivät lumilautailupuristit arvosta liitovarjotehtäviä, eivätkä temppuihin mieltyneet pidä tutkimusmatkailusta, fiilistelijöihin taas eivät iske Red Bull -pistehaasteet ja niin edelleen. Jos taas sattuu olemaan niin kuin minä, joka pitää aikalailla tästä kaikesta, Steep voi olla jopa erinomainen peli.

Vaikka Steepissä on iso kasa kauneusvirheitä, siinä on kuitenkin myös omat loistavat puolensa, kuten mykistävän upea pelimaailma, laadukas ja monipuolista sisältöä, tunnelmaa, asennetta ja seikkailua. Tästä syystä se on yksi viime aikojen suosikkipelejäni.

8/10
KehittäjäUbisoft Annecy
JulkaisijaUbisoft
PeligenretUrheilu
Pegi-ikärajatK-12
Pegi-merkinnätKiroilu, Väkivalta
Lisää luettavaa