Ryhmäräiskintää ja läjäpäin huteja

Myönnetään se nyt suoraan. Olen alkanut hieman katkeroitua PlayStation VR:n pelitarjontaa kohtaan. Resindent Evil 7: Biohazard on vielä kokematta virtuaalilaseilla, mutta miltei kaikkea muuta keskeistä on tullut kokeiltua, eikä Batman: Arkham VR:n kaltaista ahaa-elämystä ole sen koommin tullut vastaan. Star Trek: Bridge Crew’ta odotellessani kuulin tulevasta Starblood Arenasta, jonka oletin markkinointimateriaalin perusteella olevan Battlebornen ja EVE: Valkyrien sekoitus – ja ihan vain positiivisessa mielessä. Peliteknisesti jälkimmäinen on mukiinmenevä lentosimulaattori PSVR:llä, joten pidin sitä lähtökohtaisena standardina.

PSVR:n kautta pelaamisessa ensimmäinen huolenaihe on visuaalinen ilme. Starblood Arena on ilmeeltään sarjakuvamaisen värikäs, ja taisteluissa käytettävät alukset ovat ulkoasultaan lelumaisen kekseliäitä. Erilaiset hahmot ovat nekin persoonallisia, joskin konkreettisia eroja eri pilottien välillä ovat heidän käyttämänsä alukset ja niiden tulitustilat sekä erikoisiskut, jotka latautuvat muita pelaajia ampumalla. Ammuskelun perusasiat oppii nopeasti, mutta pelituntuman painottomuus ei luo tunnelmaa kunnollisesta räiskinnästä. Kaikki vain rullaa eteenpäin varsin mitäänsanomattomien efektien säestämänä. Pelkistetty yksinpeli on arvaamattomien tekoälypilottien seassa lentelyä, mikä vain korostaa puuduttavaa pelituntumaa ja sitä tietyn asenteen puuttumista. Varsin nopeasti huomasin, että Starblood Arena on vain yksinkertaisesti tylsä.

Pelaaja istutetaan lyhyen esittelyosion jälkeen ensimmäiseen alukseen, ja tässä vaiheessa kaikki näytti vielä suhteellisen lupaavalta. Alus liikkuu kolmiulotteisesti hieman helikopterin tavoin, mutta se toiseksi suurin päähuolenaihe eli pahoinvointi ei nostanut päätään kuin lievästi testisessioitteni aikana. Jos PSVR:n toinen areena-ammuskelu RIGS aiheutti kunnolla liikepahoinvointia ja EVE: Valkyrie puolestaan ei ollenkaan, Starblood Arena sijoittuu näiden kahden väliin sopeutumiskyvystä riippuen.

Starblood Arena -arvostelu

”Varsin nopeasti huomasin, että Starblood Arena on vain yksinkertaisesti tylsä.”

Starblood Arena -arvostelu

Sony rummutti Starblood Arenaa moninpelivoittoisena ja koordinoituun tiimityöskentelyyn nojaavana ammuskelupelinä, jonka lähin vertauskohde olisi verkkomoninpelien kuninkaallinen, Blizzardin huippusuosittu Overwatch. Odotin siis uusien hahmojen tai alusten opettelua erikoiskykyineen ja moninpeliin runsaasti taktisia elementtejä, kuten tukikykyjä ja toisten pelaajien parantelua. Opettelin aluksi Overwatchiakin parantajana, joten se olisi looginen paikka aloittaa. Sitten paljastui, ettei Starblood Arenassa ole varsinaisia parantajia tai tukiluokkaa, vaan jokainen ohjattava alus pilotteineen on vastustajan tuhoamiseen keskittyvä hävittäjä. Se siitä vertauskohteesta sitten.

Starblood Arenan varsinainen painopiste eli moninpeliräiskintä verkossa on puitteidensa puolesta kunnossa. Kenttiä on tusinan verran, ja niillä tuntuu useimmilla olevan oma persoonallisuutensa. Moninpelissä opin pian oman keskenään kommunikoivan tiimin merkityksen, sillä parhaiten pärjäävät ne joukkueet, jotka keskittyvät puolustamaan yhtä kenttien läpi kiemurtelevista käytävistä. Ahdas tila miinoitetaan täyteen, ja sinne yrittävät vastustajat teurastetaan yhteistuumin armotta.

PSVR:n tyhjän julkaisuaikataulun harvoja potentiaalisia valopilkkuja edustava Starblood Arena lupasi tuoda Overwatchin tyyliset ottelut virtuaalitodellisuuteen. Lopputulos on kuitenkin lähempänä flipperiä kuin taktista tiimityöskentelyä. Arvosanaa laskee myös se, että pelien löytäminen oli koko testisession ajan hidasta. Jopa kymmenien minuuttien mittaiset odotusajat olivat tavallisia.

5/10
PeligenretToiminta
JulkaisualustatSony PlayStation 4
Pegi-ikärajatK-12
Pegi-merkinnätKiroilu
Lisää luettavaa