Hämis-fanien unelmapeli
Spider-Man eli kotoisammin Hämähäkkimies on yksi maailman suosituimpia ja tunnetuimpia supersankareita. Peleissäkin seittisinko on seikkailut jo vuosien ajan, mutta niiden laatu on heitellyt melkoisesti. Harva niistä on saavuttanut saman tason kuin vuoden 2005 Spider-Man 2, jota pidetään edelleen yhtenä parhaista Hämis-peleistä. Näistä peleistä on aiemmin vastannut lähinnä Activision, mutta lisenssi on viimein vaihtanut omistajaa ja uusi Spider-Man nähdään siksi vain PlayStation 4:llä. Tekijänä toimii muun muassa Spyro the Dragon-, Ratchet & Clank- ja Sunset Overdrive -pelit tehnyt Insomniac Games, joten hyvää on lupa odottaa.
Insomniacin Spider-Man ei onneksi ole taas uusi syntytarina. Pelin alkaessa Peter Parker on sinkoillut sinipunaiset trikoot yllään New Yorkissa jo kahdeksan vuoden ajan. Heti kättelyssä käydään lopullinen yhteenotto rikollispomo Wilson ”Kingpin” Fiskin kanssa ja toimitetaan tämä häkkiin. Sankarimme ei kuitenkaan voi hengähtää uuden uhan nostaessa päätään kaupungissa, eikä Kingpinkään ole vielä aivan kokonaan poissa kuvioista. Siviilipuolella Peteriä pitää kiireisenä työ tohtori Octaviuksen tutkimusapulaisena tämän teknologiayrityksessä sekä May-tädin auttaminen tämän työssä kodittomien tukikeskuksessa.
Pelaaminen koostuu tarina- ja sivutehtävien pelaamisesta sekä kaikenlaisesta vapaammasta pikkupuuhasta Manhattanin alueella. Se on mallinnettu peliin hämmästyttävän tarkasti ja yksityiskohtaisesti, joten sen katujen yllä ja pilvenpiirtäjien välissä seittien varassa singahtelu on äärimmäisen huikeaa ja näyttävää. Samaa on nähty jo Activisionin omissa Hämis-peleissä, mutta nykysukupolven teknologialla kaupunki on toteutettu sellaisessa mittakaavassa ja loistossa, joka ei aiemmin ole ollut yksinkertaisesti mahdollista. Pelistä välittyykin selkeä rakkaus New Yorkin kaupunkia kohtaan.
Sivupuuhasteluun sisältyy kaupungin kuuluisen maamerkkien valokuvaamista. Ilmeisimpien paikkojen lisäksi mukana on lisäksi 50 salaista kohdetta, jotka pelaajien pitää bongata itse. Ne kaikki eivät ole pelkästään oikeita nähtävyyksiä, vaan mukana on myös runsaasti sarjakuvista tuttuja paikkoja, kuten tohtori Strangen talo, Avengers Tower, Alias Investigations -toimisto ja superkonnien kokoontumispaikkana tunnettu Bar With No Name.
Sama panostus näkyy myös itse pääsankarissa. Hämähäkkimiehen ulkoasu on upean yksityiskohtainen ja animaatio äärimmäisen sulavaa seitin varassa singahdellessa, taistellessa tai seinillä kiipeillessä. Kaltaistani sarjisnörttiä lämmittää etenkin se, että silmillä erottaa selvästi Hämiksen eri asujen pintamateriaalien erot. 25 eri asua tarjoavat mielenkiintoisen katsauksen sankarimme monipuoliseen historiaan. Asuja ovat muun muassa Iron-Spider, Spider-Man 2099, Spider-Punk ja Big Time -tarinakaaren häiveasu. Asut eivät ole myöskään pelkästään kosmeettisia, sillä suurin osa niistä omaa jonkin superkyvyn, josta on apua taisteluissa. Asuja ja superkykyjä voi onneksi yhdistellä mielensä mukaan, kunhan ne on ensin vain avattu.
”Kaltaistani sarjisnörttiä lämmittää etenkin se, että silmillä erottaa selvästi Hämiksen eri asujen pintamateriaalien erot.”
Pelin taistelu on hyvin reaktiopohjaista mutta pidemmän päälle myös yllättävän taktista. Alussa käytössä on vain perusliikkeitä ja perusseitti, mutta kokemustasojen myötä voi avata uusia hyökkäyksiä ja kykyjä kolmesta eri taitopuusta. Lisäksi pelin edetessä kehitetään seittisinkoja ja niiden seittejä sekä muita apuvälineitä. Niiden myötä pelaajalle kasvaa melkoinen liike- ja kykyarsenaali, joilla voi hallita taisteluita mielensä mukaan – alun lievä voimattomuus unohtuu nopeasti.
Taistelu tavoittaa täydellisesti Hämähäkkimiehen kykyjen luonteen, eikä se edes vaadi liiallista sorminäppäryyttä huikeiden väistöjen, lentävien liikesarjojen, nopeiden kombojen ja näyttävien hyökkäysketjujen suorittamiseksi. Valitettavaa on lähinnä vain siinä, että kameralla on ajoittain vaikeuksia pysyä ketterän sankarin perässä.
Kaikenlaisella pikkupuuhastelulla ja sivutehtävillä, kuten Oscorpin tiedeasemilla, Taskmasterin haasteilla, Peterin vanhojen reppujen keräämisellä tai konnatukikohtien puhdistamisella, on myös oikeaa merkitystä, sillä niistä saatavilla merkeillä ostetaan uusia asuja ja kehitetään Hämiksen seittisinkoja sekä muita apuvälineitä. Näin mikään niistä ei tunnu turhalta, ja ne lisäävät hyvin pelin monipuolisuutta. Turhin vastaan tullut sivuaktiviteetti lienee erään kodittoman lemmikkipulujen pyydystäminen. Pelattavuudessa on joka tapauksessa hyvää ja riittävää vaihtelua läpi koko pelin.
Koko paketti pysyy hyvin kasassa kiitos erinomaisen käsikirjoituksen, joka ymmärtää täsmälleen, mistä Hämähäkkimiehessä ja Peter Parkerissa on kyse. Se on tasapainoilua siviiliminän ja supersankarin velvollisuuksien välillä. Se on vitsailua maskin takaa ja aitoa halua auttaa ihmisiä. Se on suuren voiman mukanaan tuomaa vastuun kantamista. Peli muistaa hyvin myös sen, että Peter Parker ei ole pelkkä supervoimainen ihminen vaan nerokas tiedenörtti, joka rakentaa itse omat apuvälineensä ja keksii ratkaisuita ongelmiin tieteelliseltä pohjalta. Käsikirjoitusta tukee hyvin kautta linjan loistava ääninäyttely.
Hämis-faneille peli tarjoaa myös lukemattomia viittauksia ja nimiä, joista toiset ovat pelissä esillä näkyvimmin, toiset taas vähemmän. Näihin kuuluvat muun muassa Mary Jane, Miles Morales, Musta Kissa, Tärisyttäjä, Silver Sable, Norman Osborn ja monet muut. Ikuisesti äkäinen J. Jonah Jamesonkin on läsnä omalla radio-ohjelmallaan, jossa hän löytää kaikkiin kaupungin ongelmiin syyksi aina Hämähäkkimiehen. Hyvä rytmitys kuljettaa tarinaa ja sivujuonia mukavasti eteenpäin kohti loppurytinöitä, ja matkan varrelle mahtuu muutama pikku yllätyskin. Tosin esimerkiksi tohtori Octaviuksen kohtalon arvaavat muun muassa kaikki jo alkumetreillä.
Spider-Man on kautta linjan hiottu ja hyvin toteutettu peli, joka on täsmälleen sankarinsa näköinen ja kaltainen. Sen merkitys Hämähäkkimiehelle peleissä on sama kuin Arkham Asylumilla oli Lepakkomiehelle. Aivan samanlaiselle mestariteostasolle se ei kuitenkaan ihan pääse, sillä siinä missä Arkham Asylum oli ensimmäinen laatuaan, Insomniacin Spider-Man rakentuu sille perustalle, jonka Spider-Man 2 aikoinaan valoi. Sen se toki tekee paremmin kuin koskaan ennen, ja kokonaisuus on täydellisin koskaan nähty Hämähäkkimies-pelikokemus.