Meren hyiseen syliin
Nuori Merryn-tyttönen asuu meren rannalla yhdessä kalastajaisänsä kanssa. Kahden hengen perheellä ei ole kuin vuotava katto ja toisensa, mutta heille se riittää. Sitten eräänä iltana Merrynin isä ei palaa mereltä. Järkyttynyt pikkutyttö saa näyn merenpinnan alle vangiksi vajonneesta isästään, kääntää pelkonsa voimavaraksi ja rakentaa itselleen sukellusveneen yhdessä yössä. On aika sukeltaa syvyyksiin.
Song of the Deep lukeutuu niin kutsuttuun metroidvania-lajityyppiin, joka on viime vuosina kokenut melkoisen renessanssin. Sokkelomaisiin osioihin lohkottu kaksiulotteinen toimintaseikkailu on täynnä etenemistä jarruttavia pulmia, vihamielisiä mereneläviä ja kerättävää kilkettä. Eteen asettuvien esteiden ylittäminen ja lukuisten salasopukoiden tavoittaminen edellyttävät Merrynin sukellusveneen ehostamista uusin ominaisuuksin ja apuvälinein. Jokainen peliosio sisältää paljon alkutaipaleella tavoittamattomissa pysyvää sisältöä, johon on tarkoitus palata vasta, kun sukellusveneen jippokirjo on karttunut riittävästi.
Song of the Deepin parasta antia on eittämättä sen audiovisuaalinen toteutus. Pelin rehevä, värikäs ja käsinpiirrettyä sielukkuutta uhkuva ulkoasu on upeaa koettavaa. Silmiä hivelevät merenalaiset maisemat saavat täydellisen tanssipartnerin lempeästä taustamusiikista, joka tuudittaa pelaajan kauniin kiireettömään, seesteiseen tunnelmaan. Kansantarujen henkeä kanavoiva tarina antaa pelille oman satumaisen säväyksensä ja tuo kokonaisuuteen eräänlaista haikeaa ajattomuutta.
Ikävä kyllä zen-mittari ei ehdi kierähtää kovin korkeille kierroksille, sillä Song of the Deep kärsii muutamasta huomattavan suuresta pelattavuutta nakertavasta ongelmasta. Näistä merkittävin ja masentavin löytyy ohjauksesta. Merrynin pieni sukellusvene on melkoisen kömpelö purtilo, ja paatilla on paha tapa kolistella pitkin seiniä, vaikka sitä yrittäisi ohjastaa kuinka helläotteisesti hyvänsä. Valtaosa pelin lukuisista pulmaosioista tähdentää tarkkaa ajoitusta ja särmää liikehdintää, mikä istuu huonosti väljän ohjattavuuden aisapariksi.
Toinen merkittävä napinan aihe kohdistuu pelisuunnittelun puolella tehtyyn pässinpääratkaisuun, jota yllä mainittu ohjauskriisi myös osaltaan alleviivaa. Song of the Deepillä on ikävä tapa pullauttaa tasaisin väliajoin pelaajan eteen aivan liian rehevä kourallinen erilaisia vihollisia täysin tyhjästä. Tällöin norsun sulokkuudella siunatun sukellusveneen ohjastaminen osoittautuu kahta kauheammaksi kurimukseksi, kun heittoköysien ja merimiinojen kanssa jonglööraavan pelaajan pitäisi vielä taipua turpasaunan lämmittelijäksi. Vaikka peli on painottavinaan pulmanratkontaa, mukaan on ympätty aivan liikaa kankeaa ja junnaavaa taistelua.
Haasteessa ei itsessään ole mitään vikaa, mutta Song of the Deepin tapauksessa pelaajan kohtaamat esteet ovat liian usein pelin konepellin alaisten ongelmien johdannaisia. Löysän ohjattavuuden ja onnahtaviin ylilyönteihin sortuvan pelisuunnittelun yhteisvaikutuksesta sikiävä lopputulos on kaunista katseltavaa ja kuultavaa, mutta pelillisiltä ominaisuuksiltaan harmillisen keskenkasvuinen tekele.
Song of the Deepin keitokseen on lorahtanut lavea kauhallinen kitkeriä sävyjä, mutta pelillisistä puutteista huolimatta kokemuksessa riittää vetovoimaa. Kiintoisa tarina ja upeat vedenalaiset miljööt ruokkivat mielikuvitusta kilpaa, ja Merrynin tutkimusmatka on paikoin ilahduttavan raukeaa sompailua. Harmi vain, että tunnelmamatkan taipaleelle on kaivettu niin monta teknistä sudenkuoppaa.
6/10
Kuvankaunis, satumaisia sävyjä maalaileva merenalainen seikkailu, jonka riippakivenä on liuta peli-iloa torpedoivia ongelmia.
Jason Ward