Skater XL -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden syyskuun 2020 numerossa 214. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Skeittipelien uuden nousun aallonharjalla
Skeittipelit tuntuivat kuolleen sukupuuttoon, kun Tony Hawk’s -sarjan surkeaakin surkeammat uusimmat osat eivät ottaneet tuulta alleen. Edes kymmenen vuotta sitten laadullaan vakuuttanut EA:n Skate-sarja ei löytänyt ansaitsemaansa yleisöä. Nyt markkinoille tuntuu pukkaavan taas useita uusia yrittäjiä, ja jopa Tony Hawk ja Skate ovat kumpikin tekemässä paluuta. Ehkä voidaan puhua uudesta noususta?
Skater XL on yksi uuden skeittausaallon aloittajista. Heti alkuun on korostettava, että se ei ole todellakaan jokaisen pelaajan peli. Varsinaista pelisisältöä ei oikeastaan edes ole. Siinä ei kilpailla muiden skeittaajien kanssa, tehdä tehtäviä tai edes jaeta pisteitä tehdyistä tempuista. Skater XL on sataprosenttisesti skeittailufiilistelyä, joka ei anna pelaajalleen mitään mallia siitä, miten sitä pitäisi pelata. Se vain lyö pelaajan kenttään, joka on täynnä hyppyjä, rappuja, bokseja, kaiteita ja muuta skeittaajalle tuttua rekvisiittaa, ja antaa vapaat mahdollisuudet toteuttaa itseään rullalaudan päällä.
Pelaaja käskyttää kahdella analogitikulla skeittaajan molempia jalkoja. Temppujen toteuttaminen vaatii ymmärrystä siitä, miten jalat liikkuvat esimerkiksi kickflipiä tehtäessä. Liipaisimilla puolestaan hallitaan kehon liikkeitä. Maassa rullattaessa lautailija kaartuu ja ilmassa pyörii liipaisimien painalluksilla. Kahden sauvan ja liipaisimien ympärille rakennettu ohjaus vaatii kokeneemmaltakin ohjaimen käyttäjältä melkoisesti totuttelua. Kestää kauan, kunnes selkäydin on vastaanottanut Skater XL:n ohjauskomennot, ja sen jälkeenkin sormet tuntuvat menevän umpisolmuun monimutkaisimmissa temppuyhdistelmissä.
Skater XL:n maailman säännöt perustuvat hyvin pitkälle pelin fysiikkamoottoriin, joka tuo oman mausteensa pelattavuuteen. Tämä tarkoittaa sitä, että joissain tilanteissa pienikin hipaisu esimerkiksi paikallaan seisovaan autoon saa pelihahmon kaatumaan kuolonkankeana ja liukumaan pitkin asfalttia. Toisaalta kymmenenkin metrin ilmalennon jälkeen rampille voi laskeutua vaikka lauta poikittain, eikä tästä aiheudu kivuliasta kuperkeikkamaratonia, vaan skeittaaja kykenee pysymään pystyssä.
Myös grindaaminen aiheuttaa omat pulmansa, sillä kaiteen päälle on osuttava millintarkasti. Peli ei tarjoa tippaakaan automaatiota tai taikamagneetteja, jotka auttaisivat liimautumaan liu’uttavan tason päälle. Usein näyttää siltä, että lauta osuu takuuvarmasti kohdilleen, mutta sitten hyppy onkin muutaman sentin liian pitkä ja kaikki menee pieleen.
Ymmärrettävästi pelissä kaatuillaan erittäin paljon, mutta jopa tässä suhteessa toteutus on keskeneräisen tuntuinen. Kaatuessaan skeittaaja ei nimittäin nouse maasta normaaliin tapaan ja jatka rullaamista vaan teleporttautuu sinne, minne alkuperäinen spawn-piste on asetettu. Jos siis löydät hyvän mestan tehdä flippejä, muista asettaa paluupiste sinne tai kaatuessasi sinut siirretään sieltä pois.
Skater XL tuntuu monilta osin viimeistelemättömältä. Fysiikkaan pohjautuva pelattavuus ei ole yhtä pomminvarmasti toimivaa kuin vaikka Skate-sarjassa, ja pelillisten tehtävien sekä sisällön puute varmasti häiritsee monia. Peli tarjoaa kyllä kasan haastetehtäviä, mutta ne tuntuvat enemmän pelin sisäiseltä opetusosiolta kuin varsinaiselta sisällöltä. Lopulta käteen jää vain viisi kenttää, joissa pääsee skeittaamaan haluamallaan tavalla. Tosin jos asiaa tarkemmin ajattelee, sehän on juuri sitä, mitä vapaa-ajan skeittaus on oikeassakin elämässä. Monet skeittaajat janoavat varmasti juuri tällaista kokemusta, ja heille Skater XL tarjoaakin mieluisaa sisältöä, rentoa rullailua, hulluja ilmalentoja ja tiukkaa grindaamista.