Comeback on todellinen
Kuningas on palannut. Vietettyään käytännössä koko edellisen konsolisukupolven teknologiahelvetissä ja kadonnutta identiteettiään etsimässä PES 2015 on viimeinkin oikea comeback Konamin futissarjalle. Viime vuoden peli sisälsi uudistetun grafiikka- ja fysiikkamoottorin, mutta kokonaisuus oli keskeneräinen. 2015-versio on paljon viimeistellympi paketti.
Toki hieman huolestuttaa, että voin seisoskella puolustajalla oman maalin lähellä pallon kanssa minuutin tai parin ilman, että hyökkääjä karvaa, mutta kovin usein tätä ei onneksi tapahtunut. Lisäksi tekoälyn joukkueet rakastavat syötellä alakerrassa kuin Barcelona konsanaan – välillä turhautumiseen asti.
Tekoälyn pelaaminen on suurimman osan aikaa varsin hienoa katseltavaa, ja tällä osa-alueella on menty selviä harppauksia eteenpäin. En edes muista, milloin PESin pelaaminen on tuntunut näin hyvältä. Starapelaajista on jälleen rohkeasti tehty vanhan PES-hengen mukaisesti oikeissa käsissä älyttömän vaarallisia. Näin se pitää olla, ja kaukolaukausten kuuluu revitellä maaliverkkoja. Toki boksissa pystyy edelleen syöttelemään hitusen liikaa, ja voin kuvitella, että pidemmän päälle verkkomatseissa Messi– ja Ronaldo-peippailijat alkavat raivostuttaa, mutta olen silti sitä mieltä, että pelaajissa pitää olla selvät erot. Nopeat pelaajat pystyvät sprinttaamaan hitaiden ohi, ja taito-ominaisuuksilla on väliä. Veskaritkin tuntuvat pelaavan järkevästi, ja PESissä voi viimeinkin suorittaa nopeita heittoja. Välianimaatioita on vähemmän rikkomassa tempoa, ja hidastukset ovat sulavia. Monta asiaa on korjattu.
Pelaajien välinen dynamiikka toimii myös todella hyvin. Pääpalloista nahistellaan, ja muutenkin fyysinen fiilis on saatu todella hyvin mukaan. Sarjan akilleenkantapää eli surkea äänimaailma on ottanut edistysaskelia, joskin selostus on edelleen kovin kuivaa. Valikot ovat pintapuolisesti hienot, mutta alta löytyy se sama vanha kömpelö, ruma ja isoihin laatikoihin nojaava design. Joukkueen strategiavalikko on edelleen liian hidas ja sekava. Päävalikossa voi sentään liittää etusivulle suosimiaan pelitiloja hieman Xbox Onen käyttiksen tapaan.
Edellä mainittujen ongelmien kanssa voi kuitenkin elää. En jaksa enää suuttua puuttuvista lisensseistä, vaikka ne nakertavat pahasti pelin uskottavuutta. Ainakin pelaajamallit ovat suurimmilta osin todella upean näköisiä. Tällä osa-alueella PES on piessyt FIFAn jo parin vuoden ajan. Ronaldon, Messin, Neymarin ja vastaavien aidon näköiset animaatiot ja tavaramerkit ovat hykerryttävän upeata katseltavaa.
Nettipelaamisessa oli edelleen kevyttä viivettä, ja offline-matseissa on vain parempi ohjauksen taso kuin verkossa pelatessa. Se on todella turhauttavaa. Verkkomatseissa pallosta on pakko luopua nopeasti, ja läpisyötöt tuntuvat edelleen olevan turhan tehokkaita. Palaamme verkkopeliin kuitenkin myöhemmässä Pelaajan numerossa.
Pelitiloista merkittävin on toki myClub, jolla kilpaillaan FIFAn Ultimatea Teamiä vastaan. Master League on edelleen tarjolla, mutta myClubissa voi ostaa pelaajia ihan oikeallakin rahalla. Diilit tehdään ajanmukaisesti vain agenttien kautta, ja lopulta arvonta ratkaisee, millaisen pelaajan saa. Tällaiseen ratkaisuun mikromaksut sopivat varsin hyvin.
PES 2015 on palauttanut ne tärkeimmät eli peli-ilon ja selvästi parantuneen teknisen toteutuksen. Jos olet alkanut kyllästyä FIFAan, PES 2015 tarjoaa viimeinkin pelillisesti jotakin hieman erilaista ja parempaakin.