Etsi
Paperilla idea taktisesta jalkapallopelistä on mainio, mutta käytäntö on turhan armotonta, jotta peliä jaksaisi kovinkaan pitkään.
Tennis on yhä hauskaa Marion seurassa, vaikka Mario Tennis Aces antaakin houkuttimia pelaamiseen edelleen turhan laihasti.
Nopeatempoinen arcadelentely Rogue Aces viehättää aikansa mutta ei saavuta genren merkkiteoksia.
Arvostelussa kotimaisen 3rd Eye Studiosin esikoispeli, VR-seikkailu Downward Spiral: Horus Station.
Warhammer 40,000: Inquisitor – Martyr on hidastempoinen ja hieman vanhanaikainen toimintaroolipeli, josta löytyy yllättävää imua ja syvyyttä etenkin aihepiirin faneille.
Arkistosta uudelleenlämmitetty Zen Bound 2 on vihdoin saavuttanut täyden potentiaalinsa Switchillä, mutta uudistukset olisivat voineet olla suurempiakin.
Budget Cuts on kekseliäs ja jännittävä hiippailu, joka on pienistä ongelmistaan huolimatta virtuaalitodellisuuspelien parhaimmistoa.
Sega Mega Drive Collection on mainio kokoelma 16-bittisiä namusia, jotka vievät sukupolvet Segan klassikkokonsolin maailmaan vetoavalla tavalla.
Helvettiin sijoittuvan pelin pitäisi herättää kauhun ja pelon kaltaisia tunteita. Agony lähinnä turhauttaa ja tylsistyttää.
Onrush tarjoaa rehellisen railakasta ja raikasta arcadekaahailua, jonka syvyys jää useimmiten kiiltävän pinnan ja partikkeliefektien alle piiloon.
Jos dinosaurusten kasvattaminen olisi oikeasti näin helppoa, Jurassic Parkia ei olisi koskaan päässyt tapahtumaan.
Wreckfest on kilpa-ajopelien kunnian päivistä muistuttava teos, joka yhdistelee modernia teknologiaa ja vanhaa kunnon rymistelyä.
Arvostelussa Dark Souls Remastered. Uusio-Souls on tervetullut päivitys megaklassikon ruudunpäivitykseen, ja siinä kaikki.
