Etsi
Sivuttaissuuntaisessa toimintaseikkailussa on poikkeuksellista vauhtia ja näyttävyyttä – laadukasta pelattavuutta unohtamatta.
Housemarquen erinomaisen zombiräiskinnän perustukset pysyvät vankalla pohjalla myös PS4-pintaremontin jälkeen.
Taitoa vaativa nopeatempoinen ja hiottu lentoräiskintä, joka on enemmän kuin miltä aluksi näyttää.
King Oddball kompastuu omaan yksinkertaisuuteensa.
Mercenary Kings on reipasta räiskintää, jossa veri lentää ja ruumiita kasaantuu.
TowerFall on mainiota moninpelihupia.
Jos tavallinen arki tuntuu hankalalta, kannattaa kokeilla, millaista se on ilman selkärankaa ja käsiä.
Uljas audiovisuaalisuus herättää mielenkiinnon, mutta puuduttava pelattavuus epäonnistuu voittamaan lopullisesti puolelleen.
Tylsä kauhuseikkailu luottaa liikaa kummitustarinoiden ja peligenren kliseisiin.
Toistosta huolimatta Child of Light on kaunis satu.
Bastionin perijä ei ole aivan edeltäjänsä veroinen, mutta nätti ja omaperäinen indieseikkailu yhtä kaikki.
Crimsonlandin modernisointi on hatunnoston arvoinen teko, mutta mahtaako vanhan koulun karu visuaalisuus toimia DirectX 11 -sukupolvelle?
Pixelopusin yhden tempun keppihevonen on kipeä muistutus siitä, että pelien maailmassa tyylistä ei ole toteutuksen korvaajaksi.
