Outriders-arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden toukokuun 2021 numerossa 222. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Maailmanlopun ratsuväki
Toimintaroolipeli Outriders perustuu People Can Fly -pelistudion luomaan uuteen scifiuniversumiin. Se sekoittaa kolmannen persoonan räiskintää enimmillään kolmen hengen verkkomoninpeliin loottiräiskintäfilosofialla. Julkaisijana toimivan Square Enixin taannoisen Marvel’s Avengersin tavoin myös Outriders keskittyy laajaan juonelliseen kampanjaan, mutta markkinointipuheissa julistetaan tällä kertaa valmiin pelikokemuksen puolesta. Luvassa ei siis ole maksullista lisäsisältöä tai kausipasseilla rahastusta, mutta lisäsisältöä tai jatko-osaa on mahdollisesti tulossa, jos peli menestyy – kuulostaa virkistävältä.
Tunnelmaltaan Outridersin maailma on tulevaisuus täynnä epätoivoa. Sodat ja ilmastonmuutos tekivät 2100-luvun alkuun mennessä maapallosta ihmiselolle tuhoisan autiomaan. Kyvykkäimmät ja lahjakkaimmat pyrittiin lähettämään maankaltaiselle Enoch-planeetalle jättiläismäisillä avaruusaluksilla. Aika loppui kesken, ja lopulta vain yksi alus pääsi matkaan.
Outriders maalaa masentavan kuvan ihmiskunnan tulevaisuudesta, ja kaunistelemattoman tilanteen aiheuttama alkušokki onkin yksi tarinan voimakkaimpia hetkiä. Kaikki Enochiin asti selviytyneet ovat nähneet aitiopaikalta, kuinka epätoivoiset massat yrittivät loppuun asti kiivetä mukaan alusten kyytiin. Uuden maailman turvalliseksi kartoitettu pinta onkin täynnä mystisiä energiamyrskyjä, jotka tuhoavat sivilisaation edellytykset heti alkuunsa. Lopputuloksena maapallolta tuttu tilanne toistuu ja eri ryhmittymät kääntyvät toisiaan vastaan. Tätä kamaluutta lähdetään tarinan puitteissa ohjaamaan kohti pelastusta, mutta kysymys on jo esitetty rivien välissä: kannattaisiko vain jättää pelastamatta?
Kaaoksen keskellä sankarin viittaa sovitetaan Enochin pinnalle partioimaan lähetetyn tiedustelijan harteille. Hän on harvoja energiamyrskyistä selvinneitä sotilaita, joille syntyi koettelemusten jälkeen yli-inhimillisiä kykyjä. Valinta neljän eri yli-inhimillisen hahmoluokan väliltä on harvinaisen tärkeä, sillä yksikään niistä ei pysty kaikkeen.
Jos haluaa keskittyä ampumiseen ja erilaisiin itsenäisiin apuvälineisiin, valinta voisi olla automaattisia tykkitorneja, myrkkyjä ja vihollisten jäädyttämistä harrastava technomancer. Tankin roolia vetää maaelementtiä hyödyntävä devastator, joka ryntää vihollisten kimppuun aiheuttamaan mustelmia suojakilpiensä takaa. Geneerisin hahmoluokka on maagin virkaa toimittava pyromancer, joka erikoistuu heikompien vihollislaumojen nopeaan tuhkaamiseen tulimyrskyllään. Trickster on luokista salaperäisin. Hetkessä vihollisten taakse teleporttaileva salamurhaaja tekee aikaa ja tilaa manipuloivilla kyvyillään hallaa erityisesti kestäville eliittivihollisille.
Ammuskelupelin keskeisin osa on tietenkin aseet ja niiden toimivuus kykyjen tukena. Outriders ei säästele tuhovälineissä, sillä arsenaalissa on esimerkiksi konepistooli, kevyt konekivääri, useita erilaisia kiväärejä, rynnäkkökivääri ja haulikko. Revolverit ja pistoolit saavat loppumattomat ammukset, jotka tulevat tarpeeseen, jos onnistuu hukkaamaan kahden kerrallaan käytössä olevan pääaseen tuliannoksen.
Aseissa on kautta linjan iskevä tuntuma ja äänimaailma. Haulikot tuntuvat tehokkailta omalla etäisyydellään, ja kiikarikiväärit ovat parhaimmillaan kertalaakista tappavia tarkkuustyökaluja, joiden latausnopeutta kiroaa. Sarjatuliaseet ovat kaikki käyttökelpoisia, jolloin erottavat tekijät löytyvät jokaisen aseen ja varusteen bonusominaisuuksista ja modeista. Parhaimmillaan yhteen varusteeseen mahtuu kaksi modia kerrallaan, minkä lisäksi niitä on tusinoittain erilaisia ja niiden vaikutukset ovat merkittäviä. Aseet voi laittaa ampumaan myrkkyammuksia tai parantamaan käyttäjäänsä jokaisesta kuolettavasta laukauksesta. Panssareihin voi lisätä eri kykyjä parantavia modeja, kuten technomancerin automaattitykkien vahinkoa tai kestoa lisääviä bonuksia.
Peruskaavaltaan Outriders on monille loottiräiskintöjä pelanneille tuttua huttua. Pääjuonen kautta avataan uusia alueita ja tehtäviä, joita läpäisemällä varusteet paranevat ja kokemustasot kasvavat. Siinä sivussa ammutaan tuhansittain vihollisia, jotka kirmaavat piipun eteen hurmoksessa. Tilanteesta riippumatta Outridersissa on käytännössä vain yksi tehtävätyyppi: liiku uudelle alueelle ja tuhoa kimppuusi hyökkäävät vihollisaallot, joiden joukossa on muita supervoimilla varustettuja yli-ihmisiä. Etene ja toista.
Ammuskelu ja toiminta on soljuvaa, eikä kyllästymistä tullut vastaan kuin ihan pääjuonen loppumetreillä. Vaikeustason virkaa toimittavat World Tier -tasot, jotka nousevat, kun tehtäviä läpäisee ja vihollisia kaataa edellisen tason ollessa valittuna. Uusi taso nostaa vihollisten vaikeutta ja tippuvien varusteiden tasoa suhteessa oman hahmon kokemustasoon, mikä on näppärä ja yksinkertainen tapa haastaa pelaajaa. Jos ei pärjää, sen kun laskee tasoa.
Varsinainen loppupeli käydään nopeiden Expedition-rykäisyjen muodossa. Niistä saatavat varusteet mahdollistavat oman hahmon hiomisen äärimmäiseksi muodokseen, vaikka nekin ovat käytännössä vain lisää samaa 14 erilaiseen tehtäväalueeseen verhottuina. Pääjuoni ja sivutehtävät käydään läpi perusteellisesti reilussa 30 tunnissa, ja Expeditionit vaativat loppuun asti katsottuina saman ajallisen panostuksen.
Outridersin viehättävimpiä piirteitä on sen virtaviivainen ja konstailematon hahmonkehitys. Sen sijaan, että hahmon tehokkuuden hiominen olisi karmaisevan hidasta ja tylsää, peli on alusta alkaen pelaajan ajankäytön puolella. Palvelinten temppuilun vuoksi kolmeviikkoinen testijaksoni oli kaikkea muuta kuin intensiivistä koko päivän puuhastelua, mutta se ei kehitystä haitannut. Parilla kolmella tunnilla päivässä saavutin reilussa viikossa omalle hahmolleni optimaalisen varustekattauksen.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että viimeisten haasteiden läpäisy olisi liian helppoa. Se on päinvastoin järkevän mittainen rupeama aivan liian pitkän kampanjan jälkeen. Uutta ja parempaa varustetta saa jatkuvasti, ja kunhan miettii päivitysresurssien ja osuvimpien modien käyttöä hieman pidemmälle, lopputulos on valmis viimeistä Eye of the Storm -koitosta varten. Kyseessä on pomovoittoisempi Expedition, joka on nopeimmillaan ohi reilusti alta kymmenen minuutin.
Kokonaisuutena Outridersin lupaava alku ei valitettavasti kantanut loppuun saakka. Rujon erilainen maailma täynnä toinen toistaan sekopäisempiä kyläpahasia ja niiden välisiä juoksuhautoja vesittyi nopeasti geneeriseksi scifimaastossa samoiluksi. Sivuhahmoja esitellään, mutta ne poistuvat nopeasti kuvioista, ja lopulta jäädään kuuntelemaan samoja synkisteleviä tarinoita siitä, miten kamalia ihmiset ovat. Pääjuoni on sisältöönsä mitoitetuksi scifispektaakkeliksi itseään toistava ja jää loppuratkaisultaan torsoksi.
Viihdyttävyys tulee konstailemattomasta toiminnasta ja oman hahmoluokan opettelusta sekä sen vahvuuksien kautta menestymisestä. Mielenkiintoiset varusteet, hienosti toteutetut aseet ja syvällinen kustomointijärjestelmä eivät sellaisenaan pelasta peliä keskinkertaisuudelta, mutta tämän tyypin peleillä on tapana olla paljon keskeneräisempiä julkaisussaan. Outridersissa etenee tasaisesti ja ilman valtavaa panostusta. Veren maku suussa grindaaminen voi olla toisista hauskaa, mutta allekirjoittanut perheellinen, MMO-kautensa läpikäynyt ja molempien Destiny-pelien kuluttama kehäraakki on saanut siitä leikistä tarpeekseen jo aikapäivää sitten.