Melko kovaa huumetta
En ole todellakaan mikään aktiivinen korttipelifanaatikko saati Warcraft-fani, mutta löysin itseni Hearthstonen parista heti, kun Blizzard toi pienoisen projektinsa kaikkien saataville keväällä 2014. Varsinkin alussa se teki korttipelaamisesta helposti lähestyttävää iloittelua ja osoitti monille, millainen kehityspotentiaali virtuaalisilla pelikorteilla voi olla.
Sittemmin monet alkuperäiset Hearthstone-tekijät ovat siirtyneet eteenpäin elämässään muodostaen kokonaan uuden Second Dinner -studion, mutta korttipelien tekeminen ei jäänyt. Porukalla olikin selvästi ideoita vielä genren varalle, sillä nimekkään sarjakuvajätin tuella luotu Marvel Snap on sekin omalla tavallaan mullistava teos lajityypissään.
Marvel Snapia ei ole pelkästään nimetty näpsäkästi, vaan sen koko olemusta on helppo kuvailla samaisella sanalla. Ottelut ovat lähtökohtaisesti vain muutaman minuutin mittaisia, sillä voittaja ratkaistaan usein jo kuuden vuoron sisällä. Vuoronsa pelaajat toteuttavat vieläpä samanaikaisesti käyttäen vain 12 kortista koostuvia pakkoja, joten odottelua ei pääse syntymään juuri missään välissä.
Nopeatempoisuus ja yksinkertaisuus voivat kuulostaa ennakkoon huolestuttavalta, mutta Second Dinnerin väki on saanut kaavan toimimaan todella komeasti. Pienet pakat ensinnäkin tarkoittavat, että niiden rakentaminen on nopeaa ja vaivatonta jopa malttamattomalle tai vähemmän kokeneelle pelaajalle. Tämä myös rohkaisee kokeilemaan erilaisia kortteja, joita pelaajan käyttöön sataa pelaamisesta varsin tasaista tahtia.
Lyhyissä otteluissa kyse ei ole puhtaasti vain kahden pienen pakan välisestä yhteenotosta. Kortteja kun ei käytetä toistensa suoraan vahingoittamiseen kuten vaikkapa Hearthstonessa, vaan niillä hallitaan kolmeen osaan jaetun pelipöydän osia. Alueet eivät ole passiivisia, sillä jokaisessa ottelussa niihin on kiinnitetty omat satunnaiset erikoisefektinsä, joilla voi olla massiivisia vaikutuksia korttien voimakkuuksiin ja erikoistaitoihin. Erilaisia erikoisefektejä on pelissä kiitettävän kattava ja monipuolinen määrä, joten jokaiseen otteluun on saatu mukaan innostava määrä yllätyksellisyyttä ja vaihtelua.
Kokonaan oman psykologisen kerroksensa mukaan tuo vielä niin sanottu Snap-vedonlyöntimekaniikka. Sen aktivoimalla pelaaja voi kesken ottelun viestiä vastustajalleen voitonvarmuudestaan, mikä nostaa ottelusta saatavien ja rank-tasoa nostavien kosmisten kuutioiden määrää. Snapin tapahduttua ottelun häviäjää rankaistaan kuitenkin isommalla kuutioiden menetyksellä, joten huolimattomasti käytettynä se voi räjähtää helposti päin omaa naamaa.
Pelaamista tukee eloisa ja räiskyvä visuaalinen toteutus, ja pelissä on edustettuna hieno määrä erilaisia sarjakuvataitelijoita sekä Marvel-hahmoja. Ilmaisuudesta huolimatta peli tuntuu mukavan palkitsevalta, sillä uudet kortit on lukittu ensisijaisesti vain pelaamisella karttuvan keräilijätason eikä menestyksen tai rahan taakse.
Hyvästä pelisuunnittelusta huolimatta Marvel Snapista kumpuaa silti tietynlainen kolkko onttous. Kirjoitushetkellä pelimuotoja on tarjolla tasan yksi, ja mobiilivetoinen käyttäjäkokemus on ylipäänsä jäänyt sieluttomaksi kaikesta Marvel-koristelusta huolimatta – tai osin jopa sen takia. Lisää pelitiloja on kyllä luvattu mukaan lähitulevaisuudessa, ja pc:llä peli on yhä periaatteessa vasta varhaisjulkaisuvaiheessa. Silti tällä hetkellä pelaamisen yhteydessä selkäpiihin hiipii vääjäämättä kummittelemaan kylmä turrutus, sillä pelin ensisijainen tavoite ei selvästi ole pelaajan viihdyttäminen vaan koukuttaminen.